^^

Sukukirja

Pappilan suku eBook - 3. edition 2017

Sisällysluettelo  2

JUHANI PESU

PAPPILA

SUOMALAINEN RUSTHOLLI
JA
HOVI

(3. parannettu painos 2017)




Kuva kirjan kannesta  1

Alkuun  3

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto ........................................................................................................................................   5
Sigfrid Matthiae Hermigier ..............................................................................................................   7
Nirkot ............................................................................................................................................   12
Alexander Martini Modelin .............................................................................................................   19
Johan Barck ..................................................................................................................................   39
Abraham Johannis Barck ...............................................................................................................   45
Fabian Broddo Barck .....................................................................................................................   55
Hedvig Elisabeth Barck .................................................................................................................   65
Johan Abrahamsson Barck ............................................................................................................   68
Oopperanaamiaiset ......................................................................................................................   73
Alexander Abrahamsson Barck .....................................................................................................   78
Magdalena Reijer ..........................................................................................................................   87
Magdalena Reijer( på svenska) .....................................................................................................   92
Olof Cariander ...............................................................................................................................   97
Margareta Lindormia ....................................................................................................................   100
Ruotsinkylän kantatilat ja paikannimet ........................................................................................   103
Vanha sukualbumi ........................................................................................................................   105
Galleria .........................................................................................................................................   107
Sukutaulut ....................................................................................................................................   117
Johan Barckin ansioluettelo vuodelta 1757 ..................................................................................   121
Kirjan tekijästä .............................................................................................................................   124
Teksti- ja kirjallisuusviitteet sekä kiitokset ...................................................................................   125

Kirjallisuusviitteet .........................................................................................................................   125
Kiitokset .......................................................................................................................................   126
Henkilöhakemisto .........................................................................................................................   129

SIVUHAKEMISTO

1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  
31  32  33  34  35  36  37  38  39  40  41  42  43  44  45  46  47  48  49  50  51  52  53  54  55  56  57  
58  59  60  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  76  77  78  79  80  81  82  83  84  
85  86  87  88  89  90  91  92  93  94  95  96  97  98  99  100  101  102  103  104  105  106  107  108  
109  110  111  112  113  114  115  116  117  118  119  120  121  122  123  124  125  126  127  128  
129   130  131  132  133  134  135  136  137  138  139  140  141  142  143  144  


Sisällysluettelo  4

ssrk_vaakuna.jpg
Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna 1633


Sisällysluettelo  5

Johdanto

Ruotsinpyhtään Tallinmäen kesäkauden avajaiset vuonna 2004 muodostuivat tämän kirjan lopulliseksi vauhdittajaksi.

Yllättäen, sinä aurinkoisena iltapäivänä, tapasimme vanhoja sukulaisia ja koulutovereita siellä yli neljänkymmenen vuoden jälkeen. Paikalla olivat mm. Anne ja Antero Ruotsinkylän Remukselta, sekä Jorma Pappila.

Ne neljäkymmentä vuotta tulivat kertaheitolla poispyyhkäistyiksi. Kerroin Annelle kuinka elävästi mieleeni oli jäänyt yhteisesiintymisemme koulunäytelmässä vuoden 1961 tienoilla. Näytelmän nimi oli unohtunut ja palautui mieleeni vasta kotimatkalla: "Keisarin uudet vaatteet"! Anne istui keisarin roolin, koska osa ei vaatinut replikointia. Hän oli näet silloin luokkansa hiljaisin, aivan kuten Anterokin omallaan. Se miten Anne selvisi roolin "vaateongelmasta" jääköön edelleen historian hämärään..

Remuksen lapsista oli kasvanut neljässäkymmenessä vuodessa vilkkaita ja sympaattisia. Anne piti miehineen taloa ja Antero asui äitinsä Ailan kanssa kahden, isänsä Auliksen hiljattaisen kuoleman jälkeen. Puhuimme puustellista, Amandasta ja katselmuspöytäkirjoista; kuinka jokainen Remuksen huone oli noihin dokumentteihin tarkoin kuvattu, samoin kuin ulkorakennukset ja tilukset etäisimpienkin peltotilkkujen osalta.

- Puustellin historia on "uunissa", lupasin Anterolle...

Käännyin Jorman puoleen. Kuulin uutisia Erik ja Ulla-Britt Gulentzista.

Erik oli hänkin kuollut, kuten äitinsä Liisakin! Tuskin uskoin korviani. Pieni pyöreä Erik, joka kaupunkilaispoikana jäi auttamatta piikkiianka-aitoihin paidastaan ja jota sitten sanavalmiit "maalaisserkut" kiusoittelivat "Eerikki, paitarikki" -rallatuksellaan! Ulla-Britt, balettikoulun käyneenä, neuvotteli samat esteet elegantisti, synnynnäistä taitoa osoittaen. Erik, sanoi Jorma, oli toiminut palkkasoturina Rhodesiassa ja opiskellut sittemmin valokuvausta Lontoossa. Ja nyt siis poissa, aivan liian nuorena!

- Miten selvitit ne vaarallisimmat aidat, Erik? jäi ainaiseksi kysymättä.

Ja Jormalle siinä ja silloin kerroin niin ikään tekeillä olevasta kirjastani, joka käsittelee yhteistä sukuamme ja sitä rusthollia, jota he Ruotsinkylässä asuttivat; Barckeista ja Modelineista, Giöslingeistäkin. Itse asiassa keskustelukumppanini oli tiettävästi Giöslingsuvun lähestulkoon ainoan mieskantaisen, säilyneen sukuhaaran edustaja, täysin oikeutettu kantamaan tuota historiallista ja kunniakasta nimeä. Se jäi kertomatta, kuten paljon muutakin Ruukin iltapäivänauringossa.


Sisällysluettelo  6

Kirja oli siis saatava ulos, ehkä jo jouluksi; uudella innostuksella, esivanhempiemme, poismenneitten sukulaisten ja ystäviemme muistoksi!

Minareettien kutsuessa keskipäivänrukouksiin päätän tämän tehtävän tänään, hyvissä ajoin, hyvillä mielin. Olkaa hyvä!

Riadissa 27.7.2004

Tekijä


Sisällysluettelo  7

Sigfrid Matthiae Hermigier (1650-1651)

Kuten nimikin jo antaa ymmärtää Pyhtään (myöhemmin Ruotsinpyhtään) Ruotsinkylän Pappila-nimisen rusthollin varhaisimmat vaiheet liittyvät seudun kirkkohistoriaan. Tila toimi Elimäen toisen varakirkkoherran Sigfrid Matthiaen tukikohtana hänen harjoittaessaan sielunpaimenen tointa varsinaisen seurakuntansa rajojen takaa, sekä hänen jälkeensä kolmen Nirkko-sukuisen Elimäen kappalaisen kotina ja perintörusthollina.

Se, miksi Sigfrid Matthiae ja Nirkot joutuivat hoitamaan virkojaan Ruotsinkylästä käsin, johtui Elimäkeä tuolloin hallinneen Wrede-suvun pyrkimyksistä kontrolloida tiukasti kirkollisia nimityksiä, kirkonrakennusta, pappilanpystytystä ja yleensä kaikkea hengenviljelyyn liittyvää toimintaa valtakunnassaan. Feodaaliruhtinaitten tavoin he katsoivat maan lisäksi omistavansa "sieluja" joiden ruumiillinen ja hengellinen ravitsemus kuului vain heille. Koska koko Elimäen neljännes oli Kerkholman 17.9.1605 tapahtuneen taistelun seurauksena luovutettu kuninkaankirjeellä 27.7.1608 Henrik Wreden leskelle Gertrud von Ungernille hänen elinajakseen ja sitten Wreden "oikeille miespuolisille rintaperillisille ja niiden jälkeen perilliseltä perilliselle ikuiseksi ja pysyväksi omaisuudeksi", ei tonttipaikkaa kartanonherroille epämieluisille pappismiehille kerta kaikkiaan löytynyt lahjoitusmaan rajojen sisäpuolelta.

Tästä asiantilasta kirjoitti Viipurin piispa Petrus Bjugg Axel Oxenstiernalle paljastavan kirjeen 22.1.1646:

"Enkä voi olla Teidän Kreivilliselle Armollenne nöyrimmästi mainitsematta, että minä en voi suoriutua hyvin mainittujen Wredein pitäjästä Elimäestä, joka nyt KOLMEN VUODEN AJAN ON OLLUT KIRKKOHERRATTA sen tähden, että minä en suullisesti enkä kirjallisesti voi taivuttaa heitä antamaan kirkolle pappilaa, vaikka he omistavat koko, tiloiltaan 300 talonpoikaa käsittävän pitäjän. He tahtovat panna pitäjän takaisin Pyhtään emäkirkon alaisuuteen sanoen syyksi, että mainittua emäkirkkoa (joka on toinen kivikirkko tässä hiippakunnassa maalla) ei voida pitää kunnossa ilman Elimäkeä, joka kuitenkin ensimmäisen kirkkoherran aikana heidän suostumuksellaan ja vaatimuksestaan tuli eri kirkkoherrakunnaksi. Talonpojat eivät millään muotoa tahdo liittyä takaisin (Pyhtääseen), he ovat rakentaneet kauniin kirkon, he valittavat minusta, että minä en tahdo heille määrätä uutta kirkko herraa ja he tahtovat keväällä lähettiensä kautta surkutella itseään Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa luona. Jos he olisivat saaneet pappilan, olisivat he jo kauan sitten saaneet kirkkoherran taas. Heidän edellisen kirkkoherravainajansa täytyi pysyä PYHTÄÄN PITÄJÄSSÄ, puoli kolmatta peninkulmaa kirkosta, asuen eräässä talonpoikaistalossa, joka hänelle oli hyvin sopimaton. Talonpojat ovat tarjoutuneet ostamaan yhden talon herroiltansa, mutta he eivät ole saaneet mitään taloa. Mutta huomaan, että ynseys on kasvanut niin suureksi herrasväen ja talonpoikien välillä, että he (herrasväki) eivät tahdo tulla TALONPOIKIEN kirkkoon.


Sisällysluettelo  8

---
Ja koska Elimäen herrasväki ei tahdo antaa kirkolle mitään pappilaa, ei näy keinoa papin toimeentuloksi (prestebord), vaan jos hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa suvaitsisi armollisesti siksi antaa niin paljon maata, kuin hyvään pappilaan voi tarvita, toisesta lähimmästä pitäjästä ja sitten määräisi herrasväen ottamaan vastaan sen maan korvaukseksi yhtä paljosta maasta kotipitäjässä, niin tästä tulisi kaunis pitäjä. Talonpojat eivät ole tyytyväisiä, ennen kuin he saavat oman kirkkoherran. Tällä niukkuudella herrasväki tekee talonpojista kovasydämisiä kohtaansa ja vielä enemmän tästä lähin, kuin tätä ennen vähentää ius patronatus -oikeuttaan. Jos Teidän Kreivillinen Armonne suvaitsisi varoittaa hyvin mainittua asessori Karl Wredeä, niin voisi tapahtua, että hän malttaisi mieltään ja he antaisivat paremman välipäätöksen kuin tähän asti on, tapahtunut."

(Heikki Kokkonen: Elimäen Pitäjän historia II, sivut 22-23)

Wredet olivat alun perin olleet tukemassa Elimäen irrottamista emäpitäjä Pyhtäätä omaksi kirkkoherrakunnakseen. Kun "uusi kaunis kirkko" oli sitten valmistunut talonpoikien toimesta, koettiinkin se läänitysherrojen taholta rahvaan liiallisen itsenäisyyden ilmentymäksi. Talonpoikien röyhkeä vaatimus saada OSTAA pappilan maan omalle kirkkoherralle en "suvereenisuutensa pönkittäjäksi" oli se viimeinen pisara. Asiaa ei tietenkään auttanut se v. 1643 alkanut talonpoikien niskoittelu, jolloin nämä olivat vetäneet peltonsa pois kartanoilta ja lakanneet tekemästä taksvärkkiä (päivätöitä) isännilleen. Tämän seurauksena herrasväki olikin siirtynyt valtaosin Ruotsiin, josta he seurasivat tilannetta kuin aitiopaikalta konsanaan. Absentismin vallitessa pehtoorit ja voudit tulehduttivat entisestään suhteita. Heidän raporttinsa Tukholmaan olivat yksiselitteisiä; kyseessä oli kapina!

Asiaan joutui Viipurin konsistorion ja maaherran lisäksi puuttumaan nyt myös majesteetti Tukholmassa. Kuvaavaa ajalle on se, että majesteetti koettiin kansa taholta edelleen kaikkivoipana, oikeamielisenä, lähes jumalolentoa muistuttavana persoonana, jonka hyvää tarkoittavia ohjeita ja määräyksiä virkamieskunta sitten vääristeli mielin määrin edukseen. Niinpä Elimäen rahvas pyrki vaistonvaraisesti ja systemaattisesti ongelmissaan kosketukseen suoraan kaikkein korkeimpaan, väliportaat sivuuttaen. Tämä sopi myös majesteetin imagoon; kansahan oli se jota hän hallitsi lakeijoittensa (säädyt) avulla. Lähetystöjä vastaanotettiin, kantelukirjeitä kuultiin ja niihin vastattiin.

Niinpä myös kuningatar Kristiina Tukholmassa 30.10.1647 ottaa kantaa Ruotsinkylän pappilaan vastaamalla välillisesti piispa Bjuggin ylläesitettyyn kirjeeseen, jota Bjugg oli tehostanut pyytämällä suoraan 30.3.1647 kuningattarelta välipäätöstä asiassa. Kirjeessään Viipurin läänin maaherralle, Johan Rosenhanelle, Kristiina kuningatar toteaa mm:

"Muutoin, niinkuin he myös alamaisimmasti pyytävät, että me Elimäen pitäjälle tahtoisimme antaa hyvän tilan (by) tai kruununtalon pappilaksi jostakin toisesta


Sisällysluettelo  9

lähimmästä pitäjästä, koska aateli, joka koko pitäjän omistaa, ei tahdo mitään pappilaa sille antaa, ja mainittu Elimäen pitäjä on siitä syystä ollut kirkkoherratta nyt neljättä wuotta vuodesta 1643, niin, koska meistä tuntuu hyvin epämieluiselta, että sellainen sopimaton ja harmillinen sekasorto on aiheutunut ja ilmautunut niin vähäpätöisestä seikasta (tilfälle), minkätähden me olemme aivan mielellämme taipuvainen sen parantamiseksi ja auttamiseksi noudattamaan heitä tässä heidän nöyrässä anomuksessaan, mutta koska meistä tuntuu, että KIRKKOHERRALLE KÄVISI JOTENKIN VAIVALLOISEKSI JA HANKALAKSI PITÄÄ JOKAPÄIVÄINEN OLINPAIKKANSA JA KOTIPAIKKANSA NIIN KAUKANA PITÄJÄNKIRKOSTAAN JA SEURAKUNNASTAAN, niin näyttää meistä suotavalta, niinkuin me myös Teitä täten armollisimmasti käskemme, että Te vielä koetatte PYYTÄÄ Elimäen pitäjän aatelilta, etteivätkö he tahdo tyydyttävästä korvauksesta suostua vaihtamaan sieltä pitäjästä jotakin taloa tai tilaa (by), joka voitaisiin tehdä pappilaksi, ja jos he siihen ovat halukkaita, niinkuin me emme tahdo toisin luulla, silloin on Meidän armollinen tahtomme, että Te heidät sitä vastaan yhdenvertaisellaja tyydyttävällä korvauksella joltakin toiselta paikkakunnalta sen lähimmästä ympäristöstä sovitatte."

(Heikki Kokkonen: Elimäen pitäjän historia II, sivut 24 - 25)

Kirjeen tekstistä käy ilmi, että kuningatar Kristiina on ensin harkinnut juuri Ruotsinkylän tiluksen antamisesta pappilaksi, (tämä mahdollisuus on todennäköisesti sisältynyt maaherra Rosenhanen alkuperäiseen anomuskirjeeseen), mutta katsonut toimenharjoittamisen kärsivän liian pitkästä välimatkasta (n. 15 km) kirkon ja pappilan välillä. Kompromissina hän sitten yhtyy Bjuggin esitykseen maanvaihdosta.

Ongelma palautui jälleen maaheralle Viipuriin. Lopuksi vedottiin Wrede-suvun hyvään tahtoon. Näin oli asiantila ja komento suhde silloin Ruotsin valtakunnassa. Kun "oikealla tavalla" asiaa anottiin, suostuivat Wredet perumaan (toistaiseksi) vaatimuksensa Pyhtään emäkirkon helmaan paluusta; maatakin luvattiin.

Vanha kiista (siis pohjimmiltaan kiista talonpoikien oikeuksista, jossa pappeja ja pappilaa käytettiin pelinappuloina) leimahti näet hetimiten uuteen liekkiin seuraavan kirkkoherran nimityksestä. Tointa virkaatekevänä hoitanut Israel Caroli Ithimaeus oli poissaolevan herrasväen ehdokas, rahvas asettui yksissä tuumin Viipurin kappalaisen Sigfrid Matthiae Hermigierin taakse.

Machiavellimäisiä otteita osoittanut Viipurin piispa nimitti, joko henkilökohtaisesta vastenmielisyydestään Wrede-sukua kohtaan, tai viipurilaista valtaklikkiä tukeakseen, mutta mitä epätodennäköisimmin talonpoikien painostuksen pelottamana Sigfrid Matthiae Hermigierin virkaan.

Sydämistyneet Wredet kostivat viivyttämällä maanlohkontaa. Rakennettua pappilaa Elimäelle ei saatu vielä vuosiin!


Sisällysluettelo  10

Asiantilaan todennäköisesti täysin syytön Sigfrid Matthiae joutuu vuoden 1650 manttaali ja myllytulliluetteloon nimikirjoituksensa alle lisäämään tragikoomisen kommentin: "sitter hoos en bonde inhyses" - asuu loisena erään talonpojan luona!

Se missä Sigfrid Matthiae loisi, ei ole varmaa, mutta todennäköisimmin paikka on juuri Ruotsinkylä N:o 2, jonka hän asiantilaan lopen kyllästyneenä osti sitten Pyhtään tuomiokirjoista löydetyn dokumentin perusteella Hendric Sigfredssoniltaja Hindrich Erichsonilta; "een half skatt jordh uthi Swänskby och Pyttis Sochn beläge, för 210 Cr KM; som dertill stå sig till fulla nöije upburit och bekommit haffwa..."

(Pyhtään tuomiokirjat 1650, Johan Brandt)

Sigfrid Matthiae Hermigier oli syntyään Vehkalahden kappalaisena vuosina 1615 - 1624 ja kirkkoherrana vuosina 1624 - 1669 toimineen Matthias Jacobi Hermigierin ja Brita Eriksdotter Husgafvelin poika. Sukujuuriltaan hän liittyy näin vaikutusvaltaiseen Hermigier pappissukuun, jonka syvin juuri on vielä selvittämättä sekä Husgafvel-knaapisukuun, joka on tullut aateloiduksi Ruotsin ritarihuoneeseen. Sigfrid Matthiaen lankoja ja kälyjä löytyy mm. seuraavista suvuista: Gardeling, Hellenius, Nathaenius, Habers, Riemonius, Orre ja Heintzius. Hänen puolisonsa Agneta Andersdotterin juuria ei toistaiseksi ole onnistuttu selvittämään.

Parin lapsista:

- Brita Sigfridsdotter nai viipurilaisen Göran Abrahamsson Nirkon, sekä Petrus Jonaesson Girssin (Giers)
- Gabriel Sigfridi nai Magdalena Hermansdotter von Borgenin ja Margareta Henriksdotterin
- Margareta Sigfridsdotter nai viipurilaisen porvarin Simon Kaijaisen (Cajander) ja Pehr Hertzin (Hartz)

Näin vahvistuu käsitys siitä, että Sigfrid Matthiae asetettiin Elimäelle Wrede-suvun "vastapainoksi", tukemaan ja edistämään viipurilaisen papiston ja porvariston valtapyrkimyksiä alueella ja jatkamaan sitä työtä, jonka viipurilainen Arvidus Johannis oli jo aloittanut. Maan hankita Pyhtäältä ei ehkä siinä mielessä ollut pelkkä pakon sanelema ratkaisu, vaan pikemminkin "sillanpääaseman" perustaminen Kymijoen suistomaihin, joilla perinteisesti papistolla oli jo katolisena aikana intressiä (mm. Padisten luostarin lohenkalastusprivilegio Kymijoessa ja Maria Magdalenan luostarin prebendetilat Elimäen Ratulan Vilkkilässä ja Ahviossa).

Sigfrid Matthiaen tarkka kuolinaika ei ole tiedossa. Akianderin mukaan hänen kautensa kappalaisena (7) päättyi vuonna 1651.


Sisällysluettelo  11

Myös Kokkonen mainitsee hänen kuolleen samana vuonna, perustaen näkemyksensä siihen, että Sigfridin vanha kilpaveikko Israel Caroli Ithimaeus nimitettiin kirkkoherranvirkaan vuonna 1652. On kuitenkin mahdollista, että "kissanhännänveto" on edelleen jatkunut ja Elimäellä on ehkä ollut jonkin aikaa pappien päällekkäisyyttä. Varmaa kuitenkin on, että Agneta Andersdotter nai leskeydyttyään miehensä seuraajan Isac Abrahami Nirkon, josta käytettiin "vice pastor" -titteliä. Näin Agneta Andersdotter tuli toimineeksi, ajan tavan mukaan, pappisukujen toisiinsa liittäjänä, sen silloisen "sosiaaliturvasysteemin" mukaisesti, jonka kirkko pappismiesten leskille ja mahdollisille puoliorvoille jälkeläisille oli luonut. Tämä järjestelmä sopi mainiosti myös pappeuden imagoon; hengenmiehen ei tullut naida rakkaudesta, eikä lihanhimosta, vaan puhtaasta velvollisuudesta! Köyhistä papinleskistä poiketen Agneta Andersdotter toi Isac Abrahami Nirkolle myötäjäisinään myös Pappilan ratsastilan, jonka ensimmäinen varsinainen pappisrusthollari Isac Nirkko näin oli.

kristiina
Kuningatar Kristiina, Bourdon, Sebastien
Museo del Prado, Madrid


Sisällysluettelo  12

Nirkot (1652-1731)

Pappilan ratsastilan ensimmäisestä varsinaisesta isännästä Isac Abrahami Nirkosta sanoo Heikki Kokkonen Elimäen pitäjän historia-teoksessaan (osa II) sivulla 36 seuraavaa:

"Vanhempi Iisakki Nirkko oli Elimäen kappalaisena jo vuonna 1653 ja kuolemaansa asti 1683 siis 30 vuotta. Akianderin tiedot hänestä ovat vaillinaisia, eikä hän mainitse hänen pojastaan mitään! He asuivat pitäjän eteläisen rajan takana Ruotsinkylässä n:olla 2, ratsutilalla, jota he saivat pitää, kun jo vanhempi Iisakki Nirkko Elimäen käräjillä 25.5.1668 oli siihen saanut suosituksen, eikä hän niinä 15 vuotena, joina siihen asti oli ollut Elimäen kappalaisena ollut saanut nauttia kappalaisen virkataloa Elimäellä, niin kuin muissa pitäjissä vaan hän oli asunut mainitulla tilalla Ruotsinkylässä. Tällä tilalla onkin vielä näihin aikoihin säilynyt nimi Pappila. Vuoden 1734 maakirjassa sen nimi kyllä oli "Isaac Nirco" virallisesti, mutta tämäkin osoittaa, että sen haltiat olivat edellä mainittuja sennimisiä pappeja, joista talo sai nimensä - olipa Elimäen kappalaisena 1723 - 1731 ollut kolmaskin Nirkko, Karl Nircko, joka varmaan oli samaa sukua ja asui samalla tilalla, ja joka siis piti yllä pappilatraditiota niin, että se ikuistui paikannimenä! Tila oli jo v. 1734 verotila, siis Nirkon pappissuvun oma, 112 veroa, 112 manttaalia, ratsutila n:o 45, mutta kylän numerojärjestyksessä Ruotsinkylä n:o 2. Nyttemmin siitä on Hämeenkylän kartanon herra Martti Rickman saanut ostaa puolen ja hän aikoo sen rakentaa Elimäen aivan rajalle Kasakkakallion viereen Pappilan vanhalla nimellä. Iisakki Abrahaminpoika Nirkko, jolta Peippolan ynnä Moision ja Mustilan herra Kasper Wrede esti mahdollisuuden tulla Elimäen varsinaiseksi kirkkoherraksi ja asettua asumaan Elimäen pappilaan Mustilan kylässä, suomalaisen sitkeydellä sitten piti paikkansa vaikkakin varakirkkoherrana ja omassa Pappilassaan rajan takana asuvana. Historia toteaa, että jos muut vaikenevat, niin "kivet huutavat"!

(Heikki Kokkonen: Elimäen pitäjän historia II, sivu 36)

Tästä Kokkosen tekstistä käy selvästi ilmi se, että paitsi vaimoa ja ratsastilaa Isac Nirkko peri myös edeltäjänsä manttelin "kiertolaispappina", jolla ei ollut sijaa omassa seurakunnassaan! Kokkonen epäilee, varsin oikeutetusti, että Israel Caroli Ithimaeus olisikin ollut vain Peippolan, Moision ja Mustilan herran Kasper Wreden VALITSEMA kirkkoherra, jonka ylläpidoksi hän olisi antanut Mustilan pappilanmaan. Iisac Nirkko taas olisi ollut "edellisten kirkkoherrain leskien ja Elimäen seurakunnan palkkaama pappi, jonka täytyi asua Ruotsinkylässä koska ei saanut virkataloa Elimäen rajain sisältä?".

Tämän vahvistaa Elimäen manttaalikirjoissa 1657 esiintyvä merkintä Mustilan kylän "prästbohletista". Antamalla maata pappilaa varten Wrede-paronit olivat turvanneet itselleen kiistatta "ius patronatus" - eli papinvalintaoikeuden, jota he välittömästi ovatkin käyttäneet vanhan suosikkinsa eduksi.


Sisällysluettelo  13

Arvelunsa "kilpailevasta papista" Kokkonen perustaa 14.10.1658 päivättyyn dokumenttiin, jolla "Sal. Herr Arves (!) efterlefverska" Maria Hannuntytär kuittasi saaneensa puolet vuotuisista kirkonjyvistä haltuunsa. Toisen puoliskon sai siis ilmeisesti Agneta Andersdotter. Näillä (seurakunnan) jyvillä "syötettiin" Elimäen SEURAKUNNAN VALITSEMIA "kapinallispappeja" seuraavan seitsemänkymmenen vuoden ajan, heidän virkanimikkeensä vaihdellessa tänä aikana varakirkkoherrasta kappalaiseen.

Missä "kivet huutavat"? Missä fyysisesti sijaitsi Nirkkojen "kapinallispappila"? Miltä se näytti?

Ruotsinkylän topografia on Nirkkojen ajasta muuttunut hämmästyttävän vähän. Tuolta ajalta säilyneet kartat osoittavat pääteitten kulkeneen lähes nykyisissä uomissaan; kylän läpi juokseva Ruotjoki on sekin muuttanut muotoaan vain hiukan suistonsa osalta. Kylän keskusta koostui tuolloin räystäs räystääseen pystytetystä rakennuskannasta, joka antoi sille lähes kaupunkimaisen ilmeen. Tässä se muistutti läheisesti naapuriaan Lapinjärven Lindkoskea, joka niin ikään on rakennettu alavalle merenjättömaalle rypälemäisesti.

Rannikolta sisämaahan juoksevan päätien ja siihen horisontaalisesti lännestä Lindkoskelta yhtyvän kylätien risteystä nimitettiin Pelilänmäeksi, sen loivan kukkulan mukaan, jolla tänään seisovat kauppakeskus ja rivitalot. Siitä asutus jatkui tiheänä etelään Hembackan (Hempakka) suuntaan ja sitten satelliittimaisesti Kakkulanmäen käsityöläisyhdyskuntaan. Samaisten karttojen mukaan on kiistatta osoitettavissa että tila numero 2 sijaitsi juuri "Pelilässä", jossa vielä tänäänkin on nähtävissä rusthollin aikaisista rakennuksista ns. "Ivar Pappilan" punamullattu talo, joka lienee ollut eräs rusthollin monista torpista alun perin.

Juuri torppaa kummemmalta ei Nirkkojen ratsastila varmaankaan alkuaikoinaan näyttänyt Sitä komeampi on todennäköisesti ollut kylänjärjestysnumerolla 1 kulkenut Lassas-rustholli, jota silloin isännöi Tjäeder-suku. Näiden kahden kylän merkittävimmän talon etäisyys toisistaan on tuolloin ollut vain parisensataa metriä. Rusthollien väliin "Pelilän" harjalIe on mahtunut vielä Möters- (Myötyri) niminen talo, jossa järjestettiin vuoroviikoin jumalanpalveluksia Turun rauhan rajanvedon puolitettua Pyhtään pitäjän vuonna 1743 aina uuden kirkon pystytykseen asti. Osa kylänväkeä kulki kyllä vanhasta tottumuksesta edelleen Elimäen kirkossa sanankuulolla.

Elimäen pappien vuosikymmeninen läsnäolo Ruotsinkylässä ja Pyhtään pitäjän myöhempi silpoutuminen ovat varmaankin olleet siemenenä sille merkilliselle liikehdinnälle, joka 1900-luvun alussa tähtäsi ns. Kymensalon seurakunnan synnyttämiseen juuri näille kirkollisesti "harmaille" alueille.

Räystäsnaapuruus toi myös ongelmia, kuten Pyhtään tuomiokirjat tietävät kertoa. Niinpä mm. Nirkko-sukuun avioitunut Carolus Nirkon vaimo, Maria Hedvig Schalin, yhytti papupellostaan vuonna 1725 naapurinsa Anders Thomassonin ja nimitti tätä, sekä tämän


Sisällysluettelo  14

koko sukua varkaiksi. Andersin kielenkäyttö ei ollut sen häävimpi, joten Nirkko vei hänet käräjille herjauksesta. Molemmat saivat siellä sakkoja puheistaan.

(Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää, sivu 164)

Positiivisella puolella papin läsnäololla kylässä on ollut varmaankin rauhoittava vaikutus, vaikkakaan Isak ei "sylkäissyt kuppiin" ja on saattanut olla hilpeä seuramieskin, yhtyipä jopa tanssiinkin kylähäissä niin pyydettäessä. Tästäkin Pyhtään tuomiokirjat tietävät kertoa; tanssitettavana kun on ollut myöhempi "qvinnoperson"; tosin Isakia ei epäillä syntyneen äpärän isyydestä.

Vain kivenheiton päässä rusthollista sijaitsi Hembackan keinumäki, jonne myös Pappilan väellä kesäiltoina on saattanut olla asiaa. Omasta venevalkamasta päästiin joelle, Teutjärvelle (myös Tavastby Träsk) ja sitten Kymiä myöden alas aina merelle asti!

Elämä Svenskbyssä yleisesti ottaen on ollut huomattavasti rajantakaista rauhallisempaa; puuttuivathan kuvasta kokonaan voudit, pehtoorit ja paronit, joista Isac varmaankin sai kyllikseen viikottaisilla saarnamatkoillaan. Ei siis ihme, että Nirkot pysyivät uskollisina Ruotsinkylän rusthollilleen kolmen sukupolven ajan.

Edeltäjänsä lesken Agneta Andersdotterin nainut Isac Abrahami Nirkko oli tunnetun viipurilaisen linnakirjurin Abraham Jöranssonin poika. Hänen äitinsä oli Viipurissa 13.6.1700 kuollut Beata Bertilsdotter. Isacilla oli ainakin Göran Abrahamsson Nirkkoniminen veli, joka nai veljensä vaimon, Agneta Andersdotterin ja Sigfrid Mattson Hermigierin tyttären, Brita Sigfridsdotter Hermigierin. Isacin ja Göranin sisar lienee ollut se Sara Nirkko, jonka puolisoiksi Viipurissa on merkitty qvartermästare Gabriel Herckman (Hartman) ja kauppias Caspar Luuk.

Isac Abrahami Nirkolla ja Agneta Andersdotterilla tiedetään olleen ainakin seuraavat yhteiset lapset:

- Fabian Isaaci Nirkko, Uukuniemen ja Jaakkiman pastori, puoliso Margareta Lindormia
- Isac Isaaci Nirkko, Elimäen kappalainen ja Pappilan toinen pappisrusthollari, puoliso Christina Johansdotter Serlachius
- Sigfrid Isaaci Nirkko, Valkealan apupappi ja kappalainen, puoliso Anna Ithimaeus.

Lasten aviot vahvistivat merkittävästi Nirkkojen statusta paikkakunnalla.

Margareta Lindormian (kts. artikkeliliite "Margareta Lindormia") isoisä oli Pyhtään vaikutusvaltainen, Ruotsin Blädingenissä 11.3.1608 syntynyt maisteri Nicolaus Lindormi. Margaretan isoäiti taas oli n.v. 1657 kuollut Merta Reijer,jonka isä Casper Reijer toimi Hämeenlinnan linnanvoutina ja eli aviossa ruotsalaista aatelissukua N:o 115 olevan Margareta Ållongrenin kanssa.


Sisällysluettelo  15

Mertan kolme veljeä; Magnus, Johan ja Arendt Reijer aateloitiin Ruotsin ritarihuoneeseen nimellä Reiher ja numerolla 746 (kts. artikkeliliite "Magdalena Reijer"). Suku oli jo aiemmin tullut merkityksi Reijer-nimellä Kuurinmaan ritarihuoneeseen (N:o 72 siellä), sekä Liivinmaan vastaavaan numerolla 141. Suomen ritarihuoneeseen se merkittiin nimellä Reiher, numerolla 62, vuonna 1818.

Margareta Lindormian isoäitipuolet (Nicolaus Lindormin muut puolisot) olivat Hebla Mattsdotter ja Margareta Danielsdotter Serlachius. Nicolaus Lindormi on aviostaan Margareta Danielsdotter Serlachiuksen kanssa syntyneen tyttärensä Anna Gertrud Lindormian kautta myos Giösling-suvun Lapinjärven haaran kantaisiä.

Fabian Isaaci Nirkko kuoli 23.4.1703, jonka jälkeen leski Margareta Lindormia nai hänen seuraajansa Jaakkiman kirkkoherrana Adolf Hansson Hollenderin.

Isac Isaaci Nirkon puoliso ja Pappilan toinen varsinainen rusthollarinna Christina Johansdotter Serlachius oli vuorimestari Johan Danielsson Serlachiuksen (k.7.9.1679) ja Anna Thorvöstin tytär ja äitinsä kautta sen N/N Reijerin tyttärentytär, jonka tiedetään olleen aviossa Turun pormestarin Petter Plagmanin (till Metola) kanssa (kts. Genos artikkeli 39 (1968) s. 74 - 75).

Sigfrid Nirkon ja Anna Ithimaeuksen tytär Anna nai Kourulan rusthollarin, rustmästare; Berndt Gardemeisterin.

Nirkot olivat armoitettuja saarnaajia ja kirkkokansan itkettäjiä. Heidän tapansa käsitellä rahvasta on varmaankin ollut hyvin samantapainen kuin etäisen sukulaisensa Nils Adolf Vinterin, joka toimi Kosken kirkkoherrana v. 1796 - 1823. Hänestä kertoo Aura Jurva kirjassaan Kosken pitäjän historia mm. seuraavaa:

"Silloiseen saarnatapaan kuului seurakuntalaisten itkettäminen. Mitä enemmän kuulijat itkivät, sitä parempana pidettiin saamaa. Naisilla olikin aina kirkkoon mennessään kädessään paitsi virsikirjaa ja kesäisin mintunoksaa, lujasti kokoon taitettu nenäliina, itkun varalta. Kun Vinter eräänä sunnuntaina ei saanut kuulijoitaan itkemään muuten, hän huusi:

"Te Kosken muijat! Teistä lähtee kaikki paha! Te kosken äijät! Antakaa muijillenne selkäsauna!" Heti alkoivat naiset valtoimenaan vuodattaa kyyneleitä, ja äijät myhäilivät partoihinsa. "Muijat" olivat suututtaneet "pasturskan".

Isac Isaaci Nirkon sanotaan vanhoilla päivillään kärsineen jonkinasteisesta mielenvikaisuudesta, jonka johdosta hän oli viranhoitoon lopulta kykenemätön. Elimäen rahvas muisteli häntä kaipauksella, sillä toimessaan hän oli osoittanut pelototonta ja uhrautuvaa mieltä, eikä koskaan kumartanut paronien käskystä oikeaksi tuntemaansa asiaa ajaessaan.


Sisällysluettelo  16

Isacin ja Christina Johansdotter Serlachiuksen aviosta syntyi ainakin Catharina-niminen tytär, joka avioiutui toistaiseksi nimeltä tuntemattoman aliupseerin (kersantti) kanssa. Catharinan kohtalosta kertoo Pernajan syyskäräjillä 15/10 1730 kirjoitettu protokolla seuraavaa:

Det föredrog ... Petrus Serlachius och länsman Johan Smahl.. . d. 1. och 2. huius den olyckan hände, att Probstens systerdotter Sergeantsänckian Catharina Nircko, som haft sitt tillhåld a pastoratet eller Prästgården här i Pernå Sochn under dess hyfwudsvagheet sig med en Knif sielf strupen afskurit och således Lifwet afhändt skolandes hennes döda lekamen ännu läggia der i stugugålfwet i sin egen blod..."

(Johan Brandt: Sukututkijat 16.4.04)

Juuri tämä hiljattain löytynyt tieto saa epäilemään Isac Isaaci Nirkolla olleen muitakin lapsia. Ennen muuta Valkealan pitäjänhistoriassa Sigfrid Nirkon pojaksi mainitun Carolus Nirkon isän henkilöllisyys joutuu uudelleenarvioitavaksi. Olisiko kuitenkin niin, että Carolus, joka seurasi Isac Isaacia Elimäen kappalaisen virassa n.v. 1725 ja oli jo sitä ennen saarnannut Elimäellä ainakin v. 1715, olisikin yllämainitun Catharinan veli ja Isaacin poika? Näin selittyisi loogisesti se, että hänen vaimonsa Hedvig Schalin näyttää Pyhtään tuomiokirjojen valossa "emännöineen" Pappilaa jo v. 1725 (Kts. käräjätapaus "Papupelto" yllä).

Carolus Nirkko asui ainakin osan toimivuosistaan jo Elimäen rajojen sisällä Haapalan lampuotikylässä, jossa hän kuoli vuonna 1931. Pappila näyttää jääneen hänen jälkeensä perikunnalle, joka valvoi Caroluksen ja Hedvigin alaikäisen tyttären Christina Charlotta Nirkon etuja. Lapsen holhoojana on todennäköisesti toiminut Wrede-suvun jäsen. Perikunnan (holhoojien) toimesta rustholli on sitten pikaisesti myyty everstiluutnantti Alexander Modelinille v. 1732.

Näin kuolema kukisti sen, johon mainen mahti ei kyennyt. Vain kuoleman kautta Wrede-suku sai otteen "kapinalinnakkeesta", sen välittömästi myynnillä käsistään poissaattaakseen.

Näin kuolema kukisti sen, johon mainen mahti ei kyennyt. Vain kuoleman kautta Wrede-suku sai otteen "kapinalinnakkeesta", sen välittömästi myynnillä käsistään poissaattaakseen.

Mutta "kivet huutavat"!


Sisällysluettelo  17

tavastby_trask
Kustaa III:n kartasto 1780-luvulta


Sisällysluettelo  18

kaarle12
Kaarle XII (1697-1718)


Sisällysluettelo  19

Alexander Martini Modelin (1732-1754)

"Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,
ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet
himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.

Silloin talon vartijat vapisevat, soturit painuvat kumaraan
ja jauhajanaiset, vähiin käyneet,
ovat jouten.

Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
kadun kaksoisportit suljetaan,
myllyn ääni heikkenee
ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi
ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.

Silloin myös pelätään mäkiä ja tie on täynnä kauhuja.
Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen
ja kapriksen nuput puhkeavat
mutta ihminen menee iäiseen majaansa
ja valittajat kiertävät kujia.

Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy,
ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.

Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta."

Näihin Saarnaajan kirjan 12. luvun voimakkaisiin säkeisiin Alexander Modelin palasi uudelleen ja uudelleen viimeisinä päivinään Elimäen Peippolassa; vanha sotaratsu, joka oli "painunut kumaraan", halvaantunut sotasankari, joka toisten toimesta oli kannettu Peippolan kulmahuoneen ikkunan ääreen, sille joka antoi Elimäenjärvelle; vain oikean käden sormet tottelivat hänen tahtoaan ja vaivalloisesti kirjasivat sulkakynällä hänen viimeisen tahtonsa paperille.


Sisällysluettelo  20

Keskikesästä huolimatta Peippolassa oli kylmä ja järveltä tuuli voimakkaasti; kaislat lakosivat, aallot velloivat vaahtopäinä rantaan. Mutta Alexanderin sumenneissa silmissä oli toinen tyyni, lämmin järvi, jossa kukkivat kurjenmiekat ja liljat, nuoruuden Smoolannissa, Barkerydin Alarpissa. Ja Elisabet; rakas sisko, sisar, jonka Luoja korjasi kauneimmassa kukassaan ennenkuin hopelanka katkesi ja kultamalja särkyi, kuusikymmentä vuotta sitten.

Jospa Anna Catharina, Elisabetin jälkeläinen, hänen ilmetty kuvansa; jospa Anna Catharina tulisi..."Ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon"...

Everstiluutnantti tarttuu jälleen sulkakynään jatkaakseen testamenttinsa esipuhetta:

"..aflåta at wärckelig eftertäncka om sin förgängelighet och tilwarons flycktighet. 1 betracktande hwaraf iag nu finner, huru iag genom många denna werldenes bedröfweliga motgångs och anfäcktnings Påster, har min förra ungdoms och aäl mackts blomster måst aflägga, och än genom tiltagande ållderdom dageliga nederwärdighets swåra krämpor och oräkneliga anstöter, förmärker, huru mina naturliga lemmar förswagas och rörellsen förswinner, att Ryttaren på den Blacka hästen mig hastigt af.., så at jag honom intet förmår undanlöpa, utan min lifslängd... ofvelbart snart wara fulländat, til hwilcken iag hierteligen lustar Gud täckets mig, när Honom behagar, en salig stund förläna!!!"

("..saa ajattelemaan omaa katoavaisuutta ja elämän haihtuvuutta ja huomaamaan kuinka monien tämän maailman kurjien vastoinkäymisten ja ahdistusten kautta on aiemman nuoruuteni kukoistus kokonaan kadonnut ja kuinka lisääntyvän vanhuuden päivittäisten nöyryytysten, vaikeiden vaivojen ja lukemattomien kolhujen kautta tunnen luonnollisten jäsenteni heikkenevän ja liikkeen häviävän, kunnes Mustan Ratsun Ratsastaja minut nopeasti noutaa, niin etten häntä kykene pakenemaan, vaan elinaikani on erehtymättömästi pian oleva ohi, tätä sydämestäni halajan, kun Jumala sen autuaan hetken antaa koittaa!!!").

Alexander Martini Modelin syntyi maaliskuussa 1670 Jönköpingin läänissä, Barkerydin pitäjässä. Hänen synnyinkotinsa oli Alarp-niminen rustholli, jota isännöivät silloin vallesmanni Mårten Johansson ja vaimonsa Anna Barck. Äitinsä puolelta Alexander polveutui Järsnäsin kirkko herrasta Ludovicus Johannis Barckista, jonka jälkeläiset sukupolvien ajan hoitivat papintointa Barkerydissä ja sen naapuripitäjissä. Modelinit taas todennäköisesti ovat sen Gillis (Julius) Modeuksen sukulinjaa, joka Hollannin Utrechtista lähdettyään värväytyi ruotsalaisiin joukkoihin ja yleni everstiluutnantiksi Itä-Uudenmaan tykistörykmentissä. Palveluksesta hän erosi kenraalimajurin arvolla. Anna Barck kuoli nuorena, ehkäpä tyttärensä Elisabetin syntyessä. Mårten Johansson Modelin aviotui toistamiseen Margareta Jespersdotterin kanssa. Tästä aviosta syntyi Alexanderille ainakin neljä sisarpuolta, ja velipuoli Johan.


Sisällysluettelo  21

Jo vuonna 1676, siis kuuden vanhana, Alexanderin tiedetään aloittaneen koulunkäyntinsä Jönköpingissä, jonka vaikutusalueeseen Barkeryd kuului. Kuusitoista vuotta täytettyään hänet löydetään lukiolaisena Växiöstä ja sitten Turun Akatemiasta vuonna 1689 yhdessä veljensä Johanin ja serkkujensa Johan & Broddo Barckin kanssa.

Turun Yliopiston oppilasmatrikkeli P. 183-185 L. 1689-90

Rector Andr. Wanochio 1689
Studioisi inscripti 74 Pagg. 183-185

Alftanus Harald Abrahami
Alftanus Alexander Abrahami
--
Barck Johannes Wexioni p. 183 Sm. 315: JohJohannis, d. 24 Julii
Barck Broddo Wexion.p. 183 II Sm. 317: Broddo Johannis, d. 24 Julii
--
Modelin Alexander Martini
Modelin Johannes Martini

Samanaikaisesti, samalla vuosikurssilla Åbo Akademissa opiskelivat siis myös veljespari Harald ja Alexander Alftanus (joiden sisar Katarina myöhemmin avioitui Alexanderin serkun, Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barckin kanssa). Noina opiskeluvuosina solmittu veljesliitto on mitä todennäköisimmin ollut vaikuttamassa Modelinin Elimäen Peippolassa laatiman testamentin sisältöön yli kuusikymmentä vuotta myöhemmin.

Ylioppilaselämä Turussa on tuolloin ollut varsin huoletonta ja railakastakin. Laulu, viini ja tappelunnujakat kuuluivat jo silloin osakuntaelämään olennaisena osana, kuten oheisesta hämäläisten ylioppilaitten konsistoripöytäkirjoissa säilyneistä tempauksista voidaan huomata:

"Hämäläisiä olivat kaikki ne ylioppilaat, jotka keväällä 1671 joutuivat konsistorin eteen vastaamaan mellastelustaan erään turkulaisen kauppiaan talossa. Hauhon kappalaisen poika Johannes Martinpoika Lyra valitti joutuneensa huonon kohtelun alaiseksi mennessään mainittuun taloon, jossa parhaillaan oli koolla joukko ylioppilaita, nim. Elias Streng, Hämeen-Uudenmaan maanmittarin poika, Tyrvännön kappalaisen poika Gabriel Särki, Sigfrid Calander (Kulander?) sekä Tuomas Paavalinpoika, joka arvattavasti oli Kalvolasta kotoisin, sukunimeltään Homman (tai-Homen) - Kalvolan kirkonkylässä on Hommonen-niminen talo -, kaikki hämäläisiä. Konsistori ei kuitenkaan ottanut uskoakseen Lyran kertomusta, vaan katsoi hänen tahallaan panetelleen tovereitaan, koskapa "on aivan uskomatonta, että vanhemmat ylioppilaat olisivat ottaneet niin nuoren uusikon mukaansa pöydän ääreen". Lyran kertomuksen todenperäisyyttä on mahdotonta selvittää, mutta ilmeisesti hän on ollut huonoissa väleissä vanhempien osakuntatovereittensa kanssa. Kenties Lyra, joka maaliskuussa 1654 oli depositiossa tullut hyväksytyksi,


Sisällysluettelo  22

ei ollut tarjonnut välttämättömiä absolutiojuominkeja vanhemmille tovereilleen ja siten joutunut näiden epäsuosioon, jollaisesta pöytäkirjat tietävät kertoa esimerkkejä." (Eino E. Suolahti: 1600-luvun hämäläisistä ylioppilaista)

Modelinin opiskelutovereista Harald Abrahamsson Alftanista tuli Nauvon kappalainen ja sittemmin sairaalasaarnaaja Seiliin (Själö). Hän avioitui jo aivan nuorena (21.6.1695) Gertrud Krookin kanssa, jonka isä oli Inkoon kirkkoherra, pastori Johannes Georgii Krokius. Haraldin vanhempi veli, Johan Abrahamsson Alftanus, nai puolestaan Gertrudin sisaren Elisabeth Krookin. Alexander Abrahamsson Alftanin vaiheista ei tiedetä Turun opiskeluvuosien jälkeen mitään. Todennäköisesti hän kuoli varsin nuorena, kenties piankin Turun opiskeluvuosien jälkeen, kuten myös Modelinin veli Johan.

Barckin veljespari Johan & Broddo olivat Modelin-poikien serkuksia Smoolannin Barkerydin pitäjästä. Heidän isänsä oli Barkerydin kirkkoherra ja Alexander Modelinin eno Johannes Barck (1637-1705) ja äitinsä Brita Broddesdotter (1647-1724).

Se miksi Barck- ja Modelin-pojat lähetettiin Turkuun lähempänä sijaitsevan Uppsalan sijasta, ei ole selvää. Päätöksellä oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset, sillä poikien elämänkohtalot liittyivät Suomeen siitedes, jopa siinä määrin, ettei ruotsinmaalainen sukututkimus heistä ollut enää edes tietoinen, ennen vuoden 2002-2003 anbytarforum -keskustelua ja Pyhtään tuomiokirjalöytöjä.

Johan Barck nuoremmasta tuli Padasjoen pitäjänkirjuri. Hän omisti myös Inkilän rusthollin Padasjoella, jonka hän oli v. 1722 tienoilla ostanut Zacharias Collianderilta. Avionsa Johan solmi Hattulassa v. 1680 syntyneen Catharina Abrahamsdotter Alftanin kanssa, joka oli edellä mainittujen Alftan-veljesten sisarpuoli Hattulan rovasti Abraham Erici Alftanin toisesta aviosta Katarina Schräderin kanssa. Näin avion välityksellä tuli vanha veljesliitto sinetöityä Barck-Modelin-Alftan-sukujen välille. Sen seurauksena, liki kuusikymmentä vuotta myöhemmin Johan Barckin ja Katarina Alftanin poika, Abraham Johansson Barck, sai lunastaa Modelinin Pappilan rusthollin maat, irtaimiston joutuessa niin ikään testamentin kautta Abrahamin serkulle, tilanhoitaja Johan Barckille, joka oli toveripiiriin kuuluneen Broddo Barckin poika.

Ainoana näistä "veriveljistä" Alexander Martini valitsi sotilaan yksinäisen uran. Hänestä tuli Kaarle XII upseeri, karoliini!

Uljasta häntä oli katsella nuoruuden kukoistuksessaan: kookas, kaunis mies; sinisilmäinen, kultahiuksinen; sinisessä karoliinien uniformussa, helmat sivuille napitettuina liikkumisen ja ratsastuksen helpottamiseksi, kaulus ja hihat käännöksillä, nahkahansikkaissa. Asun kruunasi keltapäänneinen kolmikolkkahattu. Karoliinien saappaat olivat myöskin ylpeydenaihe; parasta notkeaa nahkaa, kapeavartiset, suusta dramaattisesti levenevät, kannuksilla!

Oli nuori sankarikuningas, jota palvella ja jonka esimerkkiä seurata; oli isänmaa Suuri Ruotsi, maailmanvalta, joka ekspansiivisesti levittäytyi itään ja etelään.


Sisällysluettelo  23

Armeijasta tuli Alexanderin henki ja elämä. Sille hän uhrasi parhaat miehuusvuotensa. Tuli Punitz, tuli Fraustad, Holofzin ja viimein maailmanloppuna Poltava, jossa 39-vuotiaana Modelin joutui Ruotsin sotavoimien nöyryyttävän tappion seurauksena venäläisten vangiksi Prevolotjnassa ensimmäisenä heinäkuuta 1709. Nuoruuden loppu, miehuuden haaksirikko!!

Kolmetoista pitkää vuotta vankeudessa, kolmetoista vuotta ajatella ja asettaa menneisyyttä perspektiiviin. Ensimmäistä kertaa Alexander tuli ajatelleeksi, että elämä olisi voinut olla toisinkin; oma perhe, turvattu virka; ehkä tuttu saarnastuolikin, kuten niin monilla esipolvista ja toveripiiristäkin. Mutta näin hän oli valinnut ja vuoteensa sijannut. Tulevaisuus - oliko sitä?

Häpeä unelmien tuhoutumisesta lienee vaikuttanut hänen päätökseensä jäädä Suomeen. Olisi ollut liian kirvelevää palata lapsuuden Smoolantiin kuin tuhlaajapoika. Oli rakennettava raunioista jotakin, josta vielä voisi olla ylpeä.

Elokuun seitsemäntenä, vuonna 1722 koitti vapaus. Majurin arvolla ja kapteenin palkkaluokassa, 52-vuotiaana, Alexander Modelin komennettiin Kymenkartanon lääninjalkaväkipataljoonan Ruokolahden komppanian Immaljärven kapteeninpuustelliin, josta hänet siirrettiin saman rykmentin Elimäen komppanian vastaavaan virkaan Pyhtään Kuninkaankylän Yrjakseen 4.12.1725.

Majuri, nyt jo voimissaan heikentynyt, mukavuutta kaipaava, lähes vanha mies. Oli vihonviimeinen aika ajatella pesänrakentamista.

Kuninkaankylän Yrjas (myöhemmin Gustavslugn), ei ollut ylellisyydellä pilattu: tupa, sali, kolme kamaria, vetoisia ikkunoita ja nurkkia; risuaita tienpuolella, hedelmätön omenapuu ja höltyneen kurkihirtensä köykistämät talousrakennukset. Sisällä kiukkuinen keittiöpiika, navetassa toinen samanmoinen, pari laiskaa renkiä talleilla ja kartanolla. Ei Yrjas todellakaan ollut Alarp, eikä sitäpaitsi edes oma; kruununpuustelli vain, joka eläkkeelle jäädessä oli luovutettava seuraajalle.

Mutta Ruotsiin hän ei katsonut voivansa pysyvästi palata; ei niillä eväillä ja ehdoilla, jotka kohtalo hänen pöydälleen oli levittänyt. Tämän päätöksen kerran tehtyään hän viipymättä järjesti asiaa pikavisiitin muodossa Smoolantiin, jossa tapasi vihdoin jäljellä olevat harvat lähisukulaisensa ja organisoi syntymäkotinsa Alarpin rusthollin myynnin.

Tällä matkalla hän myös kohtasi Tukholmassa uudelleen nuoruudenihastuksensa, majuri Johan Möllerheimin v. 1722 leskeksi jääneen vaimon Anna Helena Pfeiffin, jonka isä Daniel Pfeiff oli toiminut Turun tuomiokirkon asessorina Modelinin opiskeluaikoina. Anna Helena oli ollut aivan nuori tyttö silloin, mutta Aleksanderin jo merkille panema. Sen minkä nuoruuden huolettomuudessa ja itsekylläisyydessä oli heittänyt toiselle, hän nyt vanhana ja viisastuneena päätti korjata. Ei onnea elämässä useinkaan tarjota kahdesti!


Sisällysluettelo  24

Anna Helena oli edelleen 40-vuotiaanakin kaunis katsella. Hänellä oli aviostaan Möllerheimin kanssa kaksi tytärtä, jotka jo olivat ehtineet miehelään; Gertrud Maria tykistökapteeni Georg Johan Brandtin ja Hedvig Sophia, Georgin veljen, luutnantti Anders Brandtin puolisoiksi. Myös Anna Helena oli elämänsä taitekohdassa; sitä puntaroiden, yksin. Sitäpaitsi myötäjäisinä oli morsiamella Modelinille tarjota vaivatta valmis aatelinen sukuverkosto. Sen lisäksi, että Anna Helena itse oli aatelinen syntyään, hänen veljensä Per Gustaf Pfeiff oli urallaan edennyt kenraaliluutnantiksi ja tullut ansioistaan korotetuksi vapaaherralliseen säätyyn. Sisaruksiin kuului myös Eleonora Pfeiff, jonka avio everstiluutnantti Johan Blumen kanssa oli riitaisa ja jolle vuonna 1727 myönnettiin ero. Edelleen veli Daniel, majuri, joka oli avioitunut Anna Beata Lilliemarckin kanssa ja vielä sotaretkikuntasihteeri Johan Jacob Pfeiff, jonka puoliso oli ylhäisaatelistoon kuuluva vapaaherratar Margareta Funck.

Siinä siis sukupiiri, jota ei tarvinnut hävetä. Itseasiassa avio Anna Helena Pfeiffin kanssa oli loistokauppa Järsnäsin ja Barkerydin pappien jälkeläiselle miltä tahansa kantilta katsottuna.

Majuri Alexander Martini Modelin ja Anna Helena Pfeiff vihittiin Tukholman saksalaisessa seurakunnassa 1.10.1728

Ruotsin kartanoiden ja Tukholman palatsien elämään tottuneen Anna Helenan tuonti Yrjakseen kypsytti Modelinissa lopullisen päätöksen oman kiinteistön hankinnasta Suomessa; eihän aatelisrouvan arvolle sopinut Yrjaksen karu kruununpuustelli ja sen kehnot kamarit..

Kuin tilauksesta naapurikylässä oli Nirkko-kappalaisten jälkeen myynnissä Pappilan rustholli, josta Alarpin myyntirahoilla saataisiin kunnostettua säällinen eläkepäivien koti vanhalle karoliinille ja hänen aateliselle siipalleen. Kiinteistö oli lähes ilmainen, olihan myyjänä perikunta, jonka valvojana mitä todennäköisemmin toimi Modelinin läheinen ystävä Wrede-paroni Fabian.

Modelinin sijoittaminen Pappilaan sopi myös mainiosti Elimäen läänitysherroille. Saatiinhan näin Pappilan isännäksi vihdoin "oma mies", jota oli jo pitkään kaavailtu jatkuvia harmeja tuottavien Elimäen tilusten ylimmäksi päällepäsmäriksi ja kurin pitäjäksi. Tätä palveli Pappilan myynti ja samaa tarkoitusta ajoi myös katselmuskirjuri Johan Barckin (Modelinin serkunpoika) palkkaus Peippolan ja Mustilan inspehtooriksi hiukan myöhemmin (1739).

Pappila oli tuolloin ollut lähes autiona (vain pari renkiä ja piika paikalla, joskus vain loinen) vuosikausia Isak Nirkon kuolemasta (1707) lähtien. Carolus Nirkko oli saanut vihdoin virkatalonsa Elimäeltä, eikä siis enää ollut tarvinnut Ruotsinkylän rustholliaan tehtäviensä hoitoon. Hänen sisarensa Catharina Nirkko oli jäänyt leskeksi kersantti aviomiehestään ja oli muuttanut äitinsä Christina Johandotterin kanssa tämän veljen,


Sisällysluettelo  25

Petrus Serlachiuksen, kotiin Pernajaan, jossa päätti päivänsä oman käden kautta 15.3.1724. Caroluksen mentyä manan maille 1731 ei enää ollut esteitä tilan myynnille.

Huomattavaa on, että Pyhtäällä oli tuolloin vain NELJÄ sukuoikeustilaa, joista Pappila oli yksi. Kyseessä oli siis verorustholli, ei kruununtila.

Modelinin ensimmäisenä tehtävänä oli saattaa rusthollinsa jälleen asuttavaan kuntoon. Urakkaan hän uhrasikin viimeiset virkavuotensa 1732-1734 valvoen henkilökohtaisesti rakennustöitä Kuninkaankylästä käsin. Vasta kun kaikki oli valmista, hän muutti "nuorikkoineen" sisään jättäen samalla toimensa Yrjaksessä seuraajalleen, saksalaiselle aatelismiehelle Christian Henrik von Krassowille, joka oli saapunut Pyhtäälle Anna Röding-nimisen taloudenhoitajansa kanssa.

Anna Röding oli hiljan jäänyt leskeksi Giösling-nimisestä miehestään. Hänellä oli mukanaan Kuninkaankylään tullessaan Jacob-niminen poikansa, josta aikuistuttuaan tuli Ruotsinpyhtään Giösling-suvun kantaisä.

Vielä pitkään Ruotsinkylään muutettuaankin Modelin auttoi upseeriystäväänsä viranhoitoon liittyvissä ongelmissa. Hän myös tuki köyhtynyttä aatelismiestä rahallisesti. Nämä lainat on mainittu von Krassowin testamentissa vähennyserinä. Anna Röding sai samassa jälkisäädöksessä karjaa ja viljaa, Jacob Giösling kapteenin punaisen valakkaratsun ja mundeeringit myötä, juuri muuta ei synnyinmaastaan kauas kulkeutuneella miekkaritarikunnan ritarilla ollutkaan jättää jälkeensä kuollessaan joulupäivänä vuonna 1751.

Modelinin suunnitelmiin jo tuolloin näyttää kuuluneen Pappilan säilyttäminen suvussa, eräänlaisena Alarpin korvikkeena, sillä Alarpin rahoillahan hän sen hankkikin, kuten hän testamentissaan myöhemmin muistuttaa. Pappilaa ei VARSINKAAN hankittu Anna. Helena Pfeiffin "myötäjäisillä", eikä myöskään hänen kukkaronsa kautta! Tämä oli eräs niistä faktoista, jotka ratkaisivat Modelinin perintöriidan eri oikeusasteissa Barck-serkusten eduksi 1760-luvulla.

Ehkä hänen toiveenaan oli rusthollin jättö omalle pojalle, Anna Helena oli vielä synnytysiässä heidän avioituessaan. Vuoteen 1734 mennessä oli kuitenkin jo täysin selvää, ettei näin oltu suotu.

Alexanderin huomio kiintyi silloin läheisimpiin Suomessa asuviin miespuolisiin sukulaisiinsa. Toinen oli hänen Broddo-serkkunsa poika, vuonna 1715 syntynyt Johan Barck, jonka uraa Modelin oli jo pitempään pitänyt silmällä.

Tässä nuoressa miehessä oli jotain Alexanderista itsestään ja katselmuskirjurina, Modelinin tavoin, hän uransa aloittikin. Itseasiassa Alexander henkilökohtaisesti oli ollut järjestämässä hänen ensi vakanssiaan omassa yksikössään Kymenkartanonläänin jalkaväkipataljoonassa. Johan Barck komennettiin Majurin komppaniaan Lappeen Annilassa,


Sisällysluettelo  26

joka sijaitsi vain kivenheiton päässä Immaljärvestä, jossa Alexander itse oli vankeudesta vapauduttuaan sijoitettuna.

Mitä oli mielessä vanhalla sotaratsulla kutsuttaessaan Johanin Wrede-suvun mahtavien tilusten inspehtooriksi Elimäelle v. 1739? Mihin hän tähtäsi? Rajoittuivatko Modelinin toiveet pelkästään Pappilaan? Oliko jo tuolloin näköpiirissä Wrede-suvun lahjoitusmaiden tuho, joka sittemmin niin suuresti hyödytti af Forselles-sukua?

Itse Pappilaa varten hänen katseensa kohdistui muualle.

Broddon veli ja Modelinin serkku, opiskelutoveri Turun ajoilta, Johan Johannis Barck, joka jo vuonna 1705 omisti (ensimmäisen avionsa kautta?) Moijalan rusthollin Hattulan Leinilän kylässä, oli sieltä sittemmin (v. 1708) siirtynyt Kalvolaan kirjurin vakanssille asuen tuolloin Keikkalan Tiitilässä. Vasta 1700-luvun alussa hän asettui Padasjoen pitäjänkirjuriksi majoittuen Jokioisten Inkilään, josta muodostui hänen pysyvä kotinsa. Johan oli solminut toisen (?) avionsa vuosisadan vaihteessa Katarina Abrahamsdotter Alftanin kanssa.

Tästä aviosta syntyivät ainakin:

- Johan Johansson Barck

- Brita Johansdotter Barck

- Abraham Johansson Barck

- Katarina Johansdotter Barck

Sukutraditioista poiketen, ei Padasjoen pitäjänkirjurin pojista kumpaakaan lähetetty opintielle. Johan Juniorin kohdalla tämä lienee ymmärrettävääkin, perihän hän Inkilän, toimi kuudennusmiehenä ja edusti sittemmin talonpoikaissäätyä Ruotsin valtiopäivillä Hollolan alisen kihlakunnan edusmiehenä. Nuorelle Abrahamille sensijaan ei näyttänyt kouluttamattomana löytyvän sijaa elämässä. Vielä vuosina 1730-1733 hän maksaa henkirahaa Padasjoen Inkilän talossa isänsä ja veljensä ohella, lähes laiskana.

Modelinin pirtaan tämä joutilas nuori mies sopi mainiosti. Juuri vuoden 1733 tienoilla Abraham Johansson Barck katoaa Padasjoen kirjoista ilmestyäkseen sitten samana vuonna Pyhtäälle sotilaana, mitä ilmeisimmin Alexander Modelinin pyynnöstä ja hänen Yrjakseensä. Kodin kurista irronneena, suloisen vapauden huumassa nuori Abraham saattaa välittömästi ruotsinkyläläisen talontyttären Christina Henriksdotter Flinckin raskaaksi ja epäilemättä, Modelinin raivoihinsa. Parin esikoinen, Abraham Abrahamsson Barck, syntyy puolisalassa 15.6.1735. Lasta ei kuitenkaan merkitä aviottomaksi, koska "avioliittolupaus" oli annettu. Abraham ja Christina vihitään kolmea kuukautta myöhemmin (15/9). Pari asettuu asumaan Christinan kotitaloon Ruotsinkylän Flinckakseen.

Raamatullisiin kielikuviin mieltynyt everstiluutnantti sai aiheen verrata serkuksia. vastedes Kainiin ja Abeliin. Niin oli nuorempi Johan hienostunut ja herkkä, kuin Abel ja


Sisällysluettelo  27

vanhempi Abraham taas ilmetty Kain primitiivisen karnaalissa elämänhimossaan omistaa ja olla. "Min Kain, min Abel", hän tuon tuostakin huokaili tulevina vuosina, eikä aina suinkaan tyytymättömänä elämänsä ehtooksi järjestämästään spektaakkelista.

Vasta kahta vuotta myöhemmin Modelin leppyy riittävästi palatakseen alkuperäiseen suunnitelmaansa. Vuonna 1738 hän asettaa Abrahamin lampuodikseen Pappilaan, eli käytännössä vetäytyy tilanpidosta kokonaan vuokraten maat innokkaalle ja energiselle Abrahamille. Kuinka muodollinen sopimus alunperin oli, on vain arveltavissa. Rahaa yhteisyritykseen nuorukaisella tuskin oli alunperin sijoittaa lainkaan. Onkin todennäköistä, että vuokra maksettiin viljana, karjana ja muina luontaistuotteina (mm. viina) ajan tapaan. Modelin ja vaimonsa olivat näin vapaita keskittymään paikkakunnan seuraelämään säädylleen sopivalla tavalla. Niin alkoivat juhlat, joista Pappila piankin sai kylällä paremmin sopivan epiteetin; ei enää pappila, eikä rustholli, vaan everstin hovi! Tämän hovi-statuksen vahvistaa myös Matthias Akiander, joka vuonna 1864 ilmestyneessä opuksessaan "Om donationema i Viborgs Iän", sivulla 45 sijoittaa Modelinin tilukset Pyhtäällä v. 1742 lahjoitusmaahovien rinnalle.

Nyt siis "teatteri" oli Modelinin toivomalla tavalla ryhmitetty: Johan Peippolassa ja Abraham Pappilassa. Ratokseen hän aikoi kilpailuttaa ja "kasvattaa" näitä kahta serkusta katseensa alla kuin omia syntymättömiä poikiaan; vedellen suuntaviivoja, antaen lupauksia ja vihjeitä, kiitosta ja karenssia; jatkaen manööverejään kuin armeijassa konsanaan.

Pelipöydän ja seuraelämänkin sekoittivat hetimiten Tukholman Hatut, jotka vuonna 1741 lähtivät ajattelemattomasti rynnimään yli rajan kompensoidakseen Uudenkaupungin rauhassa kärsityn häpeän, joutuakseen vain ojasta allikkoon. Venäläiset miehitysjoukot valtasivat kädenkäänteessä myös Kymijoen länsipuoliset alueet Kuninkaankylä ja Ruotsinkylä mukaan lukien.

Väki pakeni suinpäin taloista ajaen karjansa metsiin. Seudun säätyläiset järjestivät itsensä viime tingassa turvaan Suomenlahden yli Liivinmaalle, niin myös Modelin ja Anna Helena Pfeiff. Abraham jäi. Kerran maahan kiinni päästyään hän ei aikonut hellittää helpolla! Ehkä osin hänen ansiostaan Pappila säästyi pahimmalta hävitykseltä. Vuonna 1742 laaditussa Viipurin läänin maantarkastuskirjassa mainitaan rusthollin tuhoista mm. seuraavaa:

"Sato ja niityt puoliksi tallottu, rakennusten ovet ja ikkunat jne. tuhottu, karjaa ja omaisuutta menetetty".
Rustholli oli kuitenkin edelleen pystyssä (ei poltettu), puolet sadosta jäljellä ja vain osa karjasta kadoksissa tai tuhottu. Elämänedellytykset olivat siis vielä tallella, juuri ja juuri.

Rintamalta palaavaa von Krassowia kohtasi Yrjaksessä masentavampi näky; suurin osa sadosta oli tallottu, rakennusten ovet ja ikkunat rikottu ja pahinta kaikista viinapannu, varastettu!


Sisällysluettelo  28

Käräjillä von Krassow peräänkuulutti myös höyhenpatjaansa, jonka ilmiannon perusteella arveli joutuneen Lapinjärven nimismiehen vuoteeseen (höyhenten laadun tutkimus paljasti patjan nimismiehen omaksi, ilmiantaja sai sakkoja), sekä sikojaan, jotka kyläläiset olivat paimentaneet omiin lääveihinsä jälkijoukkoja kotiin odotellessa (nämä von Krassowille korvattiin).
(Pyhtään käräjät 26.9.1744 s. 467, 13.4.1744 s. 249, 287, 5.9.1745 s. 339, Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää).

Turun rauhan seurauksena Pyhtään pitäjä silpoutui. Rajalinja vedettiin kulkemaan Kymijoen läntistä suuhaaraa myöten Suomenlahteen. Koko Pyhtään saari, sen kirkko, hautausmaa ja vauraimmat kylät jäivät voittajan puolelle. Ruotsi sai tyytyä siihen mitä suotiin; olihan korteissa ollut hetken koko Suomen menetys.

Tynkäpitäjään Ruotsin puolelle jäivät nyt vain Pyhtäästä sen läntisimmät kylät, joista juuri Ruotsinkylä ja Kuninkaankylä, Tesjoen ohella olivat merkittävimmät. Modelinin hovi seisoi lähes rajalinjalla. Tämä lienee vanhaa sotaratsua vain miellyttänyt; saattoihan hän nyt nähdä Suuren Venäjän valtakunnan ja vanhat vihollisensa miltei ikkunoistaan, vaivaantumatta edes Ahvenkoskelle asti, jossa virallinen raja-asema seisoi. Aina oli mahdollista uusi sota, revanssi ja voitto! Epäilemättä Pappilan pöydille levitettiin vanhat kartat uusin tilannearvioin. Miten oikein hän olikaan päättänyt jäädessään Suomeen eläkevuosikseen! Täällä tapahtui! Täällä hän tunsi elävänsä täydesti. Kun ratsu oli uupunut, tuli rintama ratsastajan luokse!

Lisäksi oli kotirintama, jota johtaa ja mobilisoida:

Abrahamin avion kohdalla epäonnistuttuaan Modelin aikoi pitää varansa Johanin suhteen. Inspehtoori, "Min Abel", olikin aina ollut taipuisampaa materiaalia vanhan upseerin käsissä. Heti paikkakunnalle palattuaan everstiluutnantti (epäilemättä vaimonsa myötävaikutuksella) saattaa yhteen haminalaisen kauppiaan Carl Bruunin tyttären Maria Elisabet Bruunin ja Peippolan inspehtoorin. Myötäjäisinä Modelin laskelmoi Maria Elisabetin tuovan varallisuutta tulevia operaatioita (mahdollisesti Peippolan ostoa) varten, sekä sukulinkit viipurinseudun ja Haminan mahtavaan porvaristoon. Aatelistoonkin hän mielellään olisi Johanin naittanut, siihen vain eivät eväät riittäneet inspehtoorin vaatimattomien referenssien ja kirkollisen taustan tähden.

Tässä hän onnistui paremmin tytärpuolensa Hedvig Sophia Möllerheimin kohdalla, joka oli jäänyt nuorena leskeksi luutnantti Anders Brandtista.

Ruotsinpyhtään säilyneet kirkonkirjat tietävät kertoa padasjokelaisen aatelismiehen Mauritz Brummerin häistä "jungfru" Hedvig Sophia Möllerheimin kanssa "Svenskbyn" rusthollissa 8.9.1748 (pappilaa kutsuttiin Modelinin aikana joskus nimellä "Modelins", mutta useimmiten "Svenskby rusthåll").


Sisällysluettelo  29

Merkintä ei itseasiassa ole aivan tarkka: Hedvig Sophia ei toista aviota solmiessaan ollut enää "jungfru", eikä Mauritz Brummer Ruotsissa aateloitu. Hän polveutui liiviläisestä von Brummer-aatelissuvusta ja oli kyllä äitinsä puolelta ylhäisaatelista Horn-sukua (Ebba Horn af Åminne). Tämä Brummer-haara oli asettunut Hornien perintömaille Padasjoen Wesijaon kartanoon. Heillä oli korrekti sosiaalinen suhde naapurissa asuvaan Barck/Alftan-pariskuntaan (Abraham Johansson Barckin vanhemmat, Modelinin serkun perhe).

Häät olivat komeat, osin koominenkin näytelmä hädintuskin Pikkuvihasta toipuneessa maalaiskylässä. Sinne virtasi tuona syksyisenä päivänä koko seudun sosieteetti, sekä osa Suomen ja Ruotsin ylhäisaatelistoakin (mm. vapaaherra Per Gustaf Pfeiff, morsiamen eno), Haminan porvarit ja Kymenkartanon jalkaväkipataljoonan upseeristo. Missään ei säästetty ja kaikki tuli Modelin pussista; tämän sotaratsu muisti kirvelevänä vielä testamenttiaankin laatiessaan. Itseasiassa häihin uhrattiin taalareita kohtuuttoman paljon juuri Modelinin oman suhteellisen vaatimattoman taustan tähden. Piti osoittaa kuuluminen seurapiirien kaikkein kuohuvimpaan kermaan, hinnalla millä hyvänsä! Ja aatelisto tanssi, söi ja joi ja hävisi sitten kuomuvaunuissaan taakseen katsomatta...

Pappilan myrskyisissä vaiheissa seurasi nyt tyyni suvantovaihe. Vihollisuudet rajamaalla olivat toistaiseksi ohi; jälleenrakennus voi alkaa; jälleen uskottiin huomiseen. Avioita solmittiin ja lapsia sikisi runsaanlaisesti sen merkkinä, kuten aina tuhoisten sotien jälkeen. Abraham viljeli Pappilaa, Johan Peippolaa. Modelin vaimoineen vietti ansaitsemaansa eläkepäivien joutenoloa ja juhlaa.

Pappilassa syntyi vv. 1738-1752 Abrahamille ja Christinalle kuusi lasta; joiden kummeina toimivat mm. Johan Barck Peippolasta (1740), Modelin, Anna Helena Pfeiff, Gertrud & Hedvig Sophia Möllerheim, Dominus Johannis Forsander, Carl Wester, von Eschner jne.

Peippolassa Johan ja Anna Elisabet saivat aikaan vv.1745-1754 viisi lasta. Nuorin Helena Christina syntyi 27.4.1754, vain neljä kuukautta ennen everstiluutnantin kuolemaa. Kummilistat olivat Peippolassa Pappilaakin komeammat edellämainittujen lisäksi koko Elimäen silloinen vallasväki ja kauppiassukua Haminasta.

Vanha Venäjä oli tehnyt sen mihin Elimäen läänitysherrat eivät pystyneet. Rajalinjan uudelleenvedon seurauksena Pyhtään emokirkko oli jäänyt ikivihollisen puolelle, eikä sinne näinmuodoin ollut enää elimäkeläisillä velvoitteita, eikä asiaa. Kohtalo korjasi vihdoin läänitysherrojen vääryyden talonpoikien eduksi.

Pappilan väki oli perinteisesti osallistunut jumalanpalveluksiin Elimäen kirkossa. Tämä tapa jatkui muuttumattomana rauhan jälkeen. Tosin Ruotsinkylässä järjestettiin joka toinen viikko palveluksia aivan Pappilan naapurissa sijaitsevan Mötersin (Myötyri) pirtissä tynkäpitäjäläisille sekä suomeksi, että ruotsiksi. Näihin ei Modelinin väki luultavasti ottanut osaa, eivätkä he sympaattisesti suhtautuneet suunnitelmiin uuden kirkonkaan rakentamiseen Kuninkaankylän tienoille Elimäen linkkinsa tähden.


Sisällysluettelo  30

Itseasiassa Vehkalahden pastoriksi vuonna 1741 nimitetyn Fabian Gudzeuksen seuraaja ja Loviisan (Degerbyn) kirkkoherrakunnan Elimäen kappelin kappalainen, varakirkkoherra Salomon Gestrin, sai kiittää virastaan juuri Modelinia ja hänen sukuaan. Peippolan inspehtoorina Johan Barck oli käyttänyt Wrede-suvun mandaattia pappisvalinnassa Gestrinin eduksi.

Sekä Gudzeus, että Gestrin olivat myös monin tavoin sukusuhteissa Modelin-piiriin, kuten papiksi valinta Elimäellä noina päivinä näyttää edellyttäneen. Mielenkiintoisin tässä yhteydessä on Gestrinin vävy, pitäjänapulainen Erik Malanus (puoliso Dorothea Elisabeth Gestrin), joka kuolemaansa asti (1787) toimi eräänlaisena Modelin-Barck-suvun "hovipappina", suorittaen vihkimisiä, kasteita ja hautauksia ja esiintyen usein myös kummina suvun lapsilla. Oliko tällä Erik Malanuksella tekemistä Sveaborgin pappina toimineen Johan Melanuksen kanssa, on vielä selvittämättä. Oireellista kuitenkin on, että Johanin puoliso oli Hedvig Söderstedt, räntmästare Anders Söderstedtin ja Helena Elisabeth Modelinin tytär.

Solomon Gestrin itse oli mm. sen kersantti Gustaf Blylodin (puoliso Ulrica von Bilang) lanko, jonka tytär Ulrica Dorothea Blylod nai Ruotsinkylässä 29.10.1750 syntyneen Jonas Henriksson Bergmanin, josta myöhemmin tuli Puumalan tulliesimies. Jonaksen veli Henricus Henriksson Bergman puolestaan nai Abraham Barckin tyttären Hedvig Abrahamsdotter Barckin. He muuttivat myöhemmin Loviisaan ja ovat sikäläisen Bergman-suvun kantavanhemmat.

Elimäen seurapiirejä kiinnosti suuresti Modelinin aikeet rusthollinsa suhteen. Sitä tivattiin häneltä tuontuostakin hienovaraisesti, joskus lähes suoraan.

Katkaistakseen spekulaatioilta siivet everstiluutnantti laati vuoden 1752 tienoilla Abraham Barckin kanssa syytinkiluontoisen sopimuksen, jossa pidätti itselleen sovitun korvauksen lisäksi tiettyjä tuloja aputiloilta, sekä lupasi rusthollin 3000 kuparitaalarin lunastushinnasta Abrahamille kuoltuaan. Tämän kontrahdin allekirjoittivat Modelinin lisäksi myös Anna Helena Pfeiff ja hänen molemmat tyttärensä.

Kun sitten Anna Helena yllättäen kuoli ennen puolisoaan 6. heinäkuuta 1753, ilmeni, että hän muutamaa päivää ennen poismenoaan oli laatinut oman jälkisäädöksensä, joka sanatarkasti kuului seuraavasti:

Anna Helena Pfeiff:

"Som min käre man herr öfverstelöjtnanten Alexander Modelin har behagat testamentera mig och mina barn alla sin egendom därest Gud den högsta skulle...ifrån denna usla världen fo än mig undantagandes ettusen daler kopparmynt, som ha låfwat tillsin slägt, eller systerbarn, som i Småland boende wara. Så will jag och härmedelst hafwa tillbakan! testamentera min kära man all min egendom med rusthållet Swenskby därest min död skulle tima bägge mina döttrar och des barn tillfårs.


Sisällysluettelo  31

2. shal.brodem secreteraren Johan Jacob Pfeiff, Capitain Conrad Brandt
3. dotter Gertrud Maria, min kära syster Barbro Sofia Pfeiff
4. dotter Hedvig Sophia, herr Capitain Georg Johan Brandt, Gertrud Maria,
Herr handelsman Petter Stewen
Företecknin..Summa 4926: 19
Svenskby Julii 1753 Anna Helena Pfeiff

Tässä viimeisessä tahdossaan Anna Helena Pfeiff siis jättää koko omaisuutensa puolisolleen everstiluutnantti Modelinille, koska tämä on puolestaan luvannut tehdä Anna Helenasta ja hänen lapsistaan oman omaisuutensa perijät, poislukien tuhannen kuparitaalarin yksittäissuorituksen, joka hänen (Modelinin) Smoolannissa asuville sisarenlapsilleen on luvattu.
Anna Helena Pfeiffin omaisuus on kirjaushetkellä katsottu 4926: 19 kuparitaalarin arvoiseksi.

Tämä testamentti muistuttaa varsin läheisesti puolisoiden keskinäistä testamenttitekstiä, joka vielä tänäkin päivänä on käytössä Pohjoismaissa.

Ymmärrettävästi Anna Helena Pfeiffin jälkisäädöksen julkitulo sai Abraham Barckin huolestumaan jo omaksi katsomansa rusthollin kohtalosta. Tekstiä sellaisenaan tulkittaessa näyttäisi paria vuotta aiemmin solmittu syytinkisopimus hänen ja Modelin/Pfeiff-parin välillä unohtuneen. Sitä ei mainita millään tavoin myöhemmässä tekstissä!

Abraham Barck on suorastaan raivoisaan ja vainuaa petosta! Säälittä hän hyökkää Modelinin puheille selitystä vaatien. Turhaan vakuuttaa raihnainen everstiluutnantti vaimonsa tarkoittaneen VAIN omaisuutta, joka jäi aiemman sopimuksen ULKOPUOLELLE, ei siis rusthollia itseään! Abrahamia ei rauhoita mikään: hän riehuu kuin ärsytetty leijona, eikä suo Modelinille hengenrauhaa. "Kainin merkki!"- saa everstiluutnantti aiheen parkaista. Vanhan upseerin vaimon kuolemasta heikentynyt kunto huononee entisestään. Syksyllä kärsityn infarktin seurauksena hänen kehonsa vasen puoli on halvaantunut. Modelin on nyt lähes täysin vuoteenomana, toisten kannettavissa ja toisten armoilla.

Peippolassa Johan Barck katsoo tilaisuutensa tulleen. Modelinin suureksi helpotukseksi hän tarjoaa everstiluutnantille lepopaikkaa kodissaan, joka suuren palveluskuntansa ja paremman kuntonsa takia onkin sopivampi sairaansijaksi kuin kaoottinen ja kylmä Pappila. Kiitollisuudesta kyynelehtivä Modelin sijoitetaan Peippolan lämpimimpään kulmakamariin, josta on näköala suoraan Elimäen järvelle. Maria Elisabet Bruunin hoivassa ja Johan perhepiirin hellimänä Modelin vähitellen piristyy riittävästi korjatakseen vielä sen, mitä korjattavissa oli.

peippolan_kartano.jpg
Peippolan kartano 1910

Peippolan kulmakamarissa hän aloittaa vaivalloisesti jälkisäädöksensä kirjoittamisen; väliin kuin unessa; Alarpia muistellen ja sitten taas iloisia opiskeluvuosiaan Turussa;


Sisällysluettelo  32

häitten hälinää; lasten ääniä, Abrahamin soimauksia... Näistä aineksista syntyy hänen monisanainen ja pateettinen testamenttinsa, jonka tulkintaan oikeusasteet käyttivät seuraavina vuosina lukemattomia istuntakertoja ja käräjäkirjurit joutuivat teroittamaan sulkakynän toisensa jälkeen.

Mikä lopulta oli everstiluutnantin viimeinen ja lopullinen tahto?
Näin kertovat Pyhtään käräjien pöytäkirjat vuodelta 1756:

§7 I genom des inför Rätta förklarade fullmägtig Hofrätts AUSCULTANTEN herr ERIC LUDOLPH LEOPOD [sic], androg häradsskrifvaren herr Johan Barck, det öfverstelieutenanten wälborne herr Alexander Modelin, som aflidit på des i Swenskby uti Pyttis Sokn innehafda Rusthåld, den 31. uti nästledna Augusti månad skal kort före sin död ...pt förefattadt ett Testamente, hwilcket nu upwistes och fants wara skrifwit med herr öfverstelieutenantens egen hand, lydande som följer:
Undertecknad tilstår härmed att jag tillika med min dåwarande kära maka samt hennes barn och mina styfbarn hafwa med alla wåra namn underskrifwit et Contract som wj ingått med landbonden Abraham Barck allenast skulle få mitt rusthåld Swenskby innehafwa och disponera, åtniutandes derafhälften af all års wäxt i et och annat undantagande några aparte täppor, som iag til husets CONSERVATION skulle behålla, utan och bemälta landbonde wara fårsäkrat, det han effter min död skulle få bemälta rusthåld inlösa, effter då upförd wärde. Men som nu denna min landbonde twifwelmål drager om den försäkran, som han för detta fått, eij? Herren Gud behagat enskilnat göra uti wårt ächtenskap och min aldrakäresta maka genom döden mig ifrån kalla hwarigenom arfwingama befares någon ändring torde göra uti landbondens syftomål och honom giorda försäkring, hwarföre iag mig för klaran, at arfwingama als intet fog hafwa at Contramandera min disposition Rusthållet angående, ty mina Styfbam äro tilfullo lagligen afwittrade, och äro ännu skyldiga ...d de mig tildömbda ...la, och andra mina ...gar har jag utbetalt,...dem af fri willja 0=... testamenterat, och... uti rusthållet Swenskby ingen at pretendera, alldenstund thet är mig allena tilhörigt och är mig såsom --- tildömt, efter iag thet inlöst har i stället för mitt försålda arfwegods och börde Rusthåld i Småland Jönköpings läns Tweta härad Alarp benämbt (överexponering!) kan altså ...landbonde intet t...at han så skall få efter (min) död mitt Rusthåld Swenskby inlösa och oachtatt Rusthållet Swenskby är mig påfördt får 3000 daler hafwandes iag och nu, sedan det förra Contractet med landbonden --- utbetalt får äga? Monderings ---öfwer 700: daler samt efter Gustaf Beckmans Liquid af den 21 Januarii 1754 för Dragons Mats kåst och för Regements möten, samt-- Compagnie möten, pro 1749; 1750; 1751; 1752; och 1753: utbetalt 25 daler 25 öre Sxmt, eller 77 daler 11 öre Kopparmynt derföre reveneureme af Rusthållets augmenter bör mig tillfalla, hwaremot iag wil --- moderera Kiöpskillningen,- och Rusthållet lembna Abraham Barck til inlösen för 2000 daler Kopparmynt, hwilcka 2000 daler då de erlägges skola till släkt i Småland betalas.


Sisällysluettelo  33

Mukailtu osakäännös:

Allekirjoittanut tunnustaa täten, että minä minun tuolloisen rakkaan puolisoni sekä hänen lastensa ja minun lapsipuolteni kanssa olemme kaikki nimillämme allekirjoittaneet kontrahdin, jonka olemme lampuoti Abraham Barckin kanssa tehneet, niin että hän yksin saisi minun ratsutilani Svenskby omistaa ja käyttää, nauttien puolet kaiken vuoden yhdestä ja toisesta kasvusta, lukuunottamatta joitakin erillisiä maapaloja, jotka minä saisin talon säilyttämiseksi pitää. Abraham Barckille on myös taattu se, että hän minun kuolemani jälkeen saisi mainitun rusthollin lunastaa, silloin esitetyn arvon mukaan. Mutta kun hän nyt epäilee vakuutusta, jonka hän tästä on saanut, ei Herra Jumala ole suvainnut meidän mitään "kahden keskistä sopimusta" tehdä avioliitossamme minun kaikkein rakkaimman puolisoni kanssa, joka kuoleman kautta on minun luotani pois kutsuttu, jonka kautta perillisten pelätään jonkin muutoksen tehneen Abraham Barckin oikeuksien ja hänelle tehdyn vakuutuksen suhteen. Tämän takia minä korostan, ettei perillisillä (s.o. Anna Helena Pfeiffin lapsilla) ole mitään perustetta minun rusthollia koskevaa määräämisoikeuttani peruuttaa, sillä minun lapsipuoleni ovat kokonaan laillisesti ositettu (pesässä) ja ovat vielä velkaakin minulle, joten Swenskbyn rusthollia ei kukaan voi tavoitella, koskapa se on vain minulle kuuluva ja on minulle sellaisena määrätty sen jälkeen kun minä olen sen lunastanut minun myydyn perintötilani ja sukurusthollini Smoolannissa Jönköpingin läänin Tweta-tuomiokunnassa sijaitsevan Alarpin (tuottamilla rahoilla), ei (Abrahamilla) siis ole mitään syytä epäillä, etteikö hän niin saisi minun kuolemani jälkeen minun Swenskby-rustholliani lunastaa, ja vaikkakin rustholli Swenskby on minulle aikaisemman kontrahdin mukaisesti 3000 taalerista veloitettu... tahdon minä muuttaa kiinteistön kauppahinnan ja jättää rusthollin Abraham Barckille 2000 taalerista kuparirahaa lunastettavaksi, mitkä 2000 taaleria, silloin kun ne suoritetaan tulee suvulle Smoolannissa maksaa.. tilfyllnat i mitt förra tilI dem giörda Testamente, efter arftagarna många äro, och skall Rusthållet fullkombl. Abraham inrymmas, så framdeles Kiöpskyllningen afhonom, efter min död, erläggas och tilfullo betalas. dlertid håller landbonden, efter mitt förrådl. -uprättade Contraet, Rusthållet alldeles wid makt til alla daler. Ty mina Stiufbarn hafwer ingen Arfs lott efter mig och fast jag uti föreningsskriften, som den --- emellan mig och dem uprättat blef, har mitt ömma merta yttrat och utlofwat, at de skulle ta tillträda min Ägedom efter min död, hafwa the doch sådan förlikning söndradt och uphäfwit sökt domaren om laga skifte uti Ägendomen, hwilcketjag ...ade, då de til fullo blifwit lagligen afwittrade, och äro ännu skyldiga, hwad de mig tildömda äro, mig at betala. Det är förgängeligit, efter Predikare Bokens 12...

Oheisen tekstin tähden on uskottava, että Modelinin aikeet Abraham Barckia kohtaan olivat vilpittömät. Sensijaan Pfeiffien tulkinta äitinsä/sisarensa testamentista on ristiriidassa Modelinin omien tarkoitusperien suhteen. Eniten vanhaa sotaratsua tuntuu ärsyttävän esiintyvät epäilykset Pappilasta hänen omanaan. On kuin hänen poisnukkunutta vaimoaan lähellä olevat tahot tahtoisivat vihjata, ettei hän yksin olisi saanut edes rusthollin arvoa aikaiseksi, vaan olisi sen hankintaan käyttänyt jotenkin edesmenneen vaimonsa varoja!!


Sisällysluettelo  34

Hänen ärtymyksensä on läheistä sukua Abrahamin epäluulolle ja kuvastaa sitä kuilua joka vallitsi yleensäkin aateliston asenteiden ja muiden säätyjen käsitysten välillä.

Vilpittömyyttään korostaakseen hän lepyttää Abrahamia alentamalla lunastushinnan kolmestatuhannesta kahteentuhanteen kuparitaalariin.

Ottaen huomioon Anna Helena Pfeiffin Modelinille vain vuotta aiemmin jättämän omaisuuden arvon (4.926: 19) on lunastushinta katsottava mitättömän alhaiseksi. Kaventamalla Smoolantiin jääneen sukunsa perittävää osuutta, Modelin tarjoaa tukea toisaalle. Rusthollin on jäätävä hänen sukuunsa; sen on säilyttävä elinkelpoisena; siitä on tultava hänen omin käsin muovailema monumenttinsa, Alarpin näköä ja juurta!

Vain hiukan yli kymmentä vuotta myöhemmin naapurikylän Lindkosken Jordaksen talosta sukunsa juurtava ja v. 1767 aateloitu Jacob af Forselles ("Sissi Jaakko") sai kohonneen statuksensa ansiosta ostaa Peippolan (& Moision) ja Mustilan allodial-säterit (40,000 tynnyrinalaa) Itselleen EDULLISESTA 512,000 kuparitaalarin hinnasta Wrede-suvulta. Kuollessaan vuotta myöhemmin (28.8.1768) jätti hän jälkeensä 1,643,049.- riiikintaalarin omaisuuden. Näin hän oli siis paitsi Loviisan kaupungin ensimmäinen pormestari, myös sen ensimmäinen miljonääri!
(B.O. Widnäs: Fredrik af Forselles, En Nylands dragon från kriget 1808-09, s. 8.)

Vaikkakin kyseessä oli lähes koko Elimäen parhaan viljelysalueen osto ( 40,000 tynnyrinalaa maata! 1 tynnyrinala = 0.46 ha), on suhde Pappilan lunastushintaan dramaattinen, ajatuksia herättävä ja oireellinen! Modelinin 2000 kuparitaalarista Abraham Barckille jättämä maaomaisuus käsitti nimittäin paitsi itse rusthollin (pappila), myös hänen etuosto-oikeuttaan käyttäen omaksi hankkimansa Erickilän, Pesun ja Nybondaksen veroaugmenttitilat. Pappila oli, kuten mainittu yksi NELJÄSTÄ Pyhtään sukuoikeustilasta, hovi, kartanon veroinen!

Jos arvioimme sato-odotuksiltaan Peippolan kanssa täysin samanarvoisten Pappilan, Erickilän, Pesun ja Nybondaksen olleen yhteisviljelyspinta-alaltaan vähintään 2000 tynnyrinalaa (ja tämän täytyy olla absoluutisti minimiarvio); olisi Modelinin jättämän maaomaisuuden arvo Peippolan myynnin laskentakaaviota noudattaen ollut minimissään 25,600 kuparitaalaria! On hieraistava silmiä: puhummeko todella Peippolasta, jonka suhteen Modelin lienee elätellyt toiveita ja jonka inspehtoorina Johan Barck elämäntyönsä suoritti? Siitä samasta merenjättömaasta, joka Pyhtäältä ulottui pitkälle Elimäen sydämeen käsittäen niin Pappilan, Peippolan kuin Mustilankin tilukset? Siitä samasta ajasta jolloin aatelistoon avioitunut everstiluutnantti Modelin vietti viimeisiä päiviään juuri samaisessa Peippolassa Johan Barckin hoivissa; ja jolloin lindkoskelaisesta talonpoikaissuvusta kauppiaaksi kohonnut "Sissi Jaakko" kääri tervakaupoillaan uskomattoman omaisuuden? Jo silloin raha merkitsi valtaa, osti aateluuksia ja kirjoitti historiaa haluamallaan tavalla... Vertailukohtaa; todella!

Ainoa looginen johtopäätös on se, että Modelinin testamentissaan stipuloima lunastushinta on ollut vahvasti "subventoitu", pelkkä muodollisuus. Kyse on siis todellisuudessa ollut lahjasta! Tämä lunastushinnan epäsuhde tilusten todelliseen arvoon selittääkin vuosi­


Sisällysluettelo  35

kausia jatkuneet riidat testamentin laillisuudesta. Ei ollut kyse niinkään siitä, että dokumentti jäi allekirjoittamatta, vaan siitä, kenelle rustholli jäi ja mistä hinnasta?!

Johan Barckin osalta hänen laupias huolenpitonsa raihnaisesta everstiluutnantista tämän viimeisinä elinkuukausina kantoi sekin sievoista satoa. Liikuttuneena saamistaan ylitsevuotavista rakkaudenosoituksista, Modelin laatii testamenttiinsa jälkiklausuulin, jossa hän määrää ehdollisena kirjuri Johan Barckille rusthollin kaiken jäljelle jäävän irtaimen, sen jälkeen kun hautauskulut on päältä ensin vähennetty. Tämän lahjan arvo ei ollut merkityksetön. Se sisälsi valtaosan Anna Helena Pfeiffin pesään jättämistä varoista ja oli näin ollen verrattomasti suurempi arvoltaan, kuin se kaksituhatta taalaria, joka Smoolanissa asuvien sukulaisten jaettavaksi lopulta jäi. Tässä yhteydessä yhden ja ainoan, mutta sitäkin tärkeämmän kerran Modelin nimittää Johan Barckia "rakkaaksi sukulaisekseen", vahvistaen näin kiistattomasti Ruotsinpyhtään Barckien Barkeryd-yhteyden. Muutoin testamenttiin liittyvissä dokumenteissa Johan Barckista käytetään aina henkikirjoittaja (häradsbokhållare), tai kirjuri (bokhållare) ja Abraham Barckista lampuoti (landbonde) titteleitä.

Kuinka pitkälle serkukset pelasivat tässä yhteen, on spekuloitavissa. On kuitenkin huomioitava, että heidän keskinäiset kontaktinsa alkavat jo kauan ennen jälkisäädöksen aikoja. Dokumentoidusti jo vuonna 1740, juuri Elimäelle muuttanut Johan Barck toimii sieltä käsin Abrahamin Katarina-tyttären (kastettu isoäitinsä Katarina Alftanin mukaan) kummina, juuri sinä vuonna kun kastettavan isoisä, Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck kuolee Padasjoen Inkilässä. Lopputuloksena joka tapauksessa on se, että Modelin, testamenttaamalla maat Abrahamille ja irtaimen Johanille, käytännössä takaa rusthollin toimintakyvyn kuolemansa jälkeenkin, johdattaen näin sukunsa etäisille rajamaille itse saattamansa sukuhaarat väkisinkin saman katon alle! Jos yhteiseen hiileen puhallettiin jo ennen jälkisäädöstä, sen jälkeen sitä varmemmin!

Testamenttiriidan häviäjistä etualalle nousevat ahneet Pfeiffit ja Modelinin monilukuiset Ruotsissa asuvat etäsukulaiset, joiden tarkkaa lukumäärää ja asuinpaikkoja oikeusasteet Suomessa vuosikausia ja osin turhaan yrittivät selvittää, sekä tietenkin arvon kirjurit, lautamiehet ja tuomarit jotka puivat tässä tapauksessa etupäässä pötyä. Voittajiin on ilman muuta erikseen laskettava, se asiasta kiinnostunut yleisö, joka sai mielihalustaan juoruta ja vatvoa vuosikymmenen perintöriitaa. Esimerkiksi liitettäköön tähän käräjäpöytäkirjojen kertomaa heidän valaehtoisista todistuksistaan:

I anledning af igår giordt förbehåll, begärte närwarande härads Bokhållaren herr JOHAN BARCKs fullmäktig, hofrättsauscultanten, herr Eric Ludolf Leopold, det Bokhållares nu förhanden warande witnen, vice PASTOREN herr SALOMON GESTRIN, fältväbelen herr BERNT FRIEDRIC ESCHNER, samt den sidstnämdes käresta MADAME ANNA CATHARINA STARCK måge (???), tilframdeles uplysning, om så ...skulle, för dödsfalls skull edeligen höras om det


Sisällysluettelo  36

testamente, hwarigenom framledna ÖfwersteLIEUTENANTEN Wälborna herr ALEXANDER MODELIN, til Bokhållaren Barck updragit alllös egendom efter sindöd, och som de åberopade personen inhemtades wara ojäfwiga och wälfrägdadealtså fingo de, enligit X.B. 17 Cap. 23 § ...witnes ed aflägga, samt, efter skeddföreställning til dem, om edens wigt, hwardera särskilt intygade på följande sätt:herr vice PASTOREN GESTRIN at enär han den 18 sidstledna AUGUSTI besökt framln herr ÖfwesteLIEUTENANTEN MODELIN på Peipola skal herr ÖFWERSTELIEUTENANTEN i witnets åhöro, friwilligt och med sundt förstånd förklaradt sin wilja wara, at herr ÖfwersteLIEUTENANTENs Rusthåld i Swenskby efter hans död emot lösen skulle tilfalla landbonden därstädes, ABRAHAM BARCK, hwilcken lösen skulle delas emellan herr ÖfwersteLIEUTENANTENs i Swerige warande arfwingar, men i fall hans syster dotters dotter ANNA CATHARINA WALLEEN skulle hit til Finland öfwerkomma skulle hon ensam wara arfwinge til Rusthållets wärde. Hwad den lose egendomen angår, så skuIle herr ÖfwersteLIEUTENANTEN derom giordt det förordnande, at alla de lösören, som öfwerblifwa, sedan dom til hans högagtning åtgående kostnaden och andra utgifter blifwit afdragna, skulle Bokhållaren JOHAN BARCK få behålla, såsom ett tacksamhets tekn för giorda tienster, skolandes den afledna äfwen förklaradt, at hans Stiufbarn eij mera hade något arf at förwänta, samt, at de fått -, mer, än dem tilkommit, och ännu wore honom skyldiga. I öfrigit skal witnet tydeligen fattadt herr ÖfversteLIEUTENANTENs förklarade mening at alla förenämda omständigheter upläst och widkänt.Fältwäbelen ESCHNER witnade till alla omständigheter aldeles lika mednästförut afhörda witnen, vice PASTOREN GESTRIN, tilläggandes alenast, at framln herr ÖfwersteLIEUTENANTEN MODELIN förordnadt, det landbonden ABRAHAM BARCK skulle för twåtusende daler Kopparmynt få äfwen köpa sig det i Swenskby warande Rusthållet. Upläst och widkänt. MADAME ANNA CATHARINA STARCK, at hon wäl den 18. och 19. sidstledna AUGUSTI åhördt framln herr ÖfwersteLIEUTENANTENS med sundt förnuftt skedda sidsta förordnande om sin egendom, men eij så noga gifwit aktning eIler lagt på minnet på hwad sätt egenteligen han derom förordnadt, widare...det han sagt, at sedan all nödig kostnad til hans begrafning och andra utgifter blifwit afdagan så skulle herr Bokhållaren JOHAN BARCK få behålla, hwad derefter skulle öfwerblifwa til ett tacksamhets tekn för giorda tienster kännandes witnet icke utreda, huruledes ha nom Rusthållet och des wärde förordnadt. Upläst och widkänt. Eliest och som ingen upteckning ännu bortskedt, så begärtes på Bokhållarens wägnar, att underskrifwen, vice häradshöfding, jämte Nämdemännena, Matts Mickelsson ifrån Swenskby och Hindrick Andersson ifrån Kongsböle må öfwer egendomen förrätta laga upteckning; hwilcken förrättning således enligit X. B. 9 Cap. med det första af de dertil utnämda uptekningsmän skal werkställas. Och medan framledna herr ÖfwersteLIEUTENANTENS i Swerige warande Arfwingar äro så fiärran wistande, at säkert bud eij kan til, eller ifrån dem komma. Ty blef Corneten, Wälborne herr JOHAN GEORG SAHLSTEEN i anledning af Bokhållaren BARKS erindran, enligit X: B: 12 Cap. 1 § förordnad, at med den ... uptekningen ... bemälta i Swerige wistande arfwingars mått och förmon, hwartil herr Corneten äfwen sielt sig willig


Sisällysluettelo  37

förklarade. 1 öfrigit bör Bokhållaren Barck, enligit X. B. 18 Cap. 1 § erinra framln herr öfwersteLIEUTENANTENS närmaste arfwingar, af det undfångna testamentet behörig del.

Everstiluutnantti Alexander Martini Modelin ummisti silmänsä viimeiseen lepoon Peippolassa elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1754, silloin kun sato oli kypsä ja Mustan Ratsun Ratsastajan aika tulla.

Hänet haudattiin vaimonsa viereen Elimäen kirkkoon 12. joulukuuta 1754 asiankuuluvin, arvokkain menoin.

Elämästä kiitos, Herra!

kiitos.jpg


Sisällysluettelo  38

adolf.jpg
Pasch, Lorens nuor., työhuone:
Ruotsin kuningas Adolf Fredrik, 1710-1771.
Sinebrychoffin taidemuseo/Hannu Aaltonen


Sisällysluettelo  39

Johan Barck (1755-1769)

Vuonna 1742 muodostettu ja seuraavana vuonna lakkautettu Turun kenraalikuvernöörikunta on eräs historiamme merkillisimpiä ja vähiten tutkittuja episodeja. On kyse transitperiodista, jonka laista merkitykseltään joudutaan hakemaan vuosista 1808-1809 ja vuosista 1917-1918. Kaksi ensimmäistä johtui Ruotsin heikkoudesta kolmas Venäjän. Kaikilla kerroilla itsenäisyydestä haaveiltiin ja puhuttiin. Vasta kolmannen kohdalla se toteutui.

Surkean "Hattujen sodan" seurauksena Ruotsi oli menettänyt koko Suomen Venäjälle. Venäläinen kenraalikuvernööri oli asetettu maan merkittävimpään kaupunkiin Turkuun. Ajan hämärtyneitä lojaliteetteja kuvaa mainiosti se, että kenraalikuvernööriksi nimitettiin suomalaissyntyinen, ruotsalainen vapaaherra Johan Balthasar von Campenhausen, jonka isä Johan Herman von Campenhausen oli palvellut Käkisalmessa luutnanttina Arendt Reijerin (Reiher) aikana ja kuului tämän ikäpolveen ja läheiseen ystäväpiiriin.

Johan Baltasar von Campenhausen oli toiminut nuoruudessaan Upplannin tremannings-rykmentissä ja tullut ylennetyksi luutnantiksi vuonna 1707, seurasi sitten kuningasta Benderiin, josta tämän kuriirina tuli lähetetyksi Tukholmaan. Tällä matkalla hän kuitenkin joutui vangiksi Sachenissa. Sieltä hän siirtyi ensin Puolan palvelukseen ja myöhemmin (1711) Venäjälle, jossa pian yleni Muromskin jalkaväkirykmentin everstiksi. Suomen (Turun) kenraalikuvemööriksi nimitettäessä hän oli sotilasarvoltaan kenraaliluutnantti.

Ensimmäisen avionsa hän solmi Margareta Lilliegrenin kanssa ja oli näin mm. Pyhtäällä syntyneen luutantti Lars Malmin lanko. Margareta Lilliegren (vanhemmat Axel Christersson Elephant nobil. Lilliegren ja Hedvig Ahlebom) kuoli vuonna 1733, jonka jälkeen vuonna 1736 von Campenhausen solmi toisen avionsa liiviläistä aatelissukua olevan Helena Juliana von Straelbomin kanssa.

Uuden kenraalikuvernöörin eräs ensimmäisistä hallintotoimista liittyy, merkillistä kyllä, Peippolaan. Tästä kertoo Heikki Kokkonen Elimäen pitäjän historiassaan (osa II) sivu 55 seuraavaa:

"(Suomen) taloudelliset, oikeudelliset ja kirkolliset asiat oli annettu 14.10.1742 kenraalikuvernööriksi nimitetylle Venäjän palveluksessa majuriksi kohonneelle, alkujaan Suomessa Pohjanmaalla Vöyrin pitäjässä syntyneelle everstinpojalle, Juhana Balthasar von Campenhausenille. "Lokakuusta alkaen hän ensin oli järjestämässä Lappeenrannan läänin hallintoa, tuli Marraskuun lopulla Elimäelle, jossa jonkun aikaa viipyi Peippolan kartanossa ja saapui vihdoin Tammikuun 2 p. 1743 Turkuun, jossa maan hallitus järjestettiin." (Biografinen nimikirja s. 103). "Campenhausen... piti... erityisen kokouksen Joulukuun 3 p:nä, jossa oli sekä pappeja että kruununmiehiä muutamista Itä-Suomen ja


Sisällysluettelo  40

Kymijoen seudun pitäjistä. Paikkaa ei mainita, mutta näihin aikoihin oleskeli von Campenhausen luultavasti vielä Elimäen Peippolan kartanossa, jonne hän marraskuun lopulla oli saapunut. Tämä lienee ollut kokouksen paikkakin. Läsnäoleville esittelee hän, että virkamiesten palkoiksi otettaisiin varakkaimmilta henki-, vero-, tuomari-, ja laamannirahat. Tähän suostuivat kokoukseen saapuneet, arvellen, ettei mainittujen verojen suorittaminen heitä häviöön saattaisi." (Lindeqvist, K.O., Pikkuvihan aika Suomessa, s. 42). Nuo kokouksen osanottajat olivat pöytäkirjan allekirjoituksista päätellen Georg Nigraeus Lappeenrannan kirkkohra, Gabr. Procopaeus VaIkealan khra, Carl Fred. Andersin Lapveden maakomissaari, "Salomon Gestrinius P. Pastor in Elimä" , Herman Porthanus Lapinjärven khra., Eeric Engelb. Norring talouskomis. ja "Eric Backman Häradzskrifvare i Kymmene."

Tästä dokumentista voidaan siis päätellä, että kenraalikuvernöörin aivan ensimmäiset Suomea koskevat suunnitelmat ja päätökset näkivät päivänvalon juuri Peippolassa. Niissä otetaan haparoivaa kantaa niin valtakunnalliseen verotukseen kuin paikallisiin kirkollisiin ja hallinnollisiin nimityksiinkin. Aivan ensimmäisiin edunsaajiin kuului Salomon Gestrinius, joka kaksi päivää ennen kokousta oli saanut virkaanvahvistuskirjan Elimäen ITSENÄISEN kirkkoherrakunnan pastoriksi von Campenhausenilta. Toinen silmiinpistävä päätös on Eric Backmanin nimitys Kymin kihlakunnankirjuriksi.

Miksi von Campenhausen valitsi Suomen sadoista kartanoista juuri Peippolan virkansa ensimmäiseksi residenssiksi? Miksi juuri nämä yllänimetyt henkilöt kutsuttiin hänen ensimmäisen audienssinsa ja "kabinettinsa" osanottajiksi? Missä oli Peippolan silloinen tilanhoitaja ja kirjanpitäjä Johan Barck? Entä Alexander Modelin?

Olisiko aivan tuulesta temmattua olettaa noina "horjuvien lojaliteettien" aikoina, että Modelin itseasiassa olisi hautonut mielessään "kuningasajatusta" Suomen irroittamisesta Ruotsista, että hän tämäntähden olisi hylännyt Smoolannin ja asettunut Pyhtäälle, paikanpäälIe, tavoitteittensa ääreen? Olisiko hän ollut se ensimmäinen "anjalalainen" jo viisikymmentä vuotta ennen "noottia"? Oliko von Campenhausen Peippolassa Modelinin pyynnöstä? Oliko tähtäimessä myös Peippolan irroittaminen Ruotsin hallitsijoihin vahvasti sitoutuneen Wrede-suvun hallinnasta? Miksi itseasiassa Johan Barck, Modelinin serkun poika, oli kutsuttu Peippolaan de facto-käskynhaltijaksi Modelinin silmien alle vuonna 1739? Kenen korviin kuiski Venäjän tuore hallitsijatar Elisabet?

Pienenä indikaationa näiden spekulaatioiden paikkansapitävyydestä on von Campenhausenin jo edellämainittu, omituisen kiireellinen päätös nimittää Modelin-ryhmään kuuluvat Gestrin ja Backman paikallisiin kirkollisiin ja hallinnollisiin virkoihin, irroittamalla suosiollisesti edellisessä tapauksessa Elimäki itsenäiseksi kirkkoherrakunnakseen. Samaan suuntaan viittaa tämän kirjan sidontavaiheessa Suomesta löytynyt Johan Barckin ansioluettelo (kts. liite), jossa hän omakätisesti vahvistaa oleskelleensa v. 1742 pakolaisena Helsingissä Anders Helleniuksen (aateloituna Enhielm) määräämissä tehtävissä.


Sisällysluettelo  41

Hellenius toimi tuolloin vastuunalaisella "fåltproviantmestarin" vakanssilla ja on sen tunnetun, Yrjaksen majurina vv. 1781-1790 toimineen Per af Enehjelmin isä, joka tuomittiin osallisuudestaan Anjalan liittoon kuolemaan, tullakseen armahdetuksi vasta teloituspaikalla. Per af Enehjelm kuoli Lapinjärven Sjökullan kartanossa 17.11.1807. Anders Hellenius on mitä todennäköisemmin ollut Modelinin lailla "varhainen anjalalainen", jos ei suorastaan liikkeen "kummisetä".

Se mikä hetken, näynomaisesti, oli tarjolla, ei kuitenkaan toteutunut. Pietarissa päätettiin toisin. Turun kenraalikuvernöörikunta osoittautui ohimeneväksi ilmiöksi. Jo vuonna 1743 solmittiin Turussa rauha, jossa Venäjä armollisesti tarjosi täysin nujerretulle Ruotsille Kymijoesta länteen sijaitsevan Suomen. Asiat palautuivat ennalleen, vanhaan kehnoon kuntoonsa. Wredet jäivät Elimäelle ja Johan heidän pehtoorikseen. Elimäki ALENNETTIIN vastasynnytetyn Loviisan kappeliksi. Tervakaupallaja keinottelulla omaisuutensa hankkinut "Sissi-Jaakko" vasta rahalla nujersi sen mihin talonpoikien satavuotinen kapina ja valtakuntien väliset sodat eivät pystyneet. Modelin sai ummistaa silmänsä Peippolassa näkemättä koskaan maallisten unelmiensa toteutumista, mutta ehkäpä siemen jäi ja iti Anjalassa ja sitten kantoi satoa vuonna 1917. Modelinin muistoksi sen soisi!

Johan Barck oli läpeensä rehellinen mies. Yli kolmekymmentä vuotta Wrede-suvun luottomiehenä ja heidän edustajanaan ja Elimäkeä käytännössä hallineena, hän erosi palveluksesta sillä rikastumatta.

Vertailun vuoksi voidaan mainita, että hänen seuraajansa virassa, taloustirehtööri Erik Viberg omisti uransa päättyessä Ratulasta Junttila-, Höysti-, Sipilä-, Styrman-, Anttila-, Penttilä-, Parpola- ja Kalkela-nimiset tilat, joista hän oli muodostanut Eriksnäs-nimisen kartanon.

Emäntä Miina Junttila-Koskenniemi muistelee tästä Kymin- (Elimäen-) murteella seuraavaa:
"Enne aikah täs Ratulas oli iso kartano, täs missä nyt on tää Junttilan talo... Junttilan ol ... Viiper saannu... Sen Viiperin perillisii kaksi vanhaa ryökkinää o1 viäl viimmiseks täs Junttilas jotka viäl myi useit taloi siint eräh ittenäisiks tiloiks... (Heikki Kokkonen: Elimäen pitäjän historia, osa II).

Tämän Eriksnäsin maista Junttilan ja Anttilan osti vuonna 1847 viidelläsadalla bankko-ruplalla Erik Willman (1819-1884). Hänen ja ja Maria Johansdotter Nockalan lapsista Karolina Eriksdotter Willman avioitui Ruotsinkylän Pappilaan rusthollari Johannes Henriksson Pappilan (Giösling) puolisoksi. Heistä polveutuu ns. Suur-Pappilan nykyinen isäntälinja. Karolinan veli Mauno jäi kotitilansa isännäksi ja käytti myöhemmin Koskenniemi-sukunimeä.

Paitsi rehellisyydestään, Johan Barck oli tunnettu myös syvästä uskonnollisuudestaan. Järsnäsin ja Barkerydin pappien jälkeläisenä hän osallistui aktiivisesti paikkakunnan


Sisällysluettelo  42

hengelliseen elämään. Hänen Elimäen kirkolle lahjoittamansa numerotaulu on säilynyt näihin päiviin, samoin oli vuonna 1760 laadittu penkkijärjestys kirkossa pääosin hänen käsialaansa. Elimäen pappien valinnassa Johan Barckilla oli usein ratkaiseva sana sen lähes kolmenkymmen vuoden ajan, jonka hän paikkakunnalla vietti. Kirkonesimiehenä (kirkkoväärtti) hän toimi vuosina 1742-1753 Fabian Wreden ja Fabian Gudseuksen seuraajana. Luonnostaan hänelle suotiin istuinpaikka kirkon ensimmäisellä rivillä Peippolan, Moision ja Mustilan penkissä joka omistajien "absentismin" vuoksi olisi muutoin pysynyt jatkuvasti tyhjänä. Hänen rinnallaan istuivat usein Alexander Modelin ja Anna Helena Pfeiff.

Hän oli se armoitettu kirjuri, jonka silmien ja kätten kautta moni malka muutti muotoaan; häntä henkilökohtaisesti koskettamatta, hänen siitä hyötymättä. Hän ummisti silmänsä silloin kun elämän epämiellyttävät realiteetit peittivät koko näkökentän; Johan oli säilyttäjä, ei maailmanmuokkaaja. Omalla hiljaisella tavallaan, hyvyyttä imitoiden hänen onnistui hillitä talonpoikaisliikkeen väkivaltaisimmat ylilyönnit ja samanaikaisesti estää läänitysherrojen ankarimman vihan lankeaminen rahvaan ylle.

Onnellisin hän oli Peippolan seinien sisällä, oman perheensä parissa, mutta ajatuksissaan aina yksin, erilainen, muukalainen, joskus tuntematon itselleenkin.

Maria Elisabet Bruun, Modelinin valitsema vaimo, oli ollut hyvä hänelle. Lapsia siunaantui Peippolassa lähes kahden vuoden välein, vanhin, Fabian Broddo heti vihkimistä seuraavana vuonna. Hänet ristittiin Peippolan armollisen herran, paroni Fabian Wreden ja Johanin autuaasti poisnukkuneen isän Broddo Barckin kunniaksi. Kummeina toimivat: Modelin, kauppias Brunck, kihlakunnankirjuri Erich Backman, kirkkoherra Salomon Gestrin, kauppias Carl Bruun, kappalainen Johan Westrell, herra Jonas Backman, jalosukuinen rouva Anna Helena Pfeiff, rouva Anna Forsell, rouva Maria Christina Zilliacus; sanalla sanoen koko Elimäen silloinen vallasväki höystettynä Haminan porvaristolla.

Fabian Broddoa seurasi kesällä 1747 Hedvig Elisabeth, josta myöhemmin tuli Myrskylän juoppoudesta kuulun varapastorin Magnus Åkerstedtin onneton puoliso ja sitten leskeksi jäätyään 13 päiväksi pernajalaisen aatelismiehen, kornetti Erik Magnus Stålhanen ensimmäinen puoliso. Hedda Lisan kummeina toimivat: Fabian Gudseus, Ahvenkosken postimestari Georg Gedda, Anders Backman, Hedvig Phoenix ja pastorska Anna Lisa Plogman.

Carl Johan Barck syntyi joulun alla 1749 ja kuoli vanhempiensa suureksi suruksi kymmenvuotiaana Peippolassa 8.8.1759. Yllättävinä niminä esiintyvät kummiluettelossa Loviisan pormestari ja Peippolan tuleva omistaja Jacob Forsell ja ruukinpatruuna Anders Nohrström. Sukulaisia edustavat Gertrud Maria Möllerheim ja Hedvig Helena Bruun, paikkakunnan säätyläisiä Friedrich von Eschner ja Maria Dorothea von Bilang.

23.2.1752 syntyi jälleen tytär, Anna Maria Barck, joka aikuistuttuaan vihittiin maanmittari Thomas Jönströmin puolisoksi ja asettui perheineen Ruotsinkylän Nybondakseen.


Sisällysluettelo  43

Hänen kummejaan olivat mm. itse paroni Fabian Wrede ja majuri & ritari Carl Ribbing. Kahden vuoden kuluttua (27.4.1754) perheeseen syntyi Helena Christina-tytär. Hän esiintyy Pappilan rippikirjoissa viimeisen kerran 14.10.1781, jolloin katoaa mahdollisesti Pietariin. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa, ellei sitten, kuten loogisesti näyttäisi, kysessä ole sama Helena Christina Barck, joka v. 1783 synnytti aviottoman Johan Adolf Barckin samassa kaupungissa. Isäksi annetaan tuolloin "Crono Jäg. Lombe" ja äidin kohdalla on merkintä "ifr Pyttis".

Kaksi viimeistä Peippolassa syntynyttä lasta olivat Birgitta Sophia (5.8.1758) ja Otto Johan (17.4.1761). Edellinen eli kaksivuotiaaksi, jälkimmäinen vain parin kuukauden verran.

1730-luvulta pitkälti 1760-luvulle Johan Barck nautti sitä arvonantoa, joka paroni Fabian Wreden paikallisena edusmiehenä hänelle lankesi. Paronin ja hänen kirjuri/tilanhoitajansa välit olivat hyvät, suorastaan läheiset. Tuon tuostakin Johan sai matkustaa Tukholmaan ohjeita ja neuvotteluja varten. Paronin itsensä oleskelu Suomessa kutistui vanhuuden lähestyessä liki olemattomiin. 1760-1uvun puolivälissä sairaus saattoi Fabian Wreden pysyvästi kykenemättömäksi omaisuutensa hallintaan. Elimäen tilukset näyttävät jo ennen hänen kuolemaansa siirtyneen v. 1724 syntyneen Fabian Casimir Wreden omistukseen. Uuden herran ja isännän tunnesiteet Elimäkeen tuntuvat olleen löyhät, samoin suhde Johan Barckiin on ollut etäinen ja mahdollisesti rasittunutkin.

Jos silloin Elimäen tilukset "polttivat" Fabian Casimirin käsiä. Likviditeettiään parantaakseen hän heti vuonna 1767 myi Peippolan, Moision ja Mustilan "Sissi-Jaakolle" kuten aiemmin on kerrottu, "pilkkahintaan".

Uusi isäntä oli entiseen verrattuna "rahvas", kauppias Haminasta, talonpoikaista juurta naapuripitäjästä Lapinjärveltä, jopa Johan Barckin mittapuun mukaan hän oli nousukas ja sitäpaitsi tavoiltaan ja kieleltään hioutumaton. Paroni Fabian Wreden vanhemman ja Jacob Forsellin ero oli kuin yö ja päivä.

Omistajanvaihdoksen tapahtuessa Johan Barck joko itse katsoo viisaimmaksi vetäytyä "eläkkeelle", tai sitten se hänelle selvin sanoin kerrotaan.

"Eläke" tässä yhteydessä merkitsi lähtöä tyhjin käsin. Ajan tavan mukaan tilanhoitajien ja kirjurien katsottiin jo virkakautensa aikana "varastaneen" tarpeeksi. "Kultaista kädenpuristusta" ei tuona aikana tunnettu. Läpeensä rehellisenä miehenä Johan huomasi jääneensä lähes keppikerjäläiseksi suuren perheensä kanssa. Hetkessä katosi Peippolan ylellisen mukava elämäntapa ja alustalaisten arvonanto. Ei ollut tuolloin hyljeksitympää heittiötä kuin "potkut" saanut kartanonvouti, tai pehtoori!

Johanin ja perheensä pelastukseksi koituu nyt serkku Abraham rajan takana Ruotsinpyhtään Pappilassa. Jo Modelinin testamentin aikoihin serkukset olivat puhaltaneet yhteen hiileen. Testamenttitekstin stipuloimana rustholli oli jäänyt Abrahamille 2000 kuparitaalarin lunastushintaan ja irtain Johanille. Joko välittömästi omistuskiistojen


Sisällysluettelo  44

oikeudessa ratkettua Barck-serkusten eduksi, tai viimeistään kaiken sortuessa Peippolassa, Johan ja Abraham jakavat Pappilan keskenään. Elämänsä viimeiset pari vuotta Johan viettää Pappilassa, Abrahamin katon alla ja sinne hänen peheensä pysyvästi jääkin Johanin vuonna 1769 tapahtuneen kuoleman jälkeen.

Sitä ennen 17.2.1768 oli vanha paroni Fabian Wrede vaipunut ikiuneen Fågelstassa Ruotsissa ja niin myöskin Peippolan uusi herra, nyt aatelissäätyyn kohotettu Jacob af Forselles, vain vajaan vuoden Peippolaa ja muita Elimäen tiluksia hallittuaan. Elimäen kirkon kuoriin sijoitetun hautansa ylle hän jo ennen kuolemaansa hakkautti seuraavat sanat (suom.): "Kristus on elämäni ja kuolema voittoni. Fil. 4:21. Sillä se, joka kuolee, ennenkuin hän kuolee, hän ei kuole, kun hän kuolee. Tämän haudan olen minä Jaakko Forsell, syntynyt 17 p:nä elokuuta 1696, asessori ja Loviisan tapulikaupungin pormestari, valmistanut itselleni ja rakkalle vaimolleni Johanna Ulrika von Schultzille, syntynyt 3 p:nä joulukuuta 1732 sekä rakkaille perillisilleni, jos Jumala niin suo." (Heikki Kokkonen: Elimäen pitäjän historia (osa II), sivu 619).

Johan Barckille, joka elämäntyönsä oli tehnyt Elimäen pitäjässä ja sen kirkkoa kaikin tavoin tukenut, ei sijaa kuorista, eikä käytäviltä enää löytynytkään. Hänet haudattiin Ruotsinpyhtään Kuninkaankylän vastaperustettuun kirkkomaahan, sille paikalle, jossa tänään sijaitsevat Pappilan ja Pesun sukuhaudat. Tuuli on käynyt hänen ylitsensä, eikä hänen asuinsijansa enää häntä tunne.

pesun_hauta.jpg
Barck-Pappila-Giösling-Pesu-sukuhaudat
Kuninkaankylän vanha hautausmaa
Kuva: J. Pesu, 2004


Sisällysluettelo  45

Abraham Johannis Barck (1755-1771)

Kaukaa mäeltä nähtynä autojen auringossa kimmeltävät katot muodostivat säihkyvän peltinauhan kylän keskustasta Kasakkakalliolle asti, yli kahden kilometrin matkan.

Kylän suuntaan kiihkeästi tähyilevä poika on jätetty tovereittensa toimesta yksin, välimatkan päähän, kuin lähiomaisen kuoltua; silloin kun ei tiedetä mitä sanoa, kun poismenneen henki ikäänkuin viipyy jälkeenjääneen ympärillä ja eristää hänet muista. Lapset ovat intuitiivisia, aikuiset pelkästään itsekeskeisiä.

Mies hänen takanaan, sisätiloissa, ikkunaverhojen osittain kätkemänä, tuijottaa samaan suuntaan, silmät kavenneina. Hänen harminsa on käsinkosketeltavaa. Mies muistaa ensivisiittinsä tuohon taloon; nuorena ja kokemattomana. Sen salin; kultakehyksisen rokokoopeilin, kakluunin marsipaaninväriset kaulut ja kruunun, kulmistaan pyöristetyn jalopuisen sohvapöydän jonka ääreen hänet oli istutettu "kuulusteltavaksi", kuin palkollisen, juuri ja juuri saliin päästettävän... Ja vastapäätä istuvan ankaran isännän, kylän "merkittävimmän" miehen, muka! Ja kaikki ne väkisin väännetyt maireat hymyt ja sokeroidut sanat, jotka takeltelivat tahmeina kitalaessa... Hukkaan heitettyä kaikki tyynni! Hänen silmänsä iskeytyvät pihalla tähyävään pikkupoikaan. Suuttumuksen karvas sappi herahtaa hänen kielelleen: ja sinäkin senkin pentu, penikka; hienohipiäinen prinsessa pojaksi; oppisitpa edes höylänvarteen, runoilija!

Vapaaksi päästyään poika pinkaisee juoksuun; ehtiäkseen paikanpäälle, nähdäkseen kuinka meklarin kätten kautta huonekalut, maatalouskoneet, rukit ja leilit; kaikki tutut ja rakkaat esineet muuttuivat rahaksi ja toisten pois kannettaviksi.

Kanttiinissa häärivät nuoret tädit; tarjolla on virvokkeita, kahvia ja leivonnaisia. Kuinka tädit voivat olla niin iloisia ja hymyileviä? ihmettelee pikkupoika itsekseen; vasta vuosia myöhemmin ymmärtääkseen, että se oli hymyä kyynelten lävitse; urheutta ja sukuylpeyttä!

Ilmassa on karnevaalitunnelmaa; moista väenpaljoutta ei kylässä ennen sitä, eikä sen koommin ole nähty.

Humun mentyä kuolemanhiljaisuus laskeutuu talon ylle. Poika hiipii varpaillaan salin ovelle ja kurkistaa sisään. Sen kulmistaan pyöristetyn jalopuisen pöydän ääressä laskevat vanhat tädit rahoja, rahavuorta pöydän keskellä.

Pulloaitta ammottaa tyhjyyttään. Sen lasinen, kirpeältä löyhkäävä vuori on vihdoin kuopattu hiljaisuudessa jättikaivantoon lähelle sitä paikkaa jonne epidemian aikana talon koko karja ja kotieläimet, yksi toisensa jälkeen oli talutettuja ammuttu avonaiseen hautaan. Kivenheiton päässä niistä lepäävät öljykääreissään hävityn sodan kätketyt aseet ikiuntaan.


Sisällysluettelo  46

Sen talon uho ja tuho, kaikki rintarinnan!

---

Abrahamin matka Padasjoelta oli ollut pelkkää juhlaa kestikievarista toiseen. Hämeen sahti oli maistunut Hollolassa ja vaihtunut lopuksi paloviinaksi Elimäen Haapalan krouvissa. Itseasiassa Abraham oli liottanut itseään jo pari päivää Haapalassa, pelkästään pitkittääkseen iloa, sillä vain parinkymmenen virstan päässä odotti pesti ja palvelus, jota hän halasi, mutta samalla jännitti ja viivytteli, kuin hermostunut kosija aitan ovella.

Everstiluutnantti Alexander Modelin oli hänen idolinsa, kuuluisa karoliini, isän serkku, jonka taisteluista ja sankariteoista hän koko lapsuutensa oli kuullut Padasjoen pitäjänkirjurilta mitä huimimpia juttuja. Se, että voitot olivat vaihtuneet lopuksi l3-vuoden sotavankeuteen oli Abrahamista sivuseikka, kuten kaikista hänen ikäisistään, sankaripalvonnan sumentamista, rintamalle halajavista nuorista miehistä.

Kirje oli tullut isä-Johanille kuriirilla, everstiluutnantin omalla sinetillä varustettuna. Modelin oli nyt asettunut viimeiselle postilleen Pyhtään Konungsbölen Yrjakseen, avioitunut, tuonut vaimonsa Suomeen, ostanut naapurikylästä rusthollin, johon aikoi asettua eläkepäivikseen. Kaikista Suomen joutilaista, juomaan mieltyneistä aikamiespojista hän halusi juuri Abrahamin luokseen; ensiksi henkilökohtaiseksi sotilaspalvelijakseen ja sitten eläkkeen yhteydessä hänen rusthollinsa rakuunaksi ja ehkä myöhemmin tilanpitäjäksi Modelin itsensä väsyessä siihen.

Haapalan tallissa, valakkansa viereen heinäkasaan ojentuneena, korsi suussa, nuorimies niin vahva, itseensä ihastunut ja toivoa täynnä miettii:

pitäjänkirjuri oli ollut hyvä isä; laupias ja tunnollinen, mutta aivan liian hyväsydäminen ja tunnontarkka menestyäkseen tässä matoisessa maailmassa. Inkilä ei elättänyt kahta isäntää; veli Johan, isänsä suosikki oli jo ottanut talon haltuunsa syytinkisopimuksella. Abrahamille ei jäänyt kuin vanha valakka, se mitä hänellä oli yllään ja sulkuylpeys! Sillä Abraham oli Alftan enemmän kuin Barck. Hän oli äitinsä Katarina Alftanin poika, Alftanin näköä ja tulta. Hän, paremmin kuin kukaan toinen, tunsi isoisänsä sukukronikan sanasta sanaan äidiltään oppineena:

"Hans Eriksson, Konung Erics Secreterare, hwars Hustru war Drottningens Broders Dotter, hwilken war Capitaine öfwer Konungens Lif-Guardie. Denne Hans Ericsson blef sedan Lagman Öfwer Helsingland och Medelpad, och blef af Kong!. Maj:t beneficerad med några Kongsgårdar, som woro i Helsingland och Alfta, och här i Finland på åtskilliga orter, nämligen Sundby, Ljusta och Gesterby, med de därunder liggande Bönder. Han aflade tre Söner med sin Hustru: 1) Eric Hansson. Denne var min Fader Fader 2) Henric Hansson. Denne var Mårten Stodii Far. 3) Rolamb Hansson. Denne war ogift, och war Ståthållare pa Refwels Slott. Min Fader Fader, en V. Lagman i Helsingland och General Länsman öfwer hela Länet, Henric Hansson war Ståthållare på Åbo Slott.


Sisällysluettelo  47

Hwilka tre Söner efter Faderns död bytte Godsen sig emellan. Eric Hansson behölt de Godsen, såsom den äldsta Son, som lågo i Helsingland; men Henrich och Rolamb delte sig emellan Finska Godsen.

Sedan Heritg Carl hade inkräktat Landet med hela Konungariket, lät han et Räfsta Ting gå öfwer hela Landet, huruledes hwar och en innehade Kongs- och Adeliga-Gårdar och Gods: då sammansatte desse tre Bröder sig, och försålde sina Gårdar och Gods åt Jungf. Sigrid K(onung). Erics Dotter, hwilcken dem sedan orubbad behöll under sina Efter kommande. Men Claes Tott dem alla försålde, och nu höres wara reducerade.

Min Fader war Ericus Erici Alftan 1) en Rector utaf en Gymnansist förordnad på Helsingfors. 2) en Lector Theologiae uti Åbo Gymnasio, och hade Lundo till Annexe, 3) en Pastor och Probst i Töfsala."

(Anteckningar om Alftaniska Slägten och dess Skyldskap med Konung Eric 14:des Drottning Catharina. Loenbom, Uplysn. i sv.hist. s. 82)

Hans Ericsson, kuningas Ericin Sihteeri, jonka vaimo oli Kuningattaren Veljen Tytär, toimi Kuninkaan Henkivartiokaartin Kapteenina. Tästä Hans Ericssonista tuli sittemmin Helsinglandin ja Medelpadin Lainlukija ja hän sai Kuninkaalta tuolloin omakseen Kuninkaankartanoita, jotka sijaitsivat Helsinglandissa, Alftassa ja täällä Suomessa useilla paikkakunnilla; nimittäin Sunby (Sundby), Ljusta (Liuksiala) ja Gesterby niihin kuuluvine talonpoikineen. Hän ja Vaimonsa jättivät jälkeensä kolme Poikaa 1) Eric Hansson. Hän oli Isäni Isä. 2) Henric Hansson, joka oli Mårten Stodiuksen Isä. 3) Rolamb Hansson. Hän oli naimaton, ja toimi Refelsin (Rääveli, Tallinna) Linnan Käskynhaltijana. Minun Isäni Isä oli Helsinglandin varalainlukija ja koko Läänin Nimismies. Henric Hansson oli Turun Linnan Käskynhaltija. Nämä kolme Poikaa Isän kuoleman jälkeen vaihtoivat tiloja keskenään. Eric Hansson, vanhimpana Poikana, piti Helsinglandissa sijaitsevat tilukset, mutta Henric ja Rolamb jakoivat maaomaisuuden Suomessa.

Kaarle Herttuan peruutettua maan koko Kuningaskunnassa, antoi hän sovelluttaa Tutkintakäräjien päätöksiä koko Valtakunnassa koskien Kuninkaan- ja Aateliskartanoitten omistusta: nämä kolme Veljestä kokoontuivat ja myivät Kartanonsa ja Tiluksensa Sigrid Neidolle, kuningas Ericin Tyttärelle, jotka koskemattomina periytyivat Hänen Jälkeläisilleen. Mutta sitten Claes Tott myi ne kaikki ja ovat nyt ne kuuleman mukaan huvenneet.

Minun Isäni oli Ericus Erici Alftan 1) Helsingin Lukion rehtori. 2) Turun Lukion Theologian Lehtori, Lieto palkkapitäjänään. 3) Taivassalon Pastori ja Rovasti.)

(Muistiinpanoja Alftan suvusta ja sen Sukusuhteista Kuningas Erik 14:sta Kuningattareen Katariinaan (Maununtytär). Loenbom, Valaistusta Ruotsin historiaan III, s. 82), http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/

(Kts. viite 1.)


Sisällysluettelo  48

Jokaista menetettyä maaomaisuutta hän helli kuin omaansa, jokainen kuninkaallinen armonosoitus oli kuin hänelle henkilökohtaisesti suotu! Abraham Johannis Barck, Abraham Erici Alftanin tyttärenpoika, hänen nimenkantajansa, kuningatar Katarinan oman veljen suora jälkeläinen...

Abraham katsoo vanhaa, väsynyttä valakkaansa silmiin, kuin uskoa valaen; rutiköyhä nyt, mutta ei kauan! !

Kiirehtimättä, pää kivistäen Abraham antoi valakkansa valita tahdin. Tie ei ollut juuri ratsupolkua leveämpi, se seuraili Elimäenjärvestä Teutjärveen johtavan joen vartta, kunnes Elimäen Ratulassa ylitti joen kaksiarkkuisen kivisillan selässä. Maisemat olivat Padasjokea paljon laakeammat ja viljelykset velloivat. Abraham kahmaisi kourallisen pellonpiennarta sitä lähemmin tutkiakseen. Multaista savimaata, merenjättömaata. Hän haisteli ja melkein maistelikin sitä kielellään. Tämä maa oli hänen makuunsa!

Tie noudatti metsän ja viljelysten rajaa, kunnes Ruotsinkylään saavuttaessa siirtyi keskelle peltoaukeita jälleen jokivartta seuraten. Toisen, edellistä kapeamman joen ylitettyään hän puuarkkuisen sillan korvassa yhytti nuoren neidon piparjuuritarhassa.

Tyttö säikähti outoa ratsastajaa, rutisti maasta nostamaansa juurikasta rintaansa vasten ja oli jo pois juoksemaisillaan.

"Kuka on hän, kuin taivaasta pudonnut?" kysyi Abraham häikäistyneenä nuoren tytön viattomasta, jotenkin keijumaisesta olemuksesta. "Älä lennä pois!"

Mutta kuin siivillä tyttö kipaisi juoksuun ylös jokitörmää; sitten aittojen ja latojen väliseen solaan ja sieltä taloon!

Abraham kannusti laiskaa kumppaniaan: "Älä anna emäntäsi odottaa; veli hyvä!"

Ja niin hänen kohtalonsa kääntyi jo ennen Modelinin tapaamista, piparjuuripellon pientareella; tai ainakin teki mutkan; juuri sellaisen, joita kylätiet olivat täynnä noina aikoina.

Säätykierrossa rahvaaseen suuntautuneen säätyläispojan ja talontyttären aviosta tuli kaikinpuolin onnellinen. On totta, että Abraham vietteli ja saattoi raskaaksi viattoman Christina Flinckin, joka ensimmäisen lapsensa Abraham Abrahamssonin syntyessä oli vain kuusitoistavuotias. Mutta kohtalo oli niin säätänyt ja rakkaus on kaikkivoipa. Se nujersi everstiluutantin tahdon ja muokkasi historiaa, ainakin sen kylän osalta ja silloin. Nuori rakkaus on myös ajattelematon, tyhmänylpeä itsestään ja vääriä lupauksia täynnä. Avionsa kautta Abraham Barck, pitäjänkirjurin poika, ruotsalaisista papeista ja kuninkaanmiehistä isänsä ja äitinsä puolelta polveutuva, itse potentiaalinen pappi, tai


Sisällysluettelo  49

katselmuskirjuri vähintäänkin, käytännössä lopullisesti linkitsi kohtalonsa maahan ja siihen säätyyn, joka tuolloin kulki rahvaan nimellä. Samoin kävi hänen veljelleen Jokioisten Inkilän isännälle Johan Johansson Barckille, joka Sophia Sigfridsdotterin naituaan asettui tukevasti talolliseksi Padasjoelle toimien siellä kuudennusmiehenä ja sittemmin myös Hollolan alisen kihlakunnan valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyssä.

Abrahamin ja Christinan esikoinen syntyi jo ennen häitä, mutta "avioliittolupauksen alla", joten poika säästyi "oäkta"-merkinnöiltä kirkonkirjoissa, kuten myös ätinsä "qvinnoperson"-titteliltä, joita hengellinen valta säälimättä jakoi noina ankarina aikoina. Lapsen syntymä on pidetty kuitenkin ilmeisesti puolisalassa suvulta; sillä kummeina kirkonkirjoissa esiintyvät jöranssonit ja jacobsdotterit.

Abraham Abrahamssonista kasvoi salskea nuorukainen, joka isoenonsa ja kaimansa Abraham Johan Alftanin tavoin antautui sotilasuralle ja päätti sen majoitusmestarina kuten Alftankin. Hänen vaiheistaan on onnistuttu saamaan lisätietoa lähinnä siksi, että Abraham Johansson Barckin kuoltua (23.4.1771) perilliset peräänkuuluttivat maailmalle lähtenyttä rusthollinperijää sen ajan virallisessa lehdessä (Post-Tidningar, N:o 67, 30.8.1773). Tekstin (kopiona alla) mukaan Abraham oli antanut omaisilleen viimeisen elonmerkin itsestään Pommerissa sijaitsevasta Stralsundista, jossa hän toimi silloin husaarien majoitusmestarina. Peräänkuulutuksen epäonnistuessa Abrahamin nuorempi veli Alexander Barck perisi veljensä paikan rusthollin isännyydessä, kuten lopulta kävikin. Sotilasasiakirjoista on onnistuttu selvittämään Abraham Barckin urakehitystä seuraavasti:

Kronprinsens husarregemente:

- 2. Korpraali 8.10.1762
- korpraali 26.5.1763 (i Barth)
- kutsuntakirjuri (munsterskrifvare) 6.3.1764, Sprengtportenska Eskadron, Wrangelsk Gula husarregementet
- majoitusmestari (qvartermästare), von Putbuska Blå husarregementet 1764

Posttidningar_A_Abrahamson.jpg

Toista Abraham Barckia ei koskaan syntynyt Ruotsinkylässä. Jokioisten Inkilässä sensijaan kastettiin v. 1742 Abraham Johansson Barck, Inkilän isännän Johan Johanssonin kolmas poika setänsä kaimaksi. Hän avioitui 24.5.1771 Jokioisten Saksalassa Catharina Johansdotterin kanssa, samoin elkein ja aikein. Marraskuun 30. päivänä 1738 Abraham sai sisarekseen Sophian, jonka elämänkaari oli säädetty lyhyeksi. Kummitätinsä Hedvig Sophia Möllerheimin mukaan nimensä saanut tyttölapsi kuoli vajaa kaksivuotiaana Ruotsinkylässä 16.2.1740.

Myöhemmin samana vuonna (18.10.1740) menetystä korvaamaan syntynyt Katarina selvisi aikuisikään. Hänet oli ristitty isoisänsä Padasjoen pitäjänkirjurin kuolinvuonna isoäitinsä Katarina Alftanin mukaan. Kummeina toimivat mm. Modelinin tytärpuoli Hedvig Sophia Möllerheim (siis jo toisen kerran Abrahamin lasten kummina), sekä Peippolaan juuri asettunut kirjuritilanhoitaja Johan Barck, joka näin ensikertaa antaa kuulua itsestään serkkunsa elämässä Ruotsinkylässä.

Katarina avioitui vuoden 1760 tienoilla loviisalaisen porvarin, "skom:ålderm:mäst:" Johan Ahlströmin kanssa, joka kuoli sanotussa kaupungissa 7.8.1790 jäätyään leskeksi samana vuonna 1.2.1790. Heiltä jäi mm. Johannes Ahlström-niminen poika (s. 7.7.1763), joka nai Loviisassa 28.12.1794 "en löpande jungfru, fome dr: till afl: Corp: af Tavastehus Inf. Reg:" Maria Christina Tallrothin (s. 1769). Tämä suku tunnetaan nykyään Honkajuuri -nimellä.

Katarinan ja Johan Ahlströmin vanhin tytär Katarina Kristina Ahlström (s. 27.10.1761) muutti Loviisan rippikirjojen mukaan Tohmajärvelle nimismies Herman Qvistin (1735-1790) puolisoksi. Hermanin äiti oli Helena Sophia von Burghausen (1705-1777) ja isoäiti vapaaherratar Anna Elisabet Rehbinder (1681-1760). Herman Qvistin isoisä Herman Johan von Burghausen oli toisesta aviostaan Anna Sofia Pistolhjelmin kanssa sen Wendla Kristina von Brandenburgin (äiti Wendla Helena von Burghausen) isoisänisä, joka nai Joroisissa 11.7.1775 Elimäen Hämeenkylän kartanossa 2.7.1752 syntyneen Abraham Wittingin, Barckien sukulaisen ja kummin.


Sisällysluettelo  50

Abraham Barckin ensimmäiseksi perijäksi syntyi 3.3.1743 poikalapsi, joka kastettiin Johannekseksi (Johan). Hän sai nimensä isoisältään Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barckilta ja mahdollisesti myös kummiltaan dominus Johannes Petri Forsanderilta.

"Puolet kummiinsa" kuuluu vanha sananparsi.

Dominus Johannes Petrin elämänkaari oli "lankeemuksia" täynnä, erityisenä onnettomuutena viinakset. Häntä ja Abraham Barckia yhdisti sama mieltymys päiväkautisiin juominkeihin. Elimäen Haapalan apupapin puustellista oli kevyt matka ja "kuopaton" tie Ruotsinkylän Pappilaan maistingit mielessä. Rusthollin pulloaitta oli aluillaan.

Apupapin avioelämään ja virantoimitukseen harrastus vaikutti tuhoisasti. Hänen puolisonsa oli Elimäen Raussilan Suppalaa isännöineen baltialaisen aatelismiehen ja kapteenin Jacob von Bilangin ja Anna Rosenbladin tytär Helena Catharina.

Helenan äitipuoli oli Ursula Dorothea von Knorring ja hänen lankojaan ja kälyjään olivat mm. Hemik Johan Hoppendorff, Salomon Gestrin, Gustav Blylod (jonka tytär Ulrica Dorothea Blylod nai Johannes Henriksson Bergmanin Ruotsinkylän Nybondaksesta, Hedvig Abrahamsdotter Barckin langon), Johan J. Plagman ja Anna Stewen.

Ilman ylennyksiä, lähes virkkaheittona, sukunsa karsastamana dominus Johannes Petri vihdoin hukkui Pyhtään Kivijärven hyisiin vesiin 25.5.1779.

Alexander Abrahamsson Barck, joka syntyi 18. helmikuuta 1746, oli onnekkaampi kummiensa suhteen. Heitä olivat mm. Gertrud Maria Möllerheim ja Carl Wester, Pyhtään lukkari. Gertrud Maria oli ruotsalainen aatelisnainen syntyään ja Modelinin tytärpuoli äitinsä Anna Helena Pfeiffin ensimmäisestä avioliitosta. Hän eli aviossa tykistönkapteeni Georg Johan Brandtin kanssa, mutta leskeksi jäätyään viihtyi enimmäkseen Ruotsinkylän Pappilassa äitinsä ja Modelinin seurassa. Hänen lapsistaan lakitieteen tohtori Johan Alexander Brandt toimi Raaseporin kihlakunnan tuomarina ja avioitui Ruotsinpyhtään Ånäsin kartanon tyttären Anna Christina Gustafssonin kanssa. Heidän tyttärensä Maria Gustava Brandt nai serkkunsa majuri Claes Robert Silfversvanin.

Gertrud Maria Möllerheimin lähtö Pappilasta on yllättävä ja dramaattinen. Se tapahtuu vain kymmentä päivää ennen Alexander Modelinin kuolemaa 20.8.1754. Muuttosuunta oli Tukholma. Voidaan spekuloida tällä päätöksellä olleen vaikutusta everstiluutnantin testamentin sisältöön, tai itse "vuotaneen" sisällön olleen lykky matkasuunnitelmille. Anna Helena Pfeiffin v. 1753 tapahtuneen kuoleman jälkeen Gertrud oli jäänyt valvomaan etujaan Ruotsinpyhtäälle. On seurannut "henkien taistelu" hänen ja Barckien välillä, joka everstiluutnantin Peippolaan muuton yhteydessä on selkeästi kääntynyt Barckien eduksi. Nöyryytettynä, kenties vihapäissäänkin Gertrud Maria Möllerheim on sitten pakannut laukkunsa ja matkustanut setänsä vapaaherra, kenraaliluutnantti Per Gustaf Pfeiffin kotiin "Riikin" puolelle. Lähtöruudut perintöriitaan piirrettiin juuri silloin.


Sisällysluettelo  51

Osallistuivatko Pfeiffit Modelinin siunaukseen Elimäen kirkkossa, ei ole tiedossa, mutta kuukausikaupalla jatkunut viivyttely sotasankarin hautaamisessa antaa viitteitä siihen suuntaan.

Alexanderin, joka sai nimensä Modelinin ja tämän rakkaan opiskelutoverin, isoäitinsä Katarina Alftanin velipuolen Alexander Abrahamsson Alftanuksen mukaan, syntymän aikoihin suhteet Pfeiff-perheeseen olivat vielä "kosintavaiheessa" ja kukoistavat, kuten monet Modelinin tytärpuolten kummiudet Abrahamin lapsikatraassa osoittavat.

Abraham Barckin kahdeksanpäisen pesueen syntymävuodet kertovat hämmästyttävästä systemaattisuudesta siitoksessa; Katarinaa lukuunottamatta kaikki ovat syntyneet kolmen vuoden välein toisistaan!

Alexanderia seurasi siis 19.3.1749 Maria Elisabeth ja häntä 25.1.1752 Hedvig. Maria Elisabetin elämänvaiheista ei Ruotsinpyhtään puutteellisten historiakirjojen vuoksi ole voitu muodostaa täydellistä kuvaa. Hän on saattanut kuolla jo lapsena. Mahdollisuuksien rajoissa tosin on se, että hän olisi avioitunut Pappilan rakuunan Johan Fyrstenin kanssa ja olisi näin sen Petrina Fyrstenin äiti, joka esiintyy Pappilan lastenkirjoissa 1700-luvun jälkipuoliskolla. Tämän voisi vahvistaa Abraham Barckin jälkisäädös, tai perunkirja, joita ei kuitenkaan toistaiseksi, etsinnöistä huolimatta ole löydetty.

Hedvig Abrahamsdotter Barckin (kummeina mm. Modelin, Holthures, Hastzig, Pfeiff, Möllerheim, Witting) elämää voidaan seurata pitemmällekin. Hän avioitui 1770-luvun alussa Ruotsinkylästä kotoisin olleen Henricus Henricsson Bergmanin kanssa, jonka veli, Puumalan myöhempi tullipäällikkö Jonas Henricsson Bergman, nai edellisessä kappaleessa mainitun Ulrica Dorothea Blylodin (isä kersantti Gustaf Blylod, äiti Ulrica von Bilang). Veljesten vanhemmat olivat Ruotsinkylän Nybondaksessa 23.12.1723 syntynyt Henric Thomasson Bergman ja Carin Claesdr Skräddars. Bergman suku polveutuu samasta kantaisästä, kuin Ruotsinpyhtään Haaviston ja Ruotsinkylän Gottlund-suku (kts. Axel Bergholm, Sukukirja 1, Gottlund).

Henricus Henriesson Bergmanin ja Hedvig Abrahasdr Barckin neljä ensimmäistä lasta (Hedvig, Alexander, Eva Lovisa ja Johan Henrik) syntyivät Ruotsinkylän Pappilassa, jota tuolloin kutsuttiin Barckens-nimellä. Johan Henrikin syntymän jälkeen perhe muutti Loviisaan, jossa heidät on attestoitu 19.12.1784 lähtien Ahlströmien taloudessa (kts. Ahlströmit yllä). Helena Sophia Bergman syntyi sanotussa kaupungissa 9.12.1785. Häntä seurasi vielä Ulrica (1790). Lapsikatraasta avioiduttiin mm. Pehrman-, Weckman-, Wikman-, Elgforss- ja Frimodig-sukuihin. Hedvig kuolee Loviisassa 6.2.1817 oltuaan leskenä vuodesta 1791 asti.

Abrahamin ja Christinan kuopuksena syntyy Ruotsinkylän Pappilassa vielä 29.1.1756 Jonas-niminen poika, joka kuitenkin kuolee jo saman vuoden maaliskuun 30. päivänä. Hänen kummeissaan kiinnittää huomiota rajaratsastaja Jacob Johan Gregori, jonka taustaa ei toistaiseksi ole onnistuttu selvittämään.


Sisällysluettelo  52

Abrahamin "laajennettuun" lapsikatraaseen on ehdottomasti laskettava myös se 2.3.1748 Padasjoen pappilassa syntynyt Matthias Mattson Tammelin, jonka vanhemmat olivat teologian ylioppilas Matts Zachariasson Tammelin ja Abraham Barckin sisar Catharina Johansdotter Barck (vanhemmat Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck ja Katarina Alftan).

Matts Tammelin vanhempi oli aikansa "auervaara" ja siitti aviottomia lapsia nuoren vaimonsa tuskaksi lähipitäjissä. Matthias Junior on heidän ainut tunnettu jälkeläisensä. Äitinsä varhain tapahtuneen kuoleman jälkeen (1755) noin seitsenvuotias puoliorpo poika on lähetetty enonsa hoiviin Ruotsinkylän Pappilaan. Hän esiintyy rusthollin lastenkirjoissa (1754-1778) Abraham Barckin lasten joukossa merkinnällä "systerson Matthias 1749", sekä rippikirjoissa (1756-1765) "Matthias Tammelin" muuttomerkinällä "till Lovisa". Kuin "sanansaattaja" juuri kynnelle kykenevä sisarenpoika siis saapuu Padasjoelta ja kasvaa Abrahamin suojissa nuorukaiseksi, muuttaakseen sitten ammattiin Loviisaan ripillepäästyään v. 1764. Häntä on kiittäminen Ruotsinpyhtään Barckien napanuoran lopullisesta linkinnästä Padasjoen pitäjänkirjuriin ja hänen Alftan-vaimoonsa.

Matthias Mattson Tammelin kuoli Loviisassa naimattomana kauppaharjoittelijana Jacob af Forsellesin talossa 22.1.1770 kovaan kuumeeseen vain 22-vuotiaana. Kuolinpaikka antaa olettaa, että nuorukainen oli harjoittelijana kaupungin mahtavimman porvarin, sen pormestarin ja Peippolan juuri kuolleen isännän kauppahuoneessa, jonka hänen samanniminen poikansa oli perinyt. Näin entisestään vahvistuu se oletus, että pormestarin käly, Samuel Forsellin vaimo, Anna Barck olisi hyvinkin läheistä sukua Padasjoen pitäjänkirjurille, mahdollisesti jopa hänen tyttärensä ensimmäisestä aviosta. Annan luona oli pitkään jo asunut se Maria Christina Tammelin ("slächtinge af afl. Hand: Forselles fru, i hvilkens huus hon länge varit"), joka nai 22.1 0.1761 loviisalaisen porvarin Johan Lilljemarckin. Maria Christina oli mitä todennäköisemmin myös nuoren Matthiaksen täti hänen isänsä puolelta.

Abrahamin "laajennettuun lapsikatraaseen" voisi laskea myös kaksosena 5.4.1745 Padasjoella syntyneen Helena Barckin, joka oli Johan Johansson Barckin ja Sophia Sigfredsdr. "pahnanpohjimmainen" yhdessä sisarensa Annan kanssa. Hän ilmestyy Pappilaan serkkunsa Matthiaksen tavoin 1760-luvun puolivälissä esiintyen Johan Barckin taloudessa vuoroin "slägting-" (sukulainen) ja "huspiga-" (sisäpiika vrt. henkikirjat/rippikirjat) titteleillä. Helena viihtyy sukulaisissaan aina vuoden 1773 alkuun, jolloin siirtyy Clayhillsien palvelukseen Loviisaan. Loviisassa Helena Barck tutustuu v. 1775 leskeksi jääneeseen ja köydenpunontaverstasta kaupungissa ylläpitäneeseen porvari Henrik Gustaf Bergiin, joka oli vääpeli Henrik Bergin ja Maria Willströmin Säkkijärvellä 25.7.1743 syntynyt poika. Pari avioituu 3.11.1775. Heille syntyy Carl Fredrich- ja Henrik-nimiset pojat, jotka kuitenkin kuolevat lapsina. Puolisonsa edesmentyä v. 1783 leski jatkaa hetken liikeyrityksen pyörittämistä, mutta luopuu siitä viimeistään v. 1792, jolloin muuttaa tyttären, tai tytärpuolensa kanssa Pietariin. Syytä muuttoon voidaan vain arvailla. Asuiko kaupungissa kenties lähisukua, joiden luona vierailtiin pitempäänkin? Helena palaa lopulta takaisin Loviisaan, jossa hän kuolee 11.1.1815. Kuolinmerkinnän yhteydessä Loviisan pappi, sukututkijoita ilahduttavasti, on kirjannut (aiempia merkintöjä korjaten) myös Helenan syntymän (1745) ja syntymäpaikan (Padasjoki), linkiten Pappilan ja Loviisan Helena Barckin varmuudella Padasjoen Johan Johansson Barckin lapsikatraaseen (RK 1806-1816 s. 366). Varmemmaksi vakuudeksi Ruotsinkylän Barck-nuoriso on vahvasti läsnä Bergien Loviisan-taloudessa rippikirjojenkin mukaan. Helena toimii myös Maria Ulrika Barckin (Anders Emanuel Barckin ja Anna Maria Carpelinin 4.4.1802 syntynyt tytär) kummina merkinnällä "Repsla: Bergs Ea Lena Barck".

Abraham Barckin rusthollarius Pappilassa ajoittuu lähes täsmälleen Adolf Fredrikin hallituskauteen Tukholmassa. Modelin oli ollut Kaarle XII miehiä, Abraham taas Adolf Fredrikin.

Modelinin ja Anna Helena Pfeiffin viimeinen sosiaalinen soirée oli osallistua Degerbyn kaupungin nimenmuuttajaisiin. Adolf Fredrik oli saapunut Porvoon kautta kaupunkiin 29.6.1752 ja kastoi sen uudelleen paikkakunnan porvarien ja virkamiesten nöyrimmästä ja niin tarkoitushakuisesta anomuksesta, Loviisaksi rakkaan vaimonsa, kuningattaren kunniaksi. Porvariskaarti (Cavallerie Corps) oli järjestäytynyt Jacob Forsellin johdolla ja peilimonogrammilla varustettuine lippuineen mukulakivitorille katselmusta varten. Monogrammi kimalteli auringossa, heidän ylpeitä kasvojaan heijastellen. Mutta Modelin oli kuolemanväsynyt, kuten vaimonsakin. Vanha pariskunta, tuskin kykeni kynnelle; tanssit oli tanssittu; yltäkylläiset ateriat syöty, uuden ajan askeleet olivat liian tiuhat vanhan sotaratsun kihtisille jaloille. Aika oli ajanut heidän ohitseen, Abraham ja Johan matkassaan...


Sisällysluettelo  53

Adolf Fredrikille hänen hallituskautensa muodostui jatkuvien nöyryytysten kavalkaadiksi. Hattupuolueen Valtaneuvosto piti huolta siitä, ettei uudella kuninkaalla ollut sanomista edes kruununperillisen koulutuksessa, puhumattakaan valtakunnallisesti tärkeimmistä asioista.

"Konung Adolf Fredrik afled i Stockholm 12 febr. 1771. Han var icke det svåra kallet att under en tid upprörd afhäftiga partistrider fora statskepet i land. Men "godheten är också en makt på jorden"; människokärleken, välviljan och det husliga lifvets dygder utmärkte honom i hög grad. Folkets uppriktiga tårar vid dödbudet vittnade at han ägde en plats i sina undersåtars hjärtan."

(Svensk biografiskt handlexikon)

("Kuningas Adolf Fredrik kuoli Tukholmassa 12. helmikuuta 1771. Hän ei ollut sen vaikean tehtävän tasalla, että olisi kyennyt ohjaamaan valtiolaivaa voimakkaiden puolueriitojen velloessa maassa. Mutta hyvyys on sekin mahti maailmassa, lähimmäisenrakkaus, hyväntatoisuus ja hyveet kotielämässä olivat hänelle kunniaksi. Kansan vilpittömät kyyneleet kuolinviestin saapuessa todistivat, että hänellä oli paikkansa alamaistensa sydämissä").

Abraham Johansson Barck, joka nuorena sotilaana saapui Ruotsinkylään Padasjoen Inkilästä, saavutti unelmansa. Hänestä tuli sen mieleisen maan rusthollari Pyhtään merenjättömaiden viljaville lakeuksille. Abraham nai rakkaudesta, ei rahasta ja jätti jälkeensä harvalukuisen, mutta sitäkin sinnikkäämmän suvun, joka tänäkin päivänä valtaosin viihtyy hänen perintömaillaan. Hänen laivansa kulki esteittä, juuri kapteeninsa tahdon mukaan. Rustholli voimistui ja kukoisti. Rauha rakensi ja toi jälleen lasten iloiset äänet kartanoille. Adolf Fredrikin lailla Abraham oli perheensä rakastama ja väkensä kunnioittama; oman pienen valtakunnansa todellinen ja aito isähahmo ja valtias.

Kaksi kuukautta majesteettinsa lähdön jälkeen uskollinen rustimies sai viimeisen kutsun Ruotsinkylän Pappilassa 23.4.1771 kuudenkymmenenneljän ikäisenä. Rakas Christina seurasi häntä 17.12.1779 juuri kuusikymmentä täytettyään.

Rauha heidän muistolleen.


Sisällysluettelo  54

pappila
Suur-Pappilan päärakennus 1900-luvun alun asussaan
Jorma Pappilan arkisto


Sisällysluettelo  55

Fabian Broddo Barck (1769-1806)

Matthias Tammelinin tavoin Fabian Broddo Barck on saanut toimia sukunsa puhemiehenä ja sanansaattajana. Hänen harvinaisen toisen nimensä ansiosta Ruotsinpyhtään Barck-suku on tänään pysyvästi linkitty Smoolannin Barkerydin ja Järsnäsin pappispolviin.

Myös modernilla teknologialla on ollut osuutta asiaan. Vuonna 2000 tietokoneen hakumoottorilla Riadissa suoritettu Broddo-Brodde-nimihaku tuotti silloin tuloksena suoran linkin ruotsinmaalaisella sukututkimusaiheisella keskustelulistalla "anbytarforum" käytyyn ajatustenvaihtoon, jossa tunnettu sukututkija Niclas Rosenbalck tuomiokirjojen tulkinnasta virinneessä keskustelussa toi esille mm. seuraavaa:

"Jag ska kanske påpeka att de båda kyrkoherdarna Johan i Barkeryd och Anders i Rogberga av Stille anges som gifta till barnbarns barn till Mickel i Tenhult (Stille 1992:34 s. 194). Det är nämligen så att kyrkoherde Brodde i Rogberga var svärfar till herr Anders Homaeus i Rogberga och till kyrkoherde Johan Barck i Barkeryd.".

Tämä viesti ja siinä esiintyvä Barck-Brodde-yhdistelmä aikaansai yhteydenoton Niclas Rosenbalckiin, joIta 6.1.2001 saatu vastaus vahvisti Barkerydin kirkkoherra Johan Barckin Johan- ja Brodde-nimisten poikien opiskeluunlähdön Turkuun vuonna 1689 ja heidän sille tielle jääntinsä. Niclas Rosenbalck piti jo tuolloin ilmi selvänä sukulinkkiä Barkerydin ja Ruotsinpyhtään Barckien välillä, nimenomaan tuiki harvinaisen BroddeBroddo-etunimen tähden.

Oireellisesti, suomalaisilla sukututkijoilla oli aiemminkin ollut yhteyksiä Ruotsin suuntaan Barck-mysteerien selvittämiseksi. Jo vuonna 1997 oli Padasjoen Barck-sukua tutkiva Leo Suomaa saanut anbytarforumilla Roger AxelssoniIta suoraan Barkerydiin viittaavan vastauksen oheiseen kyselyynsä:

1234:
"Jag ville veta om någon känner till Johan Barck, sockenskrivare i Padasjoki, Tavastehuslän, Finland. Han var född omkring 1665 och dog i Padasjoki 15.8.1740 i Padasjoki. Han blev gift i Hattula socken med Katarina Abrahamsd:r Alftan (168030.5.1754). Men varifrån kom Johan Barck? Kom han från Sverige?".

Svar:
"Från Barkeryds socken i Småland utgick en prästsläkt Barck, som är känd åtminstone från mitten av 1600-talet. Information om denna släkt borde finnas i Växjö stifts herdaminne under socknens namn".


Sisällysluettelo  56

Koska Leo Suomaalla ei tuolloin ollut tiedossaan Ruotsinpyhtään Barckien napanuoraa Padasjoelle, eikä myöskään Alexander Modelinin barkerydiläinen syntyperä, jäi asia silloin sikseen.

Yhteenvetona: se minkä Pyhtään tuomiokirjat Alexander Modelinin testamenttitekstin muodossa v. 2003 vahvistivat yhdessä samanaikaisen anbytarforum-keskustelun kanssa, oli jo lähes varmasti tiedossa Niclas Rosenbalckin tammikuussa 2001 vastaanotetun kirjeen jälkeen, kiitos Fabian Broddon!

Säätyläismiehellä, jolla taloudellista syistä oli tarvetta työskennellä siviiliammateissa, oli 1700-luvun lopulla tarjolla turvallinen maanmittarin vakanssi. Isojako Suomessa oli käynnistynyt, maata mitattiin ja lohkottiin uudelleen hehkuvalla innostuksella. Karttoja syntyi lähes liukuhihnalta. Maa oli järjestään ollut historiallisesti rälssin omaa, tai ainakin aatelisto näin halusi uskotella. Mikä siis sen somempaa, kuin assosioitua tähän säätyyn edes mittakepin matkassa ja mahdilla.

Se mitä opintoja Fabian Broddo ammattiinsa valmistuakseen suoritti, ei ole tiedossa. Todennäköisemmin hän on käynyt lukion lähikaupungeissa (Hämeenlinna, tai Porvoo) ja sitten kenties jatkanut lukujaan isoisänsä opinahjossa Turussa. Vuonna 1745 syntyneenä hän oli pikkuserkkujensa Johan ja Alexander Barckin "välissä" ikävuosiltaan, mutta koulutuksensa ansiosta heihin verrattuna "säätyläinen". Rusthollariveljesten tavoin hän kuitenkin sai elantonsa etupäässä Pappilasta, eikä hänen toimenharjoittamisensa koskaan liene ollut harrastusta kummoisempaa. Ainuttakaan Fabian Broddon piirtämää karttaa ei esim. toistaiseksi ole löytynyt Maanmittaushallituksen mittavista kokoelmista. Hänen pohjapiirustuksensa Elimäen paljon puhutusta pappilasta on tiedossa (Kokkonen), mutta sekin on kunnanarkistosta mystisesti myöhemmin kadonnut.

Häntä aktiivisemmin ahkeroi lankonsa Thomas Jönström (puoliso Fabian Broddon sisar Anna Maria Barck) Pappilan rustholliin kuuluvalta Nybondas-tilalta käsin. Thomasin piirustuslaudalta on löytynyt yksi säilynyt kartta Pyhtään Lill-Kupisin Kroköön saaresta (1777), joka on oheisena tähän kirjaan painettu Maanmittaushallituksen luvalla. Ehkä hänenkin kohdallaan on ollut kyse enemmänkin herrasmiehen harrastuksesta. Olisi houkuttelevaa ajatella, että saaren kiehtova muoto on saanut Thomasin liikkeelle rahan sijasta. Nimensä mukaisesti Kroköö muistuttaa mitä selvimmin ongenkoukkua!

Se mitä Fabian Broddo sai elämässään aikaan, liittyy selkeimmin sänkykamarin puolelle ja sielläkin hänen onnensa on ollut vaihteleva. Hänelle ja puolisolleen Anna Helena Castrenille (vanhemmat Mathias Castren ja Margareta Lytken) syntyy Ruotsinkylän Pappilassa vv. 1780-95 seitsemän lasta, joista vain kolme selviää aikuisikään. Lapsena kuolleita Johan Adolphia, Anna Christina Margarethaa ja Anna Greta Elisabethia seurasi 16.5.1787 Fabian Emanuel, jonka kummeina toimivat Erik Backman, Anna Greta Backman, Ingeneur Hullden ja rouvansa "Madam Ingeneuren".

s.o.

Yhteenvetona: se minkä Pyhtään tuomiokirjat Alexander Modelinin testamenttitekstin muodossa v. 2003 vahvistivat yhdessä samanaikaisen anbytarforum-keskustelun kanssa, oli jo lähes varmasti tiedossa Niclas Rosenbalckin tammikuussa 2001 vastaanotetun kirjeen jälkeen, kiitos Fabian Broddon!

http://forum.genealogi.se/index.php?topic=72734.0


Sisällysluettelo  57

Kesäkuun 29. päivänä vuonna 1809 vihitään Ruotsinpyhtään Kuninkaankylässä avioon rusthollarinpoika Fabian Emanuel Barck ja neiti Sofia Gustava von Hertzen. Nuoripari asettuu asumaan sulhasen kotiin Ruotsinkylän Pappilaan. Heitä seuraa sinne myös morsiamen äiti Anna Sofia Nessen. Sofia Gustava von Hertzen oli syntynyt Lapinjärven Raniksen kersantin puustellissa, jossa hänet kastettiin 10.7.1785. Hänen isänsä Hans Ernest toimi Uudenmaan rakuunoiden vääpelinä ja asutti kyseistä puustellia aina kuolemaansa 16.1.1798 asti. Sofia Gustava oli lapsista nuorin, eikä häntä ole merkitty esimerkiksi Axel Bergholmin Sukukirjan von Hertzen-selvitykseen. Sensijaan Axel Bergholm mainitsee Fabian Barckin virheellisesti Lovisa Ulrika von Hertzenin puolisona, joka todellisuudessa avioitui räätäli Hans Blombergin kanssa. Fabian Emanuel Barckin kälyjä ja lankoja olivat myöskin Maria Katarina Bröijer till Rosnäs, Gustav Weckman, Anders Wilhelm Dahlberg, Johanna Beata Brummer, Carl Adolf Taube ja Johanna Sofia Stormbom.

Hans Ernestin ja Anna Sofian esikoispojan ja Fabian Emanuel Barckin langon, eversti Ernst Gustav von Hertzenin sensijaan tuntee koko Suomen lukeva kansa. Hän on se Siikajoen Sankari, jonka Runeberg Vänrikki StooIin tarinoissaan runossaan "Sotamarski" ikuisti jälkipolville luutnantti Carl Johan Reiherin (1781-1846) suuhun sovitetuin säkein:

"Cronstedtinpa adjutantti,
Reiher Luutnantti tuohon tiesi:
"Lemmon valhe, että Klingspor
seisahtunut on kuin miesi;
Adlercreutz ja Hertzen poisti
häpeämme kunnollansa;
marski, hitto vieköön, matkall'
oli vanhaan tapahansa."

Hans Ernstin kuoltua koko suuri sisarussarja sai turvapaikan Ernst Gustavin kotoa Ruotsinpyhtään Kuninkaankylän Yrjaksen kapteeninpuustellista, joka pitkäaikaisimman haltijansa mukaan myöhemmin ristittiin Gustavslugniksi. Kyseessä on se sama puustelli, joka aiemmin oli palvellut sekä Alexander Modelinin, Christian Henrik von Krassowin; että korpraali Jacob Giöslingin ja äitinsä Anna Rödingin asuinpaikkana.

Eversti von Hertzenin arjesta antaa Anders Allardt seuraavan kuvan Strömfors Socken-teoksessaan:

"Till sin andliga läggning var v. Hertzen allvarlig och rättskaffens med ett inslag av religiositet. Enkel i sitt levnadssätt och regelbunden i sina vanor förde han ett stilla, tillbakadraget liv. Gråa rocken, ett mine av gamla uniformen, bytes blott vid högtidligare tillfållen ut mot högtidsdräkten. Klockan 5 var han uppe varje morgon, och då togs ett halvt jungfrumått av hemmabryggda "beska droppen" - den vanliga dragsransonen. Om sommaren var han ute med sitt arbetsfolk, sådde själv sin åker och räfsade på ängen.


Sisällysluettelo  58

Hans boställe var det enda han hade att leva av, och hushållet var stort: hustru, åtta barn, ålderstigen moder och fyra oförsörjda systrar. Tvenne gånger blev han erbjuden befall vid de ryska trupperna: den ena gången av Kamenski, den andra gången av kejsar Alexander 1, som låtit kalla honom till sig på Parola malm. "Jag kan blott en gång svara trohetsed", lydde det for honom betecknad svaret. Stor omrsorg ägnade han åt sina yngre barns uppfostran. För v. Hertzens insats i socknen kommunala arbete, skola vi 1 ett annat sammanhang redogöra. Under hans senare levnadsår blev hans hälsa klen, illa skötta blessyrer gjorde sig påminta och hans arbetsformåga avtog. I följd härav sällade sig ekonomiska bekymmer till andra svårigheter. Men i de hela bar han livets börda med jämnmod.

Ernst Gustav von Hertzen avled den 19 december 1834 på sitt boställe Gustavslugn."

(Luonteeltaan v. Hertzen oli vakava ja oikeudentuntoinen, jopa uskonnollisuuteen taipuvainen. Yksinkertaisena ja säännöllisenä elintavoiltaan hän vietti hiljaista, syrjään vetäytyvää elämää. Harmaa takki, muistona vanhasta asepuvusta, vaihdettiin kuitenkin juhlatamineisiin arvotilaisuuksissa. Aamuisin kello viisi hän säännöllisesti nousi ylös ja nautti puolikkaan neitseenmitallista kotonasuodatettua "karvasroppia" - se tavallinen päiväannos. Kesäisin hän oli ulkona väkensä kanssa, kylvi itse peltonsa ja haravoi niittynsä. Puustelli oli hänen ainoa kattonsa pään päällä ja talous oli suuri: vaimo, kahdeksan lasta, iäkäs äiti ja neljä sisarta, joista ei kukaan muu ollut huolta pitämässä. Kahdesti hänet kutsuttiin liittymään venäläisiin joukkoihin; ensin Kamenskin toimesta ja sitten itse keisari Aleksanteri I:n, joka antoi kutsuttaa hänet luokseen Parolan nummelle. "Voin vain kerran vannoa uskollisuudenvalani", kuului von Hertzenin vastaus keisarille. Hän osoitti suurta huomiota ja huolta nuorempien lastensa koulutukselle. Von Hertzenin kunnallismiesurasta seuraa myöhempi selvitys. Viimeisinä elinvuosinaan hänen terveytensä heikkeni, huonosti hoidetut haavat muistuttivat itsestään ja hänen työntekokykynsä kärsi. Tästä seurasi taloudellisia ja muita vaikeuksia. Mutta yleisesti ottaen hän kantoi taakkansa rauhallisesti.

Ernst Gustav von Hertzen kuoli 19. joulukuuta 1834 Gustavslugnin virkatalossaan.)

Itse Gustavslugnista (Yrjas) sanoo Allardt seuraavaa:

"Är 1778 låt han (Aminoff) nedtaga och på nytt uppfora karaktärsbyggnaden "på säker och tillräkligt hög stenfot". Byggnaden höjdes med tre stockvarv for att kunna göra rummen och fonsterluftema högre. Den nyuppforda byggnaden var 34 ½ aln lång, 10 ½ aln bred och 6 ¼ aln hög under takbandet. Alla knutar fodrades med bräder. "I själva stenfoten" voro luftrör (väderträttar) anbragta for att hindra utvecklingen av svamp och röta. De 8 fönsterlufterna med 2 fönster i varje luft och 2 rader rutor hade han låtit höja, så att vart fönster erhöll 6 rutor i höjden och 3 på bredden. I vardera vindsgaveln insatte han ett enkelt fönster med 9 rutor. Foderbräder och karmar voro överstrukna med


Sisällysluettelo  59

öljefärg. Även ett nytt fåhus med golv och mellantak av bildade balkar uppfördes år 1778."

("Vuonna 1778 antoi Aminoff purkaa ja uudelleenrakentaa päärakennuksen "varmalle ja riittävälle kivijalalle". Rakennusta nostettiin kolmella hirsikerroksella huoneitten ja ikkunoitten korottamiseksi. Uudelleenpystytettynä se oli 34 ½ kyynärää pitkä, 10 ½ kyynärää leveä ja 6 ¼ kyynärää sisäkorkea. Kaikki nurkat laudoitetiin. "Itse kivijalkaan jätettiin ilma-aukot sienien ja lahon ehkäisemiseksi. Kahdeksassa ikkuna-aukossa oli kaksi ikkunaa kussakin ja niitä oli koroitettu kahdella ruudulla siten, että niissä nyt oli kuusi ruutua pysty- ja kolme ruutua vaakasuorassa. Molempiin tuulikaappeihin asennettiin yksi yhdeksänruutuinen ikkuna. Jalkalistat ja puitteet maalatiin öljyvärillä. Jopa uusi lattialla ja palkitulla välikatolla varustettu navetta pystytetiin vuonna 1778").

Gustavslugn oli tässä asussaan von Hertzenien sisäänmuuttaessa ja heidän asuinaikanaan. Rakennus paloi elokuussa 1920.

Ruotsinpyhtään historian kirjoittaja Anders Allardt, kuten aiemmin Bergholmkin on täysin jättänyt huomiotta sen, että Ernst Gustav von Hertzenin nuorin sisar oli jo vuonna 1809 avioitunut Pappilan rustholliin ja tuonut myös äitinsä mukanaan, keventäen näin huomattavasti vanhimman veljen taloutta. Von Hertzen-suvun kantäiti Anna Sofia Nessen kuoli Pappilassa 10.4.1819.

Anders Allardtin sokeus von Hertzenin sukusuhteista kirjoittaessaan on sitäkin hammästyttävämpää kun hän toisaalla samassa teoksessaan hyökkää voimakkain sanoin Sofia Gustava von Hertzenin lankoa, kornetti Carl Lindemania vastaan. Tästä kuohuttavasta tapauksesta tuonnempana

Kohtalon merkillistä leikittelyä (tai vanhojen sotasankareiden virityksiä) lienee se, että tämän kirjan tekijä palveli asevelvollisuusaikanaan Uudenmaan Jääkäripataljoonassa samassa "Förstan"- komppaniassa Ernst Gustav von Hertzenin suoran jälkeläisen Markku von Hertzenin asetoverina ja tuli leivotuksi vänrikiksi samalta upseerikurssilta (140) Haminassa kuin von Hertzenkin. Oppilaskunnan puheenjohtajana toiminut Markku von Hertzen oli kuin ilmetty esi-isänsä ulkonäöltään ja tavoiltaankin ylläkuvatun kaltainen.

Fabian Emanuelin kohtalo kuljetti sittemmin Taivassaloon nimismieheksi. Finlands Allmänna Tidningin numerossa 146, vuodelta 1836 on julkaistu hänen jälkeen jättämänsä konkurssipesän huutokauppailmoitus.

Fabian Broddo Barckin ainoa aikuisikään selvinnyt tytär Brita Catharina Barck (s. 3.5.1790, kummit: Matthias Gottlund, Thomas Jönström, Maria Christina Barck) avioitui 23.12.1806 Ruotsinkylässä kornetti Carl Lindemanin kanssa. P.Er. Gadden sangen sekava sukuselvitys Lindeman-suvusta antaa kylläkin tässä yhteydessä vaimon nimeksi Britta Sofia Barckin ja syntymäajaksi vuoden 1770. Tällöin Lindemanin vaimo ei voisikaan olla Fabian Broddon (avioitunut vasta v. 1779) jälkeläinen, vaan mahdollisesti rusthollari


Sisällysluettelo  60

Alexander Barckin toiseksi vanhin tytär. Koska Ruotsinpyhtään syntyneiden luettelot puuttuvat juuri noilta tuiki tärkeiltä vuosilta, ei tätä ristiriitaa ole toistaiseksi voitu perusteellisesti selvittää. Lindemanin asema ja myöhempi vahva omistus Pappilassa puhuvat kuitenkin Fabian Broddon appeudesta hänen suhteensa ja Fabianin vävynä Lindeman myös on käsitelty tämän selvityksen yhteydessä.

Kornetin omista sukujuurista on Gadden Släktkalender (II) antanut niin ikään selvityksen, jossa hänen isäkseen ilmoitetaan "litin Marlebäckin kartanon omistaja" Simon Mattson Honga ja tämän isäksi Ruotsinpyhtään saaristossa sijaitsevan Keitalan isäntä Matts Andersson Honga.

Kornetin äidiksi annetaan Maria Henriksdr, joka oli kotoisin Lappomin Henrikaksesta. Kornetti Lindemanin äidinpuoleinen täysserkku olisi siten se Kullan kartanon inspehtoorina toiminut Gustaf Österman, joka 19.2.1802 nai saman kartanon taloudenhoitajattarena palvelleen “jungfru” Helena Esaiasdr Hedforsin. Helenan veli Esaias Esaiasson Hedfors (Pohjalain) nai pulolestaan saman vuoden lopulla (27.12.1802) Pappilan rushtollin perijöihin kuuluneen Anna Ulrica Bacrkin, Abraham Johansson Barckin pojantyttären. Pari asettui asumaan rusthollin Pesu-nimiselle ostoaugmenttitilalle, joka kuului vaimon isänperintöön. Yhteisenä sukunimenään he ryhtyivät käyttämään talon nimeä; ensin Pesurs-, sittemmin Pesus ja lopulta jalkipolvissa Pesu.

Kornetti Lindemanin värikäs persoona hämmästytti aikalaisia, Anders Allardtin hän sai suorastaan raivoihinsa:

"En på sitt sätt intresserad löpare på den kommunala vädjobanan var för en tid kornetten Lindeman, övermodig, intrigant och egennyttig."

--

"Von Hertzens meddirketör kornetten Lindeman blev vald till magasinsförvaltare. Kornetten Lindeman var egennyttig som Jönström, självrådig som Nomell och fräck som endast han kunde vara det; hedersmannen v. Hertzen sökte han helt enkelt skjuta åt sidan. Den gamle krigaren tvangs slutligen att gripa till hårdhanskarna. . . .Kornetten Lindeman hade emellertid vunnit förtroende bland allmogemannen, och stämman nöjde sig till en början med att infordra borgen av honom.... Till all lycka för honom var Lindeman i detta hänseende hans jämlike. Det hela blev ett kostligt bombardemang, där kulorna veno tätt, men flögo högt över målet. I sin iver blottade Lindeman emellertid så grundligt allt det ihåliga och lågsinnade i sitt väsen, att till och med hans vänner bland allmogen sågo sig tvugna att taga avstånd från honom. Bergsrådinnan satt tyts. Tänkte vad hon tänkte. Me då von Hertzen, som i stridens hetta onödigtvis snärtat till de närvarande allmogemannen, höll på att falla igenom vid direktörsvalet, grep hon in till hans förmån. Sannolikt var det dock i sista hand hans personliga egenskaper, som räddade honom. Gamle översten var dock en omutligt rättskaffens och genomhederlig man, som i egenskap av directör alltid komme att hålla vakt om lånemagasinet, en nog så betydelsefull inrättning för en socken, vars åkrar ännu denna tid så ofta härjades av köld och frost. Undermåliga personer blevo icke vidare


Sisällysluettelo  61

tilfälle att innästla sig. Det var som von Hertzens ande långt efter hans död vakat över magasinet."

("Eräs tavallaan kiinnostava juoksija kunnalliselämän raviradalla oli aikanaan ylimielinen, juonitteleva ja omahyväinen kornetti Lindeman."--- "von Hertzenin kanssatirehtöörinä kornetti Lindeman tuli valituksi lainamakasiininvalvojaksi. Kornetti Lindeman oli yhtä omahyväinen kuin Jönström, itsetietoinen kuin Nomell ja niin julkea kuin vain hän voi olla: v. Hertzenin kaltaista kunnianmiestä hän yritti kammeta sivuun. Vanha sotaurho oli lopulta pakotettu tarttumaan rautahansikkaisiin... Kornetti oli kuitenkin voittanut puolelleen talonpoikien luottamuksen ja kokous tyytyi aluksi pyytämään häneltä takuita... Hänen (Hertzenin) onneksi Lindeman oli hänen vertaisensa tässä tilanteessa. Taistelusta tuli koominen pommitus, jossa ammukset sinkoilivat tiuhaan, mutta paljon yli maalin. Innoissaan Lindeman juonitteli kuitenkin niin perusteellisesti koko olemuksena onttoudella ja halpamaisuudella, että jopa hänen ystävänsä talonpoikien joukossa katsoivat olevansa pakotettuja ottamaan etäisyyttä häneen. Vuorineuvoksetar istui hiljaa. Ajatteli mitä ajatteli. Mutta sitten kun von Hertzen, joka taistelun tuoksinassa aivan tarpeettomasti oli letkautellut läsnäoleville talonpojille, oli vaarassa jäädä valitsematta tirehtöörinvaalissa, puuttui hän peliin von Hertzenin eduksi. Todennäköisesti kuitenkin viimekädessä hänen (von Hertzenin) henkilökohtaiset ominaisuutensa pelastivat hänet. Vanha eversti oli kuitenkin lahjomattoman oikeamielinen ja läpeensä kunniallinen mies, joka tirehtöörin ominaisuudessaan aina tunnollisesti tulisi vartioimaan lainamakasiinia, joka tässä, vieläkin niin usein hallanpanemassa pitäjässä, oli tuiki tärkeä laitos. Vajaamittaisilla henkilöillä ei vastedes enää ollut tilaisuutta pesiytyä sinne. Oli kuin von Hertzenin henki vielä pitkään hänen kuolemansa jälkeenkin olisi vartioinut lainamakasiinin yllä.")

Anders Allardtin sapekkaat sanat eivät kohdistu pelkästään kornetti Lindemaniin, vaan myöskin Pappilan toiseen vävyyn Thomas Jönströmiin, joita hän suomii pitäjän lainajyvämakasiiniin liittyvissä epäselvyyksissä mitä ankarimmin. Tämä henkilökohtainen antipatia näyttää sävyttävän koko Allardtin Ruotsinpyhtään historiankirjoitusta. Ruotsinkylä saa kirjoittajalta vain ohimeneviä negatiivisia kommentteja erityisesti kieliriidan tiimoilta. Hän mm. suorastaan syyttää rivienvälissä sen ruotsinkielisiä isäntiä periksiantamisesta, eihän kylään saatu aikaiseksi edes äidinkielistä pikkukoulua suomenkielisen hegemonian vastustamiseksi!

Kiinnostavaa on tietenkin myös se, että kiihkonsa sokaisemana Allardtilta on jäänyt kokonaan huomaamatta kornetti Lindemanin linkki von Hertzenin nuorimpaan sisareen. Sekä sisar, että Lindeman olivat siis molemmat naineet Pappilan rusthollin Barck-sisarukset. Lisäksi von Hertzenin äiti asui Lindemanin "leirissä" Barckien Pappilassa. "Henkien" taistelu saa täten aivan uuden ulottuvuuden!

Kornetti Lindeman on kieltämättä ollut "mukaansatempaava persoona", sekä hyvässä, että pahassa. Hänen erikoisiin tehtäviinsä on kuulunut mm. Wäfvarsin Giösling-lasten


Sisällysluettelo  62

"kuraattorina" toimiminen, mitä se sitten on mahtanutkaan sisältää. Brita Catharina Barckin Mäntsälästä löytynyt kuolinmerkintä vuodelta 1857 antaa olettaa, että kornetin vävyys Pappilassa on päättynyt tuolloin tuiki harvinaiseen avioeroon. Nybondasiin muuttovuonnaan 28.3.1833 Carl Lindeman solmii toisen avionsa Viirilän Skräddars-rusthollissa v. 1812 syntyneen suutarintyttären Anna Sofia Åbergin kanssa. Vaimo on miestään 32 vuotta nuorempi! Tästäkin aviosta syntyy lapsia, nuorin Anna Olivia vain kolme vuotta isänsä v. 1846 tapahtunutta kuolemaa aiemmin.

Carl Lindemanin ja Brita Catharina Barckin lapsista:

HK19321130_707-1877
Adolf Conrad & Olof Lindeman
Kuva: Nyblin Daniel (kuvaaja), Valokuvaamo Atelier Nyblinin kokoelma, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

- Berndt Adolph Wilhelm Lindeman avioitui v. 1837 Anna Agata (Annette) Argillanderin kanssa ja toimi myöhemmin Haminan postimestarina. Hänen jälkeläisiään ovat mm. tunnettu naisvalokuvaaja Berta Sofia Lindeman, joka kunnostautui Ruovesi-aiheisilla postikorteillaan, eversti August Bernhard Lindeman, Mannerheimin läheinen ystävä, joka toimi todistajana mm. Mannerheimin ja Anastasia Arapovan avioerojutussa (kts. Kanava, kesä 2003), everstiluutnantti Kurt Erik Lindeman, hovioikeudenneuvos Olof Lindeman ja Mannerheimin viimeinen adjutantti Carl Olof Lindeman.

- Carolina Sofia Wilhelmina Lindeman nai Ruotsinkylän Pappilassa 25.3.1841 kuvernementtisihteeri Alexander Magnus Waseliuksen, joka toimi myöhemmin Mäntsälän nimismiehenä. Heidän poikansa protokollasihteeri, Ulvilan kihlakunnantuomari Alaric Alexander Waselius nai vapaaherratar Jenny Eleonora Rehbinderin ja tämän sisaren vapaaherratar Tekla Carolina Rehbinderin toisessa ja kolmannessa aviossaan. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli ollut Alexandra Listvennikoff. (Lähteet: P .Er. Gadd: Släktkalender II, ss. 148-150, 224-227)

Kornetti Lindemanin toisesta aviosta syntynyt Carl Anton Victor Lindeman toimi mm. Raaseporin itäisen kihlakunnan kruununvoutina ja avioitui 10.1.1871 Tampereella Mathilda Desirée Sacklénin kanssa, jonka vanhemmat olivat Tampereen pormestari Fredrick Adam Sacklén ja Maria Sofia Lavén.

Fabian Broddo Barckin ja Anna Helena Castrenin kolmas aikuisikään selvinnyt lapsi, Pappilassa 29.1.1795 syntynyt Carl Elias Barck, joka vanhempiensa ja sisarensa kuoltua jäi asumaan Ruotsinkylään Fabianin linjan viimeisenä, palveli lyhyehkön aikaa "jääkärinä", palatakseen sitten kotiin naimattomana ja varattomana. Hän kuoli Pappilassa 42-vuotiaana 18.4.1837.

Itse Fabian Broddo oli nukkunut ikiuneen Pappilassa 23.2.1806 ja hänen vaimonsa Anna Helena Castren 16.10.1808.


Sisällysluettelo  63

krokoo_kartta
Thomas Jönströmin Kroköön kartta vuodelta 1777
Maanmittauslaitoksen arkisto


Sisällysluettelo  64

hertzen_hauta
Ernst Gustaf von Herzenin hautamonumentti
Kuninkaaankylän vanha hautausmaa
Kuva: J. Pesu, 2004


Sisällysluettelo  65

Hedvig Elisabeth Barck (1747-1781)

Elokuun 20. päivänä vuonna 1770 syntyi Ruotsinkylän Pappilassa tyttölapsi, joka sai viikon kuluttua pidetyssä kasteessa nimen Anna Juljana Åkerstedt. Anna Juljana oli Peippolan entisen tilanhoitajan ja edellisenä vuonna Pappilan rusthollissa kuolleen Johan Barckin tyttären Hedvig Elisabeth Barckin ja Myrskylän varapastorin Magnus Åkerstedtin neljäs ja viimeinen lapsi. Se, miksi Anna Juljana syntyi äitinsä kotona Pappilassa, liittyi Åkerstedtin vaikeuksiin Myrskylän virassaan, jonka hän tavallaan oli saanut perintönä isältään Myrskylän kirkkoherrana toimineelta Lars Åkerstedtilta. Magnusin äiti oli Pappilan rusthollin historiaan läheisesti liittyvästä Serlachius suvusta, Juliana Serlachius (vanhemmat Pernajan pastori Petrus Serlachius ja Brita Katarina Bosin). Magnusin sisarukset avioituivat Govinius- ja Forsskål-sukuihin. Tästä perinnöstä ja "veren-perinnöstä" kertoo Tyyne Salminen Myrskylän pitäjän vaiheita kirjassaan seuraavaa:

"Magnus Åkerstedt (1760-1769) tuli tänne konsistorin määräämänä maaliskuussa 1760. Hänhän oli syntynytkin täällä. Ennenkuin käymme seuraamaan hänen surullisia elämänsä vaiheita ja kenties kummastelemaan, miten sellainenkin mies on voinut pappina olla, on syytä muistaa, että hänen isänsä oli ollut syytettynä tappelusta, juoppouteen taipuva jne. Pojassa puhkesi vasta hänen jo ollessaan valmis pappi ilmi hänen varusteeseensa kuulunut psykopaattisuus. Näin ollen häntä on ajateltava sairaana ihmisenä, jonka ei olisi pitänyt kuunaan tulla papiksi, mutta äiti jäi perheineen köyhyyteen, eikä juuri muuta alaa ollut ajateltavissa. Tarkastellessamme hänen ensimmäisiä Myrskylässä olonsa vuosia, hänen pöytäkirjojaan, jotka kertoivat hänen toiminnastaan, näyttää hän vireältä ja työhaluiselta, kunnes kaatumatauti ja siihen liittynyt juoppous ja seksuaalisuus tuhosivat hänen elämänsä."

Samasta lähteestä käy ilmi, että Åkerstedt oli anonut kuninkaalta erityislupaa avioitua serkkunsa Hedvig Näeslindin kanssa. Tähän majesteetti suostuikin, kuulutuksetkin toimitettiin. Juuri ennen häitä morsian kuitenkin kirjallisesti ilmoitti kieltätyvänsä aviosta. Perusteina hän esitti tulleensa taivutelluksi liittoon vanhempiensa toimesta. Lopullisen kuolinisikun avioaie sai Hedvigin sisaren tultua vietellyksi Åkerstedtin taloudenhoitajana toimiessaan. "Huhun" mukaan itse varapastori oli syyssä! Konsistori myöntyi Hedvigin anomukseen kuulutusten purkamisesta. Sekä sulhanen, että morsian saivat sakkoja. Åkerstedtin syytteillepano niin ikään raukesi, vaikka pastorin piikakin oli esittänyt samansuuntaisia väitteitä isännästään. Oikeudessa Åkerstedt esiintyi juopuneena ja räyhäten. Konsistori kuitenkin uskoi hänen parantaneen tapansa ja antoi armon käydä oikeudesta. Tätä "kisaa" käytiin koko varapastorin virka-ajan Myrskylässä, samoin aikein, samoin aihein. Enimmin langenneen papin eduksi painoi seurakunnan kiintymys. Miten tahansa hän rikkoi velvollisuuksiaan ja teki syntiä saarnaamaansa vastaan, sitä innokkaammin seurakunta häntä tuki. On kuin paholainen itse olisi pappia ja pitäjäläisiä tanssittanut!

Miksi Johan Barck antoi vanhimman tyttärensä moisen miehen vaimoksi?


Sisällysluettelo  66

Magnus Åkerstedtin isä, Myrskylän varakirkkoherra Lars Åkerstedt oli syntyisin Ruotsin Medelpadista. Hänen edeltäjänsä Myrskylän virassa oli ollut Hans Henrik Barck, josta myöhemmin tuli Nurmijärven kappalainen ja Taivassalon kirkkoherra. Tämän vanhemmat olivat Iitin nimismies ja Porvoon postimestari Hans Henrik Barck vanhempi ja Maria Krook. Myrskylän historia, kuten myös Elgenstierna väittävät Magnus Åkerstedtin naineen itseasiassa Hans Henrik Barckin tyttären. Tämä virhe on korjattu Carpelanin toimesta hänen "Ättartavlor" -opuksessaan. Hedvig Elisabeth Barck ei siis ollut Myrskylän Hans Henrik Barckin tytär, vaan nimenomaan Elimäellä ja Ruotsinpyhtäällä vaikuttaneen Johan Barckin jälkeläinen. On kuitenkin mitä ilmeisintä, että Iitin nimismies ja hänen samanniminen poikansa, Taivassalossa 20.6.1786 kuollut Hans Henrik Barck liittyvät läheisesti Ruotsinpyhtään, Padasjoen ja Barkerydin Barckeihin. Niclas Rosenbalckille asiasta v. 2001 osoitettu kysely ei harmillisesti tuottanut positiivista tulosta. Hänen mukaansa Barkerydin Barck-perheeseen ei tuolloin kuulunut Hans Henrik -nimistä veljestä, kaksiosainen kutsumanimi ylipäätäänkään ei ollut yleinen Smoolannin pappisperheissä noina aikoina. Tämän kirjoittajan toimesta on esitetty, että Hans Henric voisi itseasiassa olla kadonnut "Broddo", joka hylättyään vanhakantaisen etunimensä Suomessa olisi ryhtynyt käyttämään modernimpaa Hans Henrik-yhdistelmää (kaikki nimet ovat saattaneet olla hänen ristimänimiään). (Kts. viite 2.) Tämän hypoteesin kumoaa kuitenkin se, että Hans Henrik Barckille ja Maria Krookille on jo Artjärven Kinttulassa syntynyt 1.2.1710 Johan Barck-niminen poika, joka toimii myöhemmin Helsingin postimestarina ja avioituu Hedvig Maria Wittingin kanssa. Hedvig Maria Wittingin isä Abraham Witting peri äitinsä Brita Brunneruksen kautta osan Hämeenkylän kartanoa ja hänen jälkeläisensä liittyvät avioin ja kummiuksin moninkerroin Ruotsinpyhtään Barckien sosiaaliseen piiriin. Broddon veljen, Johanin kenkiin Hans Henrik ei niin ikään istu Padasjoen Johan Barckin tähden, jolla niin ikään oli jo v. 1703 syntynyt Johan niminen poika ja perijä. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että "Peippolan" Johan Barckin syntymävuosi on n. v. 1710. Tuleva tutkimus melkoisella varmuudella ratkaisee Hans Henrikin taustan arvoituksen, todennäköisimmin juuri Barkerydin eduksi, ehkäpä jopa Åkerstedtien yhteys samaan sukuun voidaan löytää ja sillä selittää hulttiomaisen Magnus Åkerstedtin kelpuutus Ruotsinpyhtään Barckien vävyksi.

Anna Julianan siittämisen aikoihin Åkerstedtin-tapaus on esillä myrskyläläisten "pitäjäkokouksessa", ja piispa Fortelius tiedustelee asianlaitaa ja huhujen todenperäisyyttä, mutta ei saa vastausta kyselyihinsä. Kirkontilit ovat huolimattomasti pidetyt, kirkonvarat menetetyt, pastori elää riidassa vaimonsa kanssa ja sitäpaitsi hänessä on kaatumatauti, jonka vuoksi piispa on kehoittanut häntä pysymään erossa kaikista virantoimituksista, jota käskyä hän ei ollut totellut, vaan on tehnyt yhä uusia hairahduksia. Nyt erotti piispa hänet ja antoi konsistorin tehtäväksi toisen papin määräämisen hänen tilalleen. Konsistori määräsi Å:n muuttamaan pois pappilasta vapuksi. Ankarasti kiellettiin Å:ta puuttumasta mihinkään papillisiin tehtäviin (8.III.1769). Pastori Polin hoitaisi nyt seurakuntaa, mutta koska hän oli vielä nuori ja kokematon, määrättiin Padasjoen apulainen Henrik Johan Andersin viipymättä lähtemään Myrskylään. Vuonna 1770 oli täällä apulaisena tai kappalaisena myös Joh. Forsskåll.


Sisällysluettelo  67

Nyt seuraa suuret vaikeudet, ennenkuin Åkerstedt perheineen saadaan muuttamaan pappilan päärakennuksesta. Hänen vaimonsa lähettää rukouskirjeen huhtik. 5 p., jossa kirjeessä hän vetoaa siihen, ettei hän voi mitenkään niin lyhyessä ajassa muuttaa. Pyytää saada korjata vielä viljan ja osan palkasta. Tähän myönnyttiinkin ja asunnoksi määrättiin se kamari, joka oli ollut pastori Polinin asuttavana ja pakaritupa. Toukokuussa kieltäytyi Å. kuitenkin jättämästä asuntoaan pastori Andersinille, vaikka hänet siihen velvoitettiin todistajien läsnäollessa. Lopulta oli hänelle haettava häätötuomio Loviisan maaherran viraston kautta ja kruununviranomaiset valvoivat muuton toteutumista. Pian valitti Åkerstedt konsistorille asuntonsa kurjuutta, vaikka hän oli koettanut sitä hieman omin varoin korjata. Hän lupasi mennä johonkin yliopistoon lukemaan ja täydellisesti parantaa elämäänsä. Pitäjäläiset oli vallannut sääli, ja he pyysivät elokuussa 1769, että Å., joka on jo parantanut elämäänsä, pääsisi jälleen viran toimituksiin. Hän oli palauttanut kirkon varatkin. Konsistori ei voinut mitään päättää piispan ollessa valtiopäivillä. Tällä välin Å. taas tekee uusia erheitä, mekastaa häissä jms., joten rovasti Strömborg määrättiin pitäjän vanhimpien ja kuudennusmiesten kanssa tarkastamaan kaikki asiakirjat. Seuraavana vuonna joutuivat Å:n rikkomukset ylimääräisten käräjien tutkittaviksi. Tällöin, siis 1771, hänet lopullisesti erotettiin virastaan varatuomari Hasseliin toimiessa tutkijana. Toimestaan erotettuna muutti onneton pappi Janakkalaan, jossa hän kuoli v. 1773. Perhe eli sen jälkeen suuressa köyhyydessä. Leski sai v. 1773 avustuksena leskikassasta 48 taalaria." (Lainaukset Tyyne Salmisen "Myrskylän pitäjän vaiheita"-teoksesta).

Se, miksi Åkerstedt perheineen muutti Janakkalaan, ei ole tiedossa. Viitteen voi antaa se, että lanko Fabian Broddo Barck vihitään Janakkalan Tarimassa 16.3.1779 neiti Anna Helena Castrenin kanssa. Ehkä kyseessä oli siis surullinen kiinaus sukulais- ja ystäväpiirin kartanoissa ja puustelleissa. Hedvig Elisabeth Barck on ollut vain 26-vuotias kaatumatautisen ja lähes järjiltään olleen miehensä kuollessa. Leskikassan avustus ei riittänyt pitkälle, eikä paikkansa menettäneen papin seuraajilla Myrskylässä ollut normaaleja sosiaalisia velvoitteita edeltäjänsä leskeä kohtaan. Ainoa apu näyttää olleen paluu Ruotsinkylän Pappilaan.

Hedvig Elisabethin epäonni jatkui loppuun asti. Ilmeisesti taloudellisten syiden ahdistamana hän suostuu vuonna 1781 avioon itseään 40 vuotta vanhemman aatelisen kornetti Erik Magnus Stålhanen puolisoksi, jonka edellinen puoliso Christina Rosmark oli kuollut vuonna 1776. Vain kymmenen päivää häittensä jälkeen Hedvig Elisabeth kuolee Pernajan Segersbyssa 26.8.1781. Vanha ylkä seuraa häntä samanvuoden joulukuussa. Molemmat menehtyivät punatautiin.

Hedvig Elisabethin elämän ainoa lohtu ja valonpilkku lienevät olleet hänen lapsensa. Erityisen rakas äidilleen on ollut esikoinen, Myrskylässä 22.9.1766 syntynyt Johan (Jean) Magnus Åkerstedt, josta kasvoi kunnon mies ja upseeri. Kohtalon merkillistä kytkykauppaa ei hänkään voinut kokonaan välttää, puolisonsa Juljana Catharina Nybergin äiti kun oli tuo isänsä ensimmäinen mielitietty ja kihlauksenpurkaja Hedvig Näeslind, lopulta kersantti ja inspehtoori Peter Henrik Nybergin vaimo. Askolan Huuvarissa Jean Magnusille ja Juljana Catharinalle siunaantui useita lapsia, joista suku jatkui. Pappilassa syntyneen pikku Anna Juljanan teistä ei tiedetä. (Kts. viite 3.)


Sisällysluettelo  68

Johan Abrahamsson Barck (1771-1788)

Sinä joukukuun 24. päivänä vuonna 1804, jostain kiireellisestä ja pakottavasta syystä Johan Abrahamsson Barckin perunkirjoitus vihdoinkin suoritettiin yli kuusitoista vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Pappilan saliin ovat kokoontuneet virkansa puolesta toimitusvouti, kruunun nimismies, sotakamreeri Anders Johan Nomell (edellisessä kappaleessa mainitun Hedvig Näeslindin vävy ja Pappilan tyttären Hedvig Elisabeth Barckin pojan Johan (Jean) Magnus Åkerstedtin lanko), sekä uskotuina miehinä lautamiehet Simon Sigfridsson Ståhl Viirilästä ja Johan Jacobsson Bergholm Ruotsinkylän Fiskarsin talosta.

Läsnä ovat edunsaajina poisnukkuneen rusthollarin kolme tytärtä ensiaviosta puolisoineen ja naimaton tytär toisesta aviosta. Jälkimmäistä edustaa Augustinus Aronsson Carjander, lautamies ja Lassaksen rusthollari.

Pöydällä on jaossa neljännes Uudenmaan Rakuunarykmentin Kymenkartanon komppanian Pappilan verorusthollista (n:o 41), neljännes Pesun ostoaugmenttiverotilasta ja puolet Erickilän ostoaugmenttiverotilasta, jotka olivat siirtyneet Johan Barckin haltuun hänen isänsä Abraham Johansson Barckin kuoltua vuonna 1771. Jo aiemmin oli suoritettu edesmenneiden puolisoiden Hedvig Nilsdotterin ja Susanna Hernriksdotterin omaisuuksien jako.

Taustalla, joskaan ei pöytäkirjoihin merkittynä, toimitusta seuraa rusthollari Alexander Abrahamsson Barck, Johanin veli, toisen samanmoisen omaisuuden haltija ja edunsaajien lapsuudenaikainen tuki ja turva.

Vaikkakin Nomell oli ollut vasta nuorukainen Johan Barckin kuollessa, kaikki tähän rustholliin liittyvät asiat olivat hänelle tuiki tuttuja. Hänen muistissaan ovat niin tuomiokirjojen faktat, kuin kaikki villeimmätkin kylillä kiertäneet huhut Modelinin perintöriidoista lähtien.

Miten merkillinen oli ollutkaan Abrahamin ja Johanin liitto! Toinen sulava ja säädystä kiinnipitävä virkamies, toinen viinaksiintaipuva, raavas maanmuokkaaja, jonka varpaille ei ollut hyvä astua. Hyvin he lopulta täydensivät toisiaan. Abraham oli perinyt maan ja Johan irtaimen. Koska molempia rusthollissa tarvittiin, jaetiin kakku tasan. Näin Modelinin aikainen omaisuus puolittui ja Abrahamin jälkeen jälleen puolittui, kunnes juuri sen pöydän ääressä silloin puhuttiin neljänneksistä, paitsi Eerikkilän puolikkaan osalta, jonka Abraham oli saanut Pappilan jaossa kokonaan itselleen.

Johan Barckista, perinnönjättäjästä, Nomell muistaa erityisesti hänen kauniit vaimonsa ja erikoisen tavan vetäytyä "pikkukamariin" jonka lääakekaapissa oli aina roppeja kulloistenkin kremppojen ja vaivojen varalle. Vaimon nalkutus riitti iltapäiväuniin. Johan Barck oli toki ollut komea katsella hänkin; tummatukkainen, tummaviiksinen, solakka, laihuu-


Sisällysluettelo  69

teen asti; hiukan koleerinen, vihreissä silmissään aina jotenkin keskustelukumppaninsa yli etäisyyteen tähyävä katse.

Salin pöydällä on nyt katettuna kahvi, onpa pikkukamarissakin käyty jo kertaalleen...

Pikkukamaria tai ei, perunkirjoituksia sävytti säännönmukaisesti tietty pakollinen alakulo ja vaivautuneisuus. Iloista jakoa ei Nomell muista milloinkaan kirjoittaneensa. Sitä mitä käsiteltiin halattiin, mutta Charta Sigillatan ja muitten kruunun vaateitten takia haluttua tuli kaiken keinoin pienentää ja vähätellä. Edunsaajia epäillytti säännönmukaisesti myös toimitusvoutien laskutaito ja ennen muuta heidän mahdollinen puoluellisuutensa. Perijöitä aina ja kaikkialla kiusasi myös muistamattomuus menneistä myötäjäisistä, kotiinkantajaisistaja vaivihkaan annetuista lahjoista. Hyvin usein tilaisuuksista kehkeytyi lihava riita eivätkä ulosmarssimisetkaan olleet tuiki harvinaisia. Pappilassa protokolla toki sujui edeltä laadittujen nuottien mukaisesti; kukin tyttäristä tunsi saaneensa lähes sen mitä oli odottanutkin.

Vanhin perijöistä Maria Catharina Johansdotter Barck, jonka puoliso oli rusthollari Abraham Mattson Pappila, korjasi kotiin puolet Pappilan rusthollin neljänneksestä ja 1/12 osaa Erickilän augmenttiverotilasta.

Hänen sisarensa Hedvig Elisabeth Johansdotter Barck, joka eli aviossa rusthollari Abraham Mattson Pappilan veljen, rusthollari Nils Mattson Pappilan kanssa sai saman.

Anna Ulrica Johansdotter Barck, joka oli nainut Esaias Esaiasson Pohjalaisen, sai haltuunsa koko Pesun neljänneksen ja Pappilaan kuuluvan Pohjalais-torpan. (Kts. viite 4.)

Aviosta Susanna Henriksdotterin kanssa Johanille syntyneelle ja silloin vielä naimattomalle Eva Lovisa Johansdotterille jäi Erickilän kolmannes ja karjaa.

Aiemmin olivat naineet tyttäret saaneet myötäjäisinään hekin lampaita, hevosia ja lypsykarjaa, joten rustholIin eläinkunta tuli tyydyttävästi jaetuksi.

Eva Lovisa oli syntynyt vuotta ennen isänsä ja äitinsä kuolemaa (molemmat olivat menehtyneet samaan kuumetatautiin joulukuussa 1788, viikon välein), Anna Ulrica oli tuolloin ollut nelivuotias, Hedvig Elisabeth kuudentoista ja Maria Catharina kahdeksantoista ikäinen. Kahdelle nuorimmalle maa ja karja olivat ainut muisto isästä.

Sisarussarja oli saanut kasva vapaasti ja lopulta vanhemmitta. Heidän avionsa ovat todisteena tästä. Johan Barckin eläessä vävyt olisi varmaan valittu toisin.

Heti Johan Barckin joulupäivänä 1788 tapahtunutta kuolemaa seuranneena maaliskuuna, muutti Elimäen Willikkalan Otilasta kotoisin ollut Abraham Mattson Pappilaan kuin isäntä ja uusi rusthollari konsanaan. Hänet vihittiin Pappilassa Maria Catharinan kanssa kesäkuun toisena. On ilmeistä, että pari oli tavannut kirkkomatkalla. Pappilan väki kävi


Sisällysluettelo  70

traditionaalisesti Elimäen kirkossa Ruotsinpyhtään asemasta. Tiesikö isä Johan tyttärensä mielitietystä on arvailtavissa. Siunausta tälle liitolle hän tuskin ehti, tai halusi antaa. Parille syntyi Pappilassa ainakin seitsemän lasta, joista vain Ulrica-tytär selvisi aikuisikään ja jatkoi sukua. Hän avioitui 29.10.1818 Pappilassa Henric Gustafsson Giöslingin kanssa.

Pappilan nuori vävy oli sen korpraali Jacob Giöslingin pojanpoika, joka yhdessä äitinsä Anna Rödingin kanssa asui aikanaan Kuninkaankylän Yrjaksen (Gustavslugnin) kapteeninpuustellissa. Äiti Anna toimi tuolloin mecklenburgilaisen aatelismiehen, kapteenin ja ritarin Christian Henrik von Krassowin taloudenhoitajana, kuten aiemmin on todettu.

Korpraali Jacobin poika Gustaf Giösling (1763 -1819) avioitui Ruotsinkylän Lassas-rustholliin rusthollari Carl Carianderin lesken, Maria Andersdotterin toiseksi puolisoksi 29.12.1782. Heille syntyi Lassaksessa Gabriel-, Henrik- ja Elisabet-nimiset lapset. Näistä Gabriel nai Helena Christina Jonaedotter Bullersin. Sulhanen kuoli vain seitsemän päivää häitten jälkeen kuumetautiin hänkin. Elisabet avioitui Pyhtään Hampus-taloon Johan Mattsonin puolisoksi.

Henricin ja Ulrican avio oli onnellinen ja tuotti runsaasti jälkikasvua. Yksitoistapäisestä lapsikatraasta useimmat kuitenkin kuolivat jo lapsina. Parin toiseksi vanhimman pojan Henric Johan Pappilan (Giösling) jälkeläisiä on mm. Ruotsinkylän ns. Suur-Pappilan nykyinen isäntälinja. Anders Henriksson Pappila nai Näsbyn Sievers-talon vävyksi ja Caisa-Lisa Henriksdotter Pappila Johan Hansson Hommaksen puolisoksi Kuninkaankylään. Gabriel Henriksson Pappilan ja Anna Stina Andersdotter Svidiksen Leanderpoika on taas nykyisen Ruotsinkylän Pappila-Penttilä-suvun kanta-isiä.

Abraham Mattson Otila osoittautui oveluudessa lähes edellisen Abrahamin (Barck) veroiseksi rusthollariksi. Vaimonsa Maria Catharina Johansdotter Barckin kuoltua 21.7.1802, hän avioitui uudemman kerran Anna Matthsdotterin kanssa. Tästä aviosta syntyi vielä kolme lasta (Abraham, Anna Elisabeth ja Matthias). Asemaansa pönkittääkseen hän saattoi yhteen myös veljensä Nils Mattsonin (1768-1839) ja Maria Catharinan sisaren Hedvig Elisabeth Johansdotter Barckin (1772-1852). Heidät vihittiin Pappilassa 18.12.1792.

Johan Barckin jälkeensä jättämää rusthollinneljännestä isännöivät nyt siis yhdessä Barck-sisaret naineet veljekset, jotka rusthollin mukaan olivat ottaneet sukunimekseen Pappila.

Nils Mattson Pappilan ja Hedvig Elisabet Johansdotter Barckin seitsemästä lapsesta:

- Sara Nilsdotter Pappila (1798-1838) nai 31.10.1816 Johannes Johansson Bergholmin (1793-1821) Ruotsinkylän Fiskarsin talosta. Heidän poikansa Johan Johansson Bergholm (1818-1890) puolestaan avioitui Anna Sophia Gustafsdr. Giöslingin (1816-1865) kanssa (vanhemmat Gustaf Jacobsson Giösling ja Maria Helena Johansdotter Pappila). Tämän parin tytär Lena Stina Fiskars-Bergholm (1844-1909) nai isänsä pikkuserkun Johan


Sisällysluettelo  71

Samuelsson Pesun (1842-1922), jonka isoäiti oli Anna Ulrica Barck. Tämän parin jälkeläisiä ovat paitsi Ruotsinpyhtään Pesut ja Mattilat, myös Kuninkaankylän Hietamäet.

- Eva Caisa Nilsdotter Pappila (1749-1848) avioitui Henric Danielsson Qvistin kanssa

- Johannes Nilsson Pappila (1796-1802) nai Christina Eriksdotter Gottlundin Ruotsinkylän Pekkolasta (veli Koiviston lukkari Matthias Gottlund), jälkeläisissä mm. Pyhtään Oksanen-sukua

- Brita Sophia Nilsdotter Pappila (1806-1846) avioitui Gustaf Carlsson Bergholmin (Fiskars) kanssa 29.5.1834. Heistä polveutuvat mm. Teutjärven Osuuskaupan hoitaja, sittemmin loviisalainen kauppias Frans Richard Gustafsson (Bergholm) ja hänen lapsensa; punakaartilaisten Pernajan saaristossa 22.2.1918 teloittama Uno Walter Richard Gustafsson, loviisalainen kauppias Karl Sune Sigurd Gustafsson ja Loviisan ruotsalaisen yhteiskoulun rehtori Kurt Gösta Valdemar Gustafsson.

Anna Ulrica Johansdotter Barckin (1783-1827) orvon lapsuuden läheisin leikkitoveri oli ollut Pohjalais-torpan Esaias, isonveljen korvike. Pohjalaistorpasta itseasiassa muodostui hänen toinen kotinsa. Tämä rustholliin kuuluva vuokratila oli rakennettu samannimisen pellon ääreen, etäälle kylän keskuksesta Elimäelle vievän päätien varteen. Sen liepeillä sijaiseville kallioilla kohosivat rusthollin riihi ja kylän kuulu paja.

Esaias oli hoikka, pitkä, vaalea poika ja niin lauhkea, että pohjalaismetsien honkapuissa viihtyvät arat liito-oravatkin ystävystyivät hänen kanssaan. Pojan mieluisin paikka, aivan hänen "oma" peltotilkkunsa, sijaitsi Riihenmäen ja Pajanmäen välisellä pikkuniityllä, jota ei varsinaisesti viljelty. Siellä kukkivat valtoimenaan keltaiset käenkaalit ja tanssivat työkseen ihmeellisen värikkäät perhosparvet. Esaias, totinenkin toisinaan, piti messua kuolleille pikkulinnuille ja metsänystävilleen. Heidät haudattiin salaisen paikan lämpimimpään hiekkarinteeseen ja peiteltiin sammalmatoin. Anna Ulrica keräsi pienin käsin käenkaaleja ja kissankelloja kukkavihoiksi poisnukkuneille. Etupäässä kuitenkin iloittiin kesästä, tuoksuvista pelloista, koivujen mahlasta, ahomansikoista ja siitä vapaudesta, jonka vain se kylänkulma siinä rusthollissa tiesi ja tunsi. Anna Ulrican onnena oli saada Esaiaksensa ja hänen oli pian Pohjalaistorppakin.

Johan Barckin toisesta aviosta Susanna Henriksdotterin (1759-1788) kanssa jälkeenjäänyt tytär Eva Lovisa Johandotter Barck (1787-1847) avioitui Pappilassa 10.10.1806 Eric Thomassonin kanssa. Pariskunta otti sukunimekseen Eva Lovisan perimän Eerikkilän tilan nimen.

Nomell on käynyt toisenkin kerran pikkukamarin puolella. Perunkirjan teksti muuttuu


Sisällysluettelo  72

loppua kohden hyppelehtivämmäksi suttuineen ja yliviivauksineen. Yhdennelletoista sivulle hän vihdoin tyydytyksekseen voi piirtää nimensä suurin kaarevin kirjaimin.

Sotakamreerille tarjotaan nyt kahvia ja kakkua. Keskustelu käydään ruotsiksi. Erityisen kiinnostava Nomellin kannalta on uskottuna miehenä toiminut Johan Jacobsson Bergholm, joka sukutaustoiltaan niin ikään liittyi Nomellin pernajalaisiin piireihin.

Johan Bergholm oli jäänyt vanhemmistaan täysorvoksi Pernajan Forsbyn kartanossa vain nelivuotiaana yhdessä juurisyntyneen veljensä Jacobin kanssa. Vanhemmat oli vienyt kartanossa riehuva kulkutauti. Pikkupoika oli sittemmin matkustanut Ruotsin Göteborgiin kahdestikin kumminsa Magnus Biörnwallin matkassa, näin Bergholm muistelee..

- Ja niin mistä syystä? Nomellin tekisi mieli kysäistä, olisiko perää niissä vanhoissa jutuissa, joissa väitettiin Bergholmien itseasiassa tulleen Ruotsista? Mutta Johan Bergholm on edennyt jo tarinassaan Pernajan Sarvilahden kartanoon, jossa Nomellin anoppi Hedvig Näeslind oli toiminut hänen esikoisensa Hedvig Helena Christina Bergholmin kummina ja sieltä Kullaan kartanoon Ruotsinpyhtäälle, jossa toimi tovin voutina. Ja niin... itseasiassa se syy, miksi hän asettui vihdoin Ruotsinkylään, liittyi Pernajan Riken Solitandereihin ja Gustaf Rikforsiin, joka oli ensin tullut Ruotsinkylän Smedsille vävyksi ja houkutellut sitten mukaansa Bergholminkin... Niinpä Johan oli hankkinut osan Fiskars-nimistä kantataloa. Sen toista puolta, Isakasta, emännöi Gustaf Rikforsin tytär Anna...

Ja Nomell, kaikkitietävä perunkirjoittaja, näkee selkeästi, kuinka ovelasti Johan Bergholm oli asiansa järjestänyt. Hänen lapsensa ja lapsenlapsensa naivat niin Pappilaa, että Lassasta. Rusthollien maita siirtyi näiden avioiden kautta Bergholmien käsiin. Naitavaksi kelpasivat myös Giöslingit, Gottlundit ja Pesut...

Vanhan miehen kieltä kuivaa, niin Nomellinkin. Herrat siirtyvät "piipuntäyttäjäisiin", pikkukamarin puolelle...

Reliefi
Yksityiskohta Pesun hautamonumentin reliefistä
Kuninkaankylän vanha hautausmaa
Kuva: Tuiju Olsio, 2004 [KUVA PUUTTUU]


Sisällysluettelo  73

Oopperanaamiaiset

Yrjaksen pihamaalla liuta pikkupoikia harjoittelee äkseerausta. Joukon johtajana on korpraali Giöslingin yhdeksänvuotias Jacob. Hänen adjutanttinaan toimii puustellin haltijan Ruotsissa syntynyt, mutta isänsä luona ajoittain Kuninkaankylässä asuva, vajaa kuusivuotias Johan Jacob. Pikkupoikien silmät sädehtivät innostuksesta. Jacob on korpraalilta salaa salakuljettanut Yrjaksen kartanolle isänsä vanhan rikkinäisen rummun ja sen arvokkaan miekan, jonka korpraali oli aikanaan saanut Christian Henrik von Krassowin perinnönjaossa.

Rivistössä seisovat Johan Jacobin rinnalla hänen ikätoverinsa Gustaf Giösling, rumpali, ja miehistönä joukko puustellin palvelusväen poikia.

Givakt! Katse oikeaan päin!! Giösling komentaa, korjaten tomerana rivistössä seisovien poikien leuanasentoa ja olemattoman uniformun hihanlievettä.

25 vuotta myöhemmin Johan Jacob seisoo Tukholman toreilla kansan pilkattavana, silmillesyljettävänä, selkä raippojen raidottamana, verillä. Pysyäkseen järjissään hän pelkällä tahdonvoimallaan, ajatuksissaan siirtää itsensä pois piinasta kauas lapsuuteen Kuninkaankylän Yrjakseen; kuinka sille pihalle paistoikaan aurinko! Kuinka smaragdinvihreitä olivatkaan lapsuuden pellot! Kuinka kutsuva Teutjärven auringossa kimmeltävä sininen silmä! Viattomat, iloiset lasten äänet, Jacob ja hänen veljensä Gustaf, korpraalin rumpu ja von Krassowin miekka! Jacobin käsi, joka korjaa kaulusta ja nostaa leukaa..

..nostaa leukaa se kaularauta, tarttuu tukkaan pyövelin renki, sitoo raippapuuhun ruoskittavaksi, pään pyölittäväksi, käden katkaistavaksi, teloitettavaksi ja teilattavaksi!

Hän laski päänsä ja oikean kätensä mestauspölkylle, kuin levolle. Vihreä viiva yhtyi siniseen. Rahvas seisoo niin haudan hiljaa. Piilun vihellys ilmassa, pää ja käsi teilistöllä. Veren vuotaessa kuiviin pyöveli ja renki nauttivat välipalaksi leipää ja viinaksia. Kuin ammattinsa osaavat sianlahtarit he sitten teurasveitsen vaivattomalla viillolla avasivat ruumiin kaulasta vatsaan, napsiakseen hamppusäkkiin sekä sydämen, sisukset, että sukupuolielimet ne hirsipuunjuureen haudatakseen, kuten laki määräsi. Se, mitä jäi jäljelle, paloiteltiin neljään yhtä suureen osaan ja sidottiin teilipyörän pyöritettäväksi. Kymmentuumainen naula iskettiin pään lävitse ja ketterin rengeistä kiipesi hirsipuuhun sen sinne naulitakseen. Käsi seurasi päätä. Kansa kaikkosi vähitellen pienissä ryhmissä hiljaa mutisten.

Haaskalinnut, pöytään käykää!


Sisällysluettelo  74

Svensk biografiskt handlexikon:

Anckarström Johan Jacob

Konungamördare. Född på Lindö gård i Roslagen d. 11 maj 1762. Föräldrar: öfverstelöjtnanten Jakob Johan Anckarström och Hedvig Ulrika Drufva.

Vid femton års ålder antagen till page vid kungliga hofvet, utnämndes A. 1778 till fänrik vid konungens lifgarde. Han tog 1783 afsked med kaptens rang. Under en resa till Gotland 1790 anklagad för lastligt tal om konungen, begaf han sig till Stockholm, där han tillbragte vintern. Men han blef, då han foljande våren icke godvilligt inställde sig till rannsakning, under sträng bevakning afford till Gotland, där han likväl blef frikänd på grund af bristande bevisning. Denna händelse, vid hvilken A. forblandade den exekutiva makten med konungens person, de vid denna tid rådande revolutionära ideerna och en mängd adelsmäns forbittring öfver säkerhetsakten, uppväckte, enligt hvad A. själfpåstår i sin bekännelseskrift, ett dödligt hat emot konungen och gjorde honom till ett villigt verklyg i deras händer, som sammansvurit sig emot konungens lif. Länge passade han på tillfälle att mörda konungen, men fann ej något sådant lämpligt forrän d. 16 mars 1792.

Gustaf III, som hade tillbragt den dagen på Haga, kom klockan åtta på aftonen till staden, bevistade franska komedien och begaf sig därefter till sina rum i operahuset, for att supera med några kavaljerer och sedan bevista maskeradbalen. Under supen fick konungen ett bref, som han bröt vid bordet och genomögnade. Det var utan namn och skrifvet på franska, samt innehöll hufvudsakligen, att hans lif vore i fara, att flera personer med fortrytelse sett att den till fredagen i foregående vecka utsatta maskeraden blifvit inställd och att de ämnade begagna sig af hans besök på balen till utforande af sina hemska planer. Baron Essen, for hvilken konungen efter supen visade brefvet, afstyrkte honom på det ifrigaste att gå ned på maskeraden, men Gustaf, som flera gånger tillförne fått mottaga dylika anonyma varningar, föraktade äfven denna. Klockan mellan 11 och 12 på natten begaf sig konungen, åtföljd af baron Essen, i sin lilla loge, hvarifrån han omaskerad en stund betraktade de få masker som voro samlade. Som han af alla kunde ses, men ingenting hände, styrktes han ännu mer i sin öfvertygelse, att varningen blott var ett skrämskott. Han återvände då till sina rum, tog på sig mask och domino och nedsteg med Essen i redutt-salen, gjorde med honom en tur och ingick i foyern. När han återkom därifrån, omringades han af en hop svarta masker, af hvilka en (Horn) slog honom på axeln och sade på franska: »God dag, vackra mask!» A. passade då på tillfället, smög sig tätt bakom konungen och sköt


Sisällysluettelo  75

honom ett pistolskott i vänstra sidan af ryggen. Konungen kastade sig blixtsnabbt åt sidan och ropade: »Ah! Je suis blessé, tirez-moi d'ici et arrêtez-le». I samma stund hördes rop att »elden är lös» och flera masker rusade åt dörrama; men Essen hade redan befal1t att de skulle stängas. Konungen uppbars på sina rum och polismästaren, lagman Liljensparre lät alla demaskera sig och upptecknade deras namn. Man fann i salen den afskjutna pistolen jämte en annan, som ännu var laddad, och en stor köksknifmed slipad egg. Dessa saker röjde mördaren och A. greps följande morgon i sin bostad. Han bekände sig skyldig redan vid första förhöret, men nekade i början envist till att några andra voro medvetna om mordet. När han sedan fick veta att Horn och Ribbing, hvilka han gifvit del af sitt förehafvande, voro häktade, aflade han en fullständig bekännelse.

Genom hofrättens dom d. 16 april dömdes A. förlustig ära och gods, att mista högra handen, halshuggas och steglas, sedan han likväl till straffets skärpande tre dagar å rad på olika torg stått två timmar i halsjärn och därpå af bödelsknekten med fem par spö blifvit hudstruken. Hans afrättning ägde mm d. 27 april l792.

Gift 1783 med Gustaviana Elisabet von Löwen. Hans ättemän antogo namnet Löwenström.

Johan Jacob Anckarström, kuninkaanmurhaaja. Syntynyt Lindön kartanossa

Roslagenissa 11 toukokuuta 1762. Vanhemmat: everstiluutnantti Jakob Johan Anckarström ja Hedvig Ulrika Drufva.

Otettiin viisitoistavuotiaana hovin palvelukseen paashipojaksi, nimitettiin 1778 vänrikiksi kuninkaan henkivartiokaartiin. Erosi virastaan 1783 kapteenin arvolla. Gotlannin matkan aikana 1790 syytettiin Anckarströmiä kuninkaan loukkauksesta. Sieltä hän palasi Tukholmaan ja vietti siellä talven. Seuraavana keväänä hänet palautettiin tiukan valvonnan alaisena takaisin Gotlantiin, jossa syyte kuitenkin raukesi todisteitten puutteessa. Kirjallisen tunnustuksen mukaan tämä tapahtuma, kuninkaan persoona ja toimeenpanovalta, ajan vallankumoukselliset aatteet ja usean aatelisen katkeruus vakuuskirjan vuoksi herättivät A:n kaunan kuningasta kohtaan ja tekivät hänestä otollisen työkalun niiden käsissä, jotka hautoivat kuninkaan päänmenoa. Hän etsi pitkään sopivaa tilaisuutta kuninkaan murhaamiseksi ja löysi sen vihdoin maaliskuun 16, 1792. Gustaf III, joka oli viettänyt päivän Hagassa, tuli kello kahdeksan illalla kaupunkiin, osallistui ranskalaisen komedian esityksen teatterissa ja vetäytyi sitten omaan huoneistoonsa oopperatalossa nauttiakseen illallista muutamien herrasmiesten seurassa jatkaakseen sitten naamiaistanssiaisiin. illallisen aikana kuningas sai kirjeen, jonka hän avasi pöydässä ja lukaisi lävitse. Kirje joka oli kirjoitettu ranskaksi


Sisällysluettelo  76

ilman allekirjoitusta sisälsi pääasiassa varoituksen siitä, että kuningas oli hengenvaarassa. Kirjeestä kävi ilmi, että useampi vihamielinen henkilö oli suunnitellut niin, että edellisen perjantain naamiaiset oli peruutettu ja että he tänään vierailisivat naamiaistanssiaisissa ja tekisivät hirveistä suunnitelmistaan totta. Paroni Essen, jolle kuningas illallisen jälkeen näytti kirjettä, kielsi kuningasta ehdottomasti menemästä naamiaisiin. Mutta Gustaf, joka useasti aikaisemminkin oli saanut samanlaisia nimettömiä uhkauksia, päätti olla välittämättä myös tästä. Kello 11 ja 12 välillä yöllä lähtivät kuningas ja paroni pieneen aitioonsa, josta he hetken naamiotta katselivat niitä harvoja, jotka olivat jo paikalla. Koska kaikki hänet näin näkivät ilman, että mitään tapahtui, oli kuningas aivan varma siitä, että kirjeen varoitus oli ollut vain peloittelua. Hän palasi huoneistoonsa, pani ylleen naamionsa ja dominon ja meni redutti-saliin. Tullessaan takaisin lämpiöstä hänet ympäröi monta mustamaskista miestä. Heistä yksi (Horn) löi häntä olalle ja sanoi ranskaksi "Hyvää iltaa, kaunis naamio!" A. käytti silloin tilaisuutta hyväkseen hiipiäkseen kuninkaan selän taakse ja ampuakseen häntä vasempaan kylkeen. Kuningas heittäytyi salamannopeasti sivuun ja huusi: »Ah! Je suis blessé, tirez-moi d'ici et arrêtez-le». Samalla kuului huuto »tuli on irti» ja joukko naamioituneita ryntäsi uIko-oville; mutta Essen oli jo antanut käskyn ovien lukitsemisesta.

Kuningas kannettiin huoneistoonsaja poliisimestari, lainlukija Liljensparre kehoitti kaikkia riisumaan naamionsa ja kirjoitti ylös heidän nimensä. Salista löytyi pistooli, jolla oli juuri ammuttu ja toinen valmiiksi ladattuna, sekä suuri teräväksi hiottu keittiöveitsi. Nämä löydöt paljastivat murhaajan ja A. pidätettiin seuraavana aamuna asunnostaan. Hän tunnusti syyllisyytensä heti ensimmäisessä kuulustelussa, mutta kielsi itsepäisesti että murhaa olisivat suunnitelleet muut hänen lisäkseen. Kun hän myöhemmin sai tietää, että Horn ja Ribbing, joille hän oli uskonut osan yrityksestä, oli pidätetty, teki hän täydellisen tunnustuksen.

Hovioikeus tuomitsi A:n 16. huhtikuuta menettämään maineensa ja omaisuutensa, menettämään oikean kätensä, teloitettavaksi ja teilattavaksi. Ennen teloitusta tuli hänen seisoa kolmena päivänä eri toreilla kaksi tuntia kaularaudoissa ja ottaa vastaan viisi raipaniskua pyövelin rengiltä. Hänet teloitettiin 27. huhtikuuta 1792.

Meni naimisiin 1783 Gustaviana Elisabet von Löwenin kanssa. Hänen sukunsa otti nimekseen Löwenström.)

Kuninkaanmurhaaja Johan Jacob Anckarströmin isä, rykmentinmajuri Jacob Johan Anckarström palveli Ruotsinpyhtään Kuninkaankylän Yrjaksen kapteeninpuustellissa ajalla 7.5.1757-18.11.1767, jolloin erosi eversti luutnantin arvolla.

(Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810 ss. 273-274)


Sisällysluettelo  77

kustaa3
Alexander Roslinin ateljee: Ruotsin kuningas Kustaa III (1746-1792)
Sinebrychoffin taidemuseo/ Hannu Aaltonen


Sisällysluettelo  78

Alexander Abrahamsson Barck (1771-1809)

Sukututkimus Suomessa tänään on suosittu harrastus, joka kattaa kaikki kansankerrokset. Toisin oli viisikymmentä vuotta sitten. Silloin "genealogia", kuten asia ilmaistiin, kosketti enimmäkseen vain ruotsinkielistä kansanosaa. Suomen Genealoginen Seura muistutti lähinnä herrainklubia, jonka kokouksissa leijaili laadukkaan havannalaissikarin tuoksu. "Vanhat pojat" pitivät esitelmiä toisilleen. Ystäviä ei unohdettu "kentälläkään". Niinpä jur.lic. Håkon Holmberg erästä tutkimustyötä itäisimmällä Uudellamaalla suorittaessaan katsoi tekevänsä ystävälleen hallitussihteeri Fjalar Kajanderille palveluksen pistämällä muistiin hänen juuriaan koskevia tietoja niihin työnsä ohessa törmätessään. Tämä aineisto koottiin esitelmäksi, jonka Holmberg piti arvostavalle yleisölle Suomen Genealogisen Seuran kokouksessa 8.3.1755. Täydennettynäja muokattuna teksti sittemmin ilmestyi seuran Genos-Iehden numerossa 30 (1959). Hyvästä käytännöstä poiketen se on painettu ilman lähdeviitteitä.

Artikkelia kommentoi seuraavan vuoden Genoksessa (31) kamarineuvos Eric Söderström, korjaten Holmbergin tekstiä mm. vääpeli Zachris Carianderin todennäköisen isän osalta. Holmbergin vääpeli Carianderin veljeksi esittämä kapteeniluutnantti Adam Cariander on Söderströmin mukaan mitä todennäköisemmin Zachriksen isä. Molemmat herrat jättivät tietoisesti käsittelemättä suvun kantaäidin Magdalena Reijerin taustan. Oli lupa odottaa jatkoa. Sitä ei koskaan tullut. Sekä Holmberg, että Söderström, arvostettuja tutkijoita kumpikin, ovat nyt siirtyneet mananmajoille.

Miksi ruotsinkyläläisiä sukuja ei tämän ainoan yrityksen jälkeen koskettu tutkimusmielessä? Miksi Modelinin ja Barckien taustojen selviäminen antoi odottaa itseään vielä neljäkymmentä lisävuotta? Pyhtään ja Ruotsinpyhtään historiakirjoja ovat läpikäyneet näinä vuosina lukemattomat ammatti- ja harrastelijatutkijat. Miten voidaan selittää se täydellinen hiljaisuus, joka on levännyt juuri Pappilan rusthollin sukujen yllä tähän päivään? Koko laaja Giösling-suku niin ikään odottaa edelleen julkaisuaan. Ehkä aiottiin ja tietoa kerättiinkin. Ehkä pöytälaatikkoprojektit kattoivat laajemmaltikin smoolantilaisten Suomen invaasiota. Kuka tietää ja kenen laatikoissa?! Ehkä aika vain ajoi ohi.

Tämän kirjan tarkoituksena on täyttää aukkoa ja "antaa kivien huutaa", kuten Heikki Kokkonen Pappilan osalta jo 1900-luvun alussa ilmestyneessä Elimäen pitäjän historiassa niin osuvasti kirjoittaa. Ehkä tämä sukupuun eteenpäintyöntö purkaa suman ja saa liikkeelle tulvan, suomalainenhan korjaa niin mielellään virheitä. Jos rakkaan synnyinkylän historia ja sen sukujen tausta näin kirkastuu, tämä työ ei, puutteistaan huolimatta, ole mennyt hukkaan!

Håkon Hombergin esitelmässä tuotiin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran esille SSS:n saleissa Ruotsinpyhtään Barck-suvun nimi.


Sisällysluettelo  79

Nimismies Aron Johan Carianderin lapsiluettelossa sanotaan mm.

"Birgitta Kristina, f. 8.8.1747, d. 26.9.1800. Vigd vid Alexander Abrahamsson Barck, f. 18.2.1746, d. 12.2.1809, rusthållare på Svenskby Pappila".

Parin jälkeläisiä ei kirjata, onhan kyseessä pelkästään Cariandereita koskeva selvitys.

Kylän kaksi johtavaa sukua olivat jokatapauksessa tämän avion kautta yhdistyneet. Magdalena Reijerin kautta syntyi näin myös suora linkki Ruotsinkylästä Suomen, Ruotsin ja Baltian aatelistoon. Tästä kertoo tarkemmin tämän teoksen liitteenä oleva artikkeli "Magdalena Reijer".

Luutnantti Arend Reijer (Reiher) oli kiihkeä ja tarvittaessa kova mies. Hänet tuomittiin ns. Pielisjärven kapinasta kuolemaan yhdessä majoitusmestarinsa Anders Metherin ja parin muun kanssa. Ajalle harvinaisessa oikeudenkäynnissa upseeristo vastasi alaistensa suorittamista veritöistä. Niin ikään, poikkeuksellisesti mutta ennalta-arvattavasti, tuomioita ei koskaan pantu täytäntöön. Tämä kiihkeys ja kovuus periytyi vääpeli Zacharias Carianderille, joka tuomiokirjojen mukaan osallistui henkilökohtaisesti tappelunujakoihin uudessa kotikylässään.

"Sarkajakosekaannukset aiheuttivat joskus kitkaa naapurusten välille: Ruotsinkylän isäntiä - mukanaan myös ratsutilallinen ja vääpeli Zakris Cariander (Lassas) - kokoontui 7.8.1737 pyhäinpäiväniltaa viettämään kirkonmies Jakob Samuelinpojan kotiin jossa myös nautittiin jonkin verran alkoholia. Naapurit tulivat huomauttaneeksi Carianderille tämän aidan paikasta, ja pian oltiinkin täydessä riidassa sarkajaosta yleensä. Kun Henrik Johaninpoika vielä puhutteli vääpeliä hävyttömästi, hän sai tältä korvapuustin. Seuranneessa tappelussa Henrik yritti hutkia seipäällä ja vääpeli kirveellä, mutta muut isannät estivät veriteot. Rytinässä Carianderin selkä vioittui pitkäksi aikaa." (Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää, s. 188).

Nimismies Aron Johan Cariander oli niin ikään itsekkyyden ja kovuuden perikuva eikä kaihtanut edes rusthollin kaappaamista äidiltään, jonka seurauksena hänen sisarensakin joutui kotoaan poisajetuksi.

Om länsmannen Aron Johan Cariander har domboken vid Borgå vinterting 7.2.1764 (48) att förmäla följande: Fänriken Alexander Magnus Gustafsson uppträdde som ombud för framlidna fältväbeln Zachris Carianders änka och anförde, att hennes son, förre länsmannen Aron Cariander utan modrens vetskap efter faderns död hos landshövdingen förskaffat sig i mission I hela Lassas kronorusthåll N:o 40 av Kymmenegårds läns kompani i Pyttis socken och Svenskby by och sedan inlöst hemmanet till skatte, varför de övriga arvingarna mist all rätt till egendom och system till länsmannen fördrivits från gården. Modern hade nödgats stämma sonen, "då han blifwit trotsig befunnen" samt


Sisällysluettelo  80

"wisat wanwördnad och otidighet mot modern", för vilken förseelse han avstraffats med 20 dagars fängelse vid vatten och bröd. Han hade dock ej låtit sig därav rätta, men blott blivit försiktigare, varför hon ej nu hade något bevis mot honom. Smärtan över hans uptträdande blev så mycket kännbarare, då hon saknade nödigt livsuppehälle, kärlek och vördnad. Länsmannen Cariander hade alltid visat sig vara en olydigt barn. Änkan Cariander yrkade förty på återgång av i missionen av skattebrevet till formån för sig och de övriga barnen, samt att återinsättas i sin egendom, så länge hon levde. Hon anhöll därför, att häradsrätten ville undersöka saken, huru rusthållet kommit i sonens ägo, då det varit hennes fadernearv. Sonen, ehuru instämd, hade ej infunnit sig, men modern yrkade det oaktat på inledande av undersökning, då sista tingsdagen redan var inne och han ej mera kunde inställas till tinget. Rätten resolverade enligt Kungl. Ma:ts skrivelse 27.11.1735 och Kungl. Åbo Hofrätts i stöd därav till häradshövdingarna avlåtna circular 2.1.1736, att häradsrätten ej ansåg sig kunna pröva saken. Cariander dömdes likväl för förfallolös utevaro från tinget till 2 riksdalers böter."

(Håkon Holmberg: Släkten Carianders från Pyttis-Strömfors första led, Genos 30 (1959), s. 13-17)

("Nimismies Aron Johan Carianderista tietävät Porvoon talvikäräjien tuomiokirjat 7.2.1764 (48) kertoa seuraavaa: Vänrikki Alexander Magnus Gustafsson, joka esiintyi edesmenneen vääpeli Zachris Carianderin lesken edustajana ilmoitti, että hänen (lesken) poikansa, entinen nimismies Aron Cariander, ilman äitinsä lupaa, isänsä kuoleman jälkeen, oli maaherralta hankkinut imissioonin koko Lassaksen rustholliin N:o 40 Kymenkartanon läänin Pyhtään pitäjän Ruotsinkylässä ja sen sitten lunastanut verolle (so. ostanut itselleen omaksi), jonka seurauksena muut perilliset menettivät kaikki oikeutensa tilaan ja nimismiehen sisar oli tullut ajetuksi pois talosta. Äiti oli haastanut poikansa oikeuteen havaittuaan tämän uhittelevaksi, epäkunnioittavaksi ja röyhkeäksi itseään kohtaan, josta rikkomuksesta hänet tuomittiin 20 päiväksi vankeuteen vedelle ja leivälle. Tämän jälkeen poika ei kuitenkaan parantanut tapojaan, tulipa vain varovaisemmaksi, eikä äidillä nyttemmin ollut enää todisteita häntä vastaan. Tuska hänen käytöksestään moninkertaistui sillä, että äidiltä nyt puuttui tarpeellinen ylläpito, rakkaus ja hoiva. Nimismies Cariander oli aina osoittanut olevansa tottelematon poika. Carianderin leski yritti siitä huolimatta verolleoston peruutusta itsensä ja muiden lasten eduksi ja omaisuuden palautusta haltuunsa niin kauan kuin hän eli. Hän sen vuoksi anoi, että kihlakunnanoikeus tutkisi, kuinka oli mahdollista, että rustholli joutui hänen poikansa omistukseen, vaikka se oli ollut hänen (lesken) isänperintöä. Poika, kuinka tahansa haastettuna, ei antanut kuulua itsestään, mutta äiti siitä huolimatta ajoi tutkimuksen aloittamista, koska viimeinen käräjäpäivä jo oli käsillä ja poikaa ei näin saataisi vastuuseen asiassa. Oikeus antoi välipäätöksen Kuninkaallisen Majesteetin kirjelmän 27.11.1735 ja Kuninkaallisen Turun Hovioikeuden maaherrojen tueksi antaman 2.1.1736 päivätyn kiertokirjeen mukaisesti, että kihlakunnanoikeus ei nähnyt asiaa toteennäytetyksi, Cariander tuomittiin kuitenkin 2 riikintaalarin sakkoihin luvattomasta poissaolosta käräjiltä.")


Sisällysluettelo  81

Birgitta Christina, hänen tyttärensä, määräsi niin ikään Pappilassa tarkoin kaapinpaikan. Hyväluontoisella, hiukan nahjusmaisella Alexanderilla ei juuri ollut sanomista rusthollin tarkeimmissäkään asioissa, ei ainakaan vaimonsa päätöksen ohi ja yli.

Viljo Ensio Pesun hautajaisissa Ruotsinpyhtään Kuninkaankylässä maaliskuussa 1968 kirkkoherra Pentti Hämäläinen kuvasi edesmennyttä suvun patriarkkaa sanoilla "avulias ja ystävällinen, mutta tarvittaessa kova kuin timantti", tiivistäen näin yhteen lauseesen Barck-Cariander-suvun hengenperinnön.

isa005_640.jpg
Tilanomistaja, vääpeli,
Ruotsinpyhtään suojeluskunnan päällikkö
Viljo Ensio Pesu

Alexanderin ja Birgitta Christinan lapsilista oli Johan-veljen huushollin tavoin tyttäriä täynnä. Seitsemästä tunnetusta lapsesta vain yksi oli poika 10.9.1782 syntynyt Alexander nuorempi, joka kuitenkin kuoli jo nelivuotiaana 1.9.1786. Barck-nimi Ruotsinpyhtäällä oli tuomittu katoamaan hänen myötään.

Sisarista vanhin, Maria Christina Alexandersdotter Barck (1769-1819), peri aikanaan rusthollarin roolin ja vastuun Alexanderin neljänneksellä. Hän avioitui 16.11.1787 Iitin Härkälästä (Taasia) kotoisin olleen Johan Jöranssonin kanssa, joka äitinsä puolelta oli Iitissä vaikuttanutta tunnettua Koskman-sukua Munakallion rusthollista. Vain reilun kymmenen aviovuoden jälkeen nuori vävy kuoli yllättäen, jättäen Maria ChristinalIe kolme lasta, joista:

- Maria Helena (Maja Lena) Pappila (1790-1836) nai Gustaf Jacobsson Giöslingin. Pari asettui Marian perimälle Pesun osatilalle ja Gustaf käytti sukunimenään myös Pesua. Heidän tyttärensä Anna Sophia Gustafsdr Giösling-Pesu, nai Johan Johansson Bergholmin (1818-1890). Tästä aviosta syntynyt Lena Stina Fiskars (Bergholm), joka jo isänpuoleisenkin isoäitinsä Sara Nilsdr Pappilan kautta oli Barck-sukua, nai 29.12.1869 Johannes (Juho) Pesun kuten aiemmin Johan Barck-luvun yhteydessä on todettu.

- Gustaf Pappila (1793-) avioitui Maja Stina Danielsdr Qvist-Flinkensin kanssa. Heidän tyttärensä Anna Lisa Pappilan (1816-1894) jälkeläisiä ovat mm. Ruotsinkylän Kantolat ja Aholat.

- Jacob Pappila kuoli 12.11.1819 23-vuotiaana, juuri avioon kuulutettuna.

Johan Jöransson Pappilan varhaisen kuoleman jälkeen leski Maria Christina Alexandersdotter Barck avioitui uudemman kerran Pyhtään Westerbystä kotoisin olleen Mårten Henriksson Nybomin (1779-1836) kanssa. Heidän kolmesta lapsestaan vain Maja Lisa Pappila (s.1804) jatkoi sukua.

Maria Christinan sisarista:

- Anna Christina Alexandersdotter Barck (1776-1842) nai 15.12.1796 Thomas Tjäederin. Heidän jälkeläisiään löytyy mm. Teffs-, Granström-, Hagman- ja Nurminen-suvuissa.


Sisällysluettelo  82

- Helena Ulrica Alexandersdotter Barck (1779-1802) avioitui 29.12.1800 Anders Andersson Smedsin puolisoksi Ruotsinkylään, mutta kuoli lapsivuoteeseen. Syntynyt lapsi, Maria Elisabeth, menehtyi 17.5.1803

- Hedvig Lovisa Alexandersdotter Barck (1785 -1846) kuoli kumeeseen ilman jälkeläisiä 2.1.1809. Hänen puolisonsa oli Anders Johansson Isakas (vanhemmat Johan Henricsson Wendt ja Anna Gustafsdotter Rikfors)

Fabian Broddo, Johan ja Alexander Barckien jälkeläisten perinnönjaoissa rustholli vähitellen hajosi kahdeksasosiin ja kahdennestoistaosiin. Neljännesten ja jopa kahdeksannesosien haltijat käyttivät 1900-luvun lähestyessä rusthollari-titteleitä. Sekä instituutio, että titteli kärsivät todellisen inflaation. Rusthollilaitos kameraalisesti lakkautettiin vuonna 1886. Maaomaisuuden kohdalla oli Pappilassa peruuttamattomasti siirrytty hupenevalle linjalle, kuten jaot, kiinnitykset, kaupat ja huutokaupat osoittivat.

1900-luvun alussa rusthollin maaomaisuus hetkellisesti näytti kumuloituvan Pesun-talon ympärille, jonne avioiden kautta Barck-sukua ja rusthollin muinaista maata oli siirtynyt kolmen naispuolisen linjan voimalla ja myötäjäisinä. Talo toimi sotiin asti sekä Maamiesseurojen Keskusliiton maanviljelyksen, karjanhoidon ja kotitalouden harjoittelu-, että kirjanpitotilana. Kieliolosuhteitten kylässä radikaalisti muututtua sitten 1850-luvun, sinne tultiin opiskelemaan myös "pakko-suomea", kuten muuan tuolloinen nuori lapinjärveläinen vielä vanhana muisteli tämän kirjoittajan sisarelle.

Sodan jälkeen kaikki oli toisin. Tämä Barckien rusthollin osa ja sen viimeinen "leimahdus" myytiin pois suvusta vuonna 1962.

Kolmannen vuosituhannen alussa rusthollin suuruudenajasta kertovat kylässä enää vain niskoiltaan suistuneet kivijalat ja maatuneet kummut ns. Pappilan tonttimalla kylän keskustassa. Nimenkantajana ja suvun hallussa on edelleen Suur-Pappila. Rustholliin kuuluneita tilanosia on lisäksi säilynyt suvun jäsenten omistuksessa mm. Mattilassa ja Aholassa. Monta polvea Barckien jälkeläisiä lepää Kuninkaankylän vanhassa kalmistossa; nimi vain katosi, kunnes se jälleen löydettiin.

Tietoisuus historiasta on nyt peruuttamattomasti herännyt: kivet huusivat - ja niille vastattiin!


Sisällysluettelo  83

pappilan_rauniot
Pappilan rusthollin rauniot Ruotsinkylässä. Kuva: J. Pesu, 2004


Sisällysluettelo  84

pesun_tila
Pesun tila ja talo (nyk. Koivisto). Kuva: J. Pesu, 2004


Sisällysluettelo  85


Liitteet


Sisällysluettelo  86

reiher_vaakuna
Reiher-suvun vaakuna


Sisällysluettelo  87

Magdalena Reijer

JUHANI PESU, RIYADH

Suomen Genealogisen Seuran kokouksessa 8.3.1955 jur.lic. Håkon Holmberg piti esitelmän otsikolla "Släkten Carianders från Pyttis-Strömfors första led", joka muokattuna ja lisäyksin ilmestyi myös Suomen Sukututkimusseuran Genos-aikakauslehden numerossa 1959: 13-17.

Tässä esitelmässä otetaan esille kapteeniluutnantti Adam Carianderin puolisona Magdalena Reijer.

Lewenhaupt mainitsee kirjassaan Kaarle XII upseereista, sivulla 109 Adam Cariaderin, joka palveli Inkerinmaan rakuunarykmentissä kornettina 24.4.1700, luutnanttina 9.3.1705, kapteeniluutnanttina 2.5.1706, venäläisten vangiksi ottamana Nevanlinnassa 29.7.1706 ja vankeudessa menehtyneenä 24.5.1718. Leski Magdalenan tiedetään anoneen kuolleen miehensä palkkasaatavia kirjeellä Pyhäjärveltä käsin v. 1727.

Edellä mainitun pariskunnan pojaksi on Eric Söderström vastineessaan Håkon Holmbergin artikkeliin (Genos 1960: 61-62) tuonut esille Zögen sotilasrullissa esiintyvän johdattaja (förare) Zachris Carianderin, joka emo rullien mukaan on syntynyt ruotsalaisella Inkerinmaalla v. 1692.

Kuka oli Magdalena Reijer?

Tor Carpelan mainitsee Reiher-Reijer suvusta seuraavaa:

Suvun katsotaan polveutuvan Baijerista, josta se Kuurinmaan ja Viron kautta siirtyi Suomeen ja Ruotsiin. Päivämäärällä 15.9.1668 naturalisoitu Magnus Reiher sai samana vuonna lykkäyksen aatelisen syntyperänsä todistamiseen. Tämän hän tekikin 27.11.1669 Kuurinmaan ritariston kirjeellä, jossa todettiin hänen kuuluvan vanhaan aateliseen Reijer-sukuun, joka on sisäänkirjoitettu Kuurinmaan ritarihuoneeseen numerolla 72 ja Liivinmaan ritarihuoneeseen numerolla 141. Tämän kirjeen seurauksena suku introdusoitiin 19.9.1672 Ruotsin ritarihuoneeseen. Suku immatrikuloitiin Suomen ritarihuoneessa 6.2.1818 numerolla 62 ja se sammui miespuolisen linjan osalta 27.5.1857 ja naispuolisen nimenkantajan osalta 5.2.1899.

Reiher-suvun juuriin on sittemmin esittänyt eriävän mielipiteensa Love Kurten Gentes Finlandiae- artikkelissaan "Problem kring ätten Reiher", 1981. Hänen mukaansa alkuperää olisi etsittävä lähinnä Hollannin Deldenistä.

Poissuljettu ei suinkaan ole sekään ajatus, että sukua olisi Hollannista ajautunut Baijeriin


Sisällysluettelo  88

ja sitä kautta myöhemmin Baltian tienoille.

Magdalena Reijerin puoliso kapteeniluutnantti Adam Cariander oli syntynyt vuonna 1660. Hänen taustaansa ei yrityksistä huolimatta toistaiseksi tunneta. Zögen sotilasrullien merkintä Zachris Carianderin syntymästä Inkerinmaalla 1692, sekä Adamin sotilasuran kehitys antavat olettaa, että hän saattaisi olla Inkerinmaalle asettautunutta ruotsalaista juurta. Myöskään Puolan, Liivin ja Kuurin suuntaa ei toistaiseksi voida poissulkea Cariandereiden alkukotina.

Magdalena Reijerin puolison ja pojan syntymävuosista voidaan päätellä Magdalenan itsensä syntyneen vv 1660-1675 tienoilla. Todennäköinen syntymäpaikka lienee tuolloinen ruotsalainen Inkerinmaa ja sen lievealueet, mukaanlukien Karjalan kannas ja Käkisalmi.

Alueella tuolloin vaikuttaneista Reiher-Reijer-sukuisista potentiaalisista isäehdokkaista etusijalle nousevat arrendator, slottshauptman Casper Reijerin ja hänen puolisonsa Margareta Allongrenin pojat: Magnus, Johan ja Arent Reiher, siis veljekset, jotka 15.9.1668 naturalisoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen.

Näistä Magnus Reiher syntyi 27.10.1631. Opiskeli Tartossa 1643. Astui palvelukseen 4.2.1650. Toimi kenttäkamarikirjurina 1658. Kirjanpitäjänä Liivinmaan hallintovirastossa 1.7. samana vuonna, yleiskirjaamossa 10.5.1662. Naturalisoitu ruotsalainen aatelismies yhdessä veljiensä kanssa 15.9.1668. Kamarirevisiokomissaari 22.4.1669 ja Pommerin valtionkamreeri 30.4.1673. Eli aviossa Lukretia Friesensköldin kanssa. Pariskunnalla tiedetään olleen ainakin kaksi lasta: Gustav, joka kastettiin Tukholmassa 15.1.1669 ja Christina. Heidän myöhemmät vaiheensa näyttävät sijoittuvan valtakunnan läntisiin osiin (Tukholma ja Helsinki). Christina kuoli 10.5.1690.

Keskimmäinen Reiher-veljeksistä, Johan, toimi kornettina v. 1658 ja sittemmin vänrikkinä Porin rykmentissä (1661 20/11). Hänestä kirjoittaa eversti Henrik Fleming v. 1665 seuraavaa: "Vänrikki Reiher on nuori, terve mies, noin 30-vuotias, lukee ja kirjoittaa saksankieltä, on hyvä maineinen ja innokas kunnostautumaan Hänen Majesteettinsa palveluksessa". Luutnantti 1666 Hämeenlinnan tykistörykmentissä. Tuolta ajalta löytyy hänen nimensä vierestä sotilasrullasta merkintä: "aika hyvä runoilija". Naturalisoitu ruotsalainen aatelismies yhdessä veljiensä kanssa 1668 15/9 - introdusoitu 1672. Naimaton - ei jälkeläisiä.

Veljessarjan kuopus Arendt Reiherin syntyi 10.11.1636. Toimi johdattajana (förare) Käkisalmen varuskunnassa 1658, vänrikkinä samana vuonna (16.9.) Kapteeni Spångin varuskuntarekisterissä 1660. Naturalisoitu ruotsalainen aatelismies yhdessä veljiensä kanssa 15.9.1668. Kuului luutnanttina Vellingin tykistörykmenttiin 19.4.1683, kapteeni 1691.


Sisällysluettelo  89

Arendt solmi avioliiton Käkisalmessa Kasper Gröönin ja Katarina Wagnerin tyttären kanssa v. 1659. Tästä aviosta Carpelan huomioi seuraavat jälkeläiset:

- Carl Magnus f. 1660, löjtnant Johan f. 1662, överstelöjtnant

- Catarina Margareta, levde 1691, g.m. arrendatoren Johan Bagge

- Arent (Aron) f. 1666, major

- Elisabet - Gift i Kexholm 27.9.1694 med arrendatom på Niukkala i Uguniemi Olof Berg, levde 1703.

Elisabet Reiherin ja Olof Bergin viiden lapsen hiljattain löytyneet kummilistat Uukuniemen kirkonkirjoista ovat tuoneet sisarusehdokkaiksi myös kummeina esiintyvät Maria Magdalena Reijerin ja Anna Liskin Reijerin (sukunimen kirjoitusasu vaihtelee eri seurakunnissa). Näistä edellinen toimii 17.3.1701 kastetun Helena Juljana Bergin ja 13.5.1703 kastetun Margaretha Cajanderin *) kummina. Jälkimmäinen 21.5.1691 Käkisalmen Garnisoniseurakunnassa kastetun Johan Reijerin ja Liskin Lindmanin tyttären Magdalena Christina Reijerin sponsorina.

Niin Uukuniemen, kuin Käkisalmenkin kirjat vahvistavat tendenssimäisesti lähisukulaisten toimineen Reiher-lasten kummeina.

Eräs toinen johtopäätös on Magdalena-nimen "periytyminen" Arendt Reiherin sukuhaarassa. Koska juuri tätä nimeä ei aiemmin esiinny Reiher-sukupuulla, voidaan olettaa sen tuleen Arendtin puolison Gröön-Gröninger-suvusta. Voidaan jopa esittää, että Arendtin vaimo ja hänen lapsiensa äiti olisi kenties kantanut tätä nimeä, tai yhdistelmää Maria Magdalena. Maria Magdalenan "periytymistä" havainnollistaa oheinen Arendt Reiherin lapsien ja lastenlapsien nimistöstä tehty selvitys.

Nimiyhdistelmä tavataan siis joko sellaisenaan, tai osin ainakin seuraavilla:

- tyttärellä (Adam Carianderin puoliso Magdalena Reijer)

- pojantyttärellä (Carl Magnus Reijerin tytär Maria Magdalena, pastori Schytteniuksen puoliso

- pojantyttärellä (Carl Magnus Reijerin tytär Magdalena Christina)

- pojantyttärellä (Aron Reijerin tytär Engel Maria)

- tyttärentyttärellä (Elisabet Reijerin tytär Christina Magdalena)

Etunimianalyysi on käyttökelpoinen argumentti varsinkin varhaisten polvien tutkinnassa, muiden keinojen ehtyessä. Etunimi "periytyi" useinkin sukunimen tavoin polvesta polveen. Magdalenan lisäksi toinen merkittävä perintönimi on Arendt ja siihen liittyvä yhdistelmänimi Arendt (Aron) Johan.

Saksalaisperäinen Arendt (ja sen modemimpi versio Aron) on sekä harvinainen, että erityisen tyypillinen Reiher-nimi. Suvun varhaisin- ja sen viimeinen miespuolinen


Sisällysluettelo  90

nimenkantaja olivat molemmat tämännimisiä. (Arendt Reijer, Räävelin porvari, kaapparilaivan varustaja (1559-1562) ja Arendt Henric Karl Reiher, luutnantti, kuollut 1857 27/5).

Elisabet Reijerin ja Olof Bergin vanhin poika kastetaan Uukuniemellä 5.6.1695 Aron Johaniksi, Johan Reiherin ja Liskin Lindmanin Käkisalmessa v. 1708 syntynyt poika oli Arendt, samoin Aron Reiherin ja Kristina Regina von Schuben v. 1700 syntynyt poika jne.

Merkillepantavaa on, että myös Zachris Carianderin vanhin Pyhtäällä syntynyt poikalapsi kastetaan Reiher-traditioiden mukaan Aron Johaniksi v. 1718. Tälle, myöhemmin nimismiehenä toimineelle Aron Johan Carianderille syntyy Lassaksen rusthollissa Ruotsinpyhtäällä kaksospojat 5.6.1750, jotka niin ikään kastetaan Aroniksi ja Johaniksi. Nimiyhdistelmä "Aron Johan" tuli PyhtäälIe Zachris Carianderin mukana ja "periytyy" Cariandereilla polvesta toiseen.

Nimianalyysin lisäksi on pantava merkille kaksosgeenin esiintyminen sekä Pyhtään Cariandereilla, etta mm. Sulkavan Reiher-haarassa, kuin myös "alkukodissa" Käkisalmessa. Johan Reijerin ja Liskin Lindmanin v. 1708 syntynyt kaksospari kuolee syntymän aiheuttamiin komplikaatioihin, samoin itse äiti.

Tämän esityksen alussa mainittu Pyhäjärvi-linkki on sekin huomionarvoinen. Leski Magdalena Reijer siis lähestyi Pyhäjärvelta käsin Tukholmaa v. 1727 kuolleen miehensa palkkasaatavien perinnässä. Pyhäjärvi on Käkisalmen "sisarseurakunta", näillä kahdella oli varhempina aikoina jopa yhteinen kirkkoherra.

Pyhäjärvellä tiedetään asuneen myös v. 1724 Johan Baggarinin vaimona Helena Reiher-nimisen naisen, jonka arvellaan kuuluneen Arendt Reiherin pojan Carl Magnusin perheeseen ja syntyneen n. v. 1782.

Myös toinen Carl Magnusin todennäköisistä tyttäristä, pastori Henrik Schytteniuksen puoliso Maria Magdalena Reijer (synt. n. 1680-1690) tavataan Pyhäjärvellä v. 1728 kastetun Philip Strandmanin kummina.

Kaikki edellämainitut seikat huomioonottaen on mielestäni aiheellista olettaa, että kapteeniluutnantti Adam Carianderin puoliso Magdalena Reijer kuuluu käkisalmelaisen Arendt Reijer-Reiherin lapsiin sillä varmuudella kuin yleensä tämän ajan sukuyhteyksissä voidaan kohtuudella odottaa.

*) Nimi Cariander muuntuu Pyhtäällä ja Ruotsinpyhtäällä ensin Carjanderiksi, sittemmin Cajanderiksi ja Kajanderiksi.

(Kts. viite 5.)

lassila.jpg
Lassas-Lassila n. v. 1950
Kuva: Sami Lassilan arkisto

Sisällysluettelo  91

LÄHTEET:

1. Håkon Holmberg, Släkten Carianders från Pyttis-Strömfors första led, Genos 1959: 13-17

2. Adam Lewenhaupt, Karl XII officerare (Stockholm 1921), s. 109

3. Eric Söderström, Cariander, Genos 1960: 61-62

4. Bengt Fabian Zöge Mönsterrullan 6 Juli 1721

5. Tor Carpelan, Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna Ätterna, Helsingfors, 1942

6. Love Kurten, Probelm kring ätten Reiher, Gentes Finlandiae, Helsingfors 1981

7. Gustaf Elgenstierna, De introducerade svenska adelns ättartavlor, Stockholm 1925-1936

8. Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, Helsingfors 1909

9. Oskar Wasastjerna, Ättar-Taflor, Borgå 1880

10. Uukuniemen kirkonkirjat

11. Pyhäjärven kirkonkirjat

12. Käkisalmen Garnisoniseurakunnan kirkonkirjat

13. Pyhtään kirkonkirjat

14. Ruotsinpyhtään kirkonkirjat

15. Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tiedosto


Sisällysluettelo  92

Magdalena Reijer

JUHANI PESU, RIYADH

Vid Genealogiska Samfundet i Finlands möte den 8.3.1955 höll jur.lic. Hakon Holmberg ett föredrag med rubriken "Släkten Carianders från Pyttis-Strömfors första led", som omarbetad och med tillägg publicerades även i Genealogiska samfundet i Finlands tidskrift Genos årgång 1959 ss. 13-17.

I den här artikeln tas Magdalena Reijer fram som kaptenlöjtnant Adam Carianders gemål. Lewenhaupt nämner i sin bok Karl XII officerare på sidan 109 Adam Cariander, som tjänstgjorde vid Ingermanländska dragonregementet som kornett 24.4.1700, som löjtnant 9.3.1705, som kaptenlöjtnant 2.5.1706, som tillfångatagen av ryssarna i Nyenskan 29.7.1706 och avliden i fångenskap 24.5.1718. Det är känt, att änkan Magdalena år 1727 brevledes från Pyhäjärvi ansökte om sin avlidne mans innestående lön.

Eric Söderström har i sitt genmäle (Genos 1960 ss. 61-62) till Hakon Holmbergs artikel kommit fram med en i Zöges armerullor omnämnd förare Zachris Cariander som son till det föregående äkta paret. Enligt de föreg. rullorna är denna son född i det svenska Ingermanland år 1692.

Vem var denna Magdalena Reijer?

Tor Carpelan berättar om ätten Reiher-Reijer följande: Ätten uppgives härstamma ifrån Bayern, varifrån den via Kurland och Estland inkommit till Finland och Sverige. Den 15.9.1668 naturaliserade Magnus Reiher fick samma år uppskov för att bevisa sin adliga börd. Beviset medförde han sedermera med ett den 27.11.1669 daterat brev av ridderskapet i Kurland, i vilket han konstaterades tillhöra den gamla adliga ätten Reijer, som var inskriven på kurländska Riddarhuset under nummer 72 och på det livländska Riddarhuset under nummer 141. Detta ledde till, att ätten introducerades den 19.9.1672 på svenska Riddarhuset. Ätten immatrikulerades på Riddarhuset i Finland den 6.2.1818 under nummer 62 och den utslocknade på svärdssidan 27.5.1857 och på spinnsidan 5.2.1899.

Sedermera har Love Kurten år 1981 i en artikel rubricerad "Problem kring ätten Reiher" i serien Gentes Finlandiae uttryckt sin avvikande uppfattning om ätten Reihers ursprung. Enligt honom borde man söka ättens ursprung snarast i Delden i Holland. Uteslutet är ingalunda även den tanken, att en del av ätten skulle ha vandrat från Holland till Bayern och den vägen senare till Baltikum.


Sisällysluettelo  93

Magdalena Reijers gemål kaptenlöjtnant Adam Cariander föddes år 1660. Om hans bakgrund vet man tiIlsvidare inget trots intensiva undersökningar. Zachris Carianders födelseanteckning i Ingermanland år 1692 i Zöges armerullor och utvecklingen av Adams karriär låter anta, att han skulle kunna vara av svensk börd. Inte heller kan man tillsvidare utesluta Polen, Livland eller Kurland som urhemmet för släktet Cariander.

Av Magdalena Reijers gemåls och sons födelseår kan man dra slutsatsen, att Magdalena själv föddes omkring åren 1660-1675. Som sannolik födelseplats kan den dåtida svenska Ingermanland och dess randområden inneslutande Karelska näset med Kexholm utpekas.

Av de potentiella faderskandidater av ätten Reiher-Reijer, som verkade då inom området, komrner främst Arrendator, Slottshauptman Casper Reihers och hans gemåls Margareta Allongrens söner ifråga: Magnus, Johan och Arendt Reiher, alltså de bröder, som den 15.9.1668 naturaliserades på Svenska Riddarhuset.

Av dem föddes Magnus Reiher den 27.10.1631, student i Dorpat 1643, trädde i tjänst 4.2.1650, verkade som fältkammarskrivare 1658, bokhållare vid livländska Guvernementsstaten 1.7.s.å., i generalbokhålleriet 10.5.1662, naturaliserad svensk adelsman jämte bröderna 15.9.1668, kommissarie i kammarrevisionen 22.4.1669 och Pommersk Rikskamrerare vid pommerska staten 30.4.1673. Han var gift med Lukretia Friesensköld och de hade veterligen åtminstone två barn: Gustav, som döptes i Stockholm den 15.1.1669 och Christina. Deras senare öden tycks placera sig i rikets mera västliga delar (Stockholm och Helsingfors). Christina dog 10.5.1690.

Den mellersta av Reiher-brödema, Johan verkade som kornett år 1658 och sedan som fänrik vid Björneborgska regementet (20/11 1661). Om honom skriver översten Henrik Fleming år 1665: "Fänrik Reiher är en ung och frisk karl, ungefär 30 år gammal, kan läsa och skriva tyska, av goda komportementer, och har lust att göra sig meriterad uti Hans Majestäts tjänst." Löjtnant 1666 vid Tavastehus Infanteriregemente med anteckning vid hans namn i rullan "tämmelig god poet". Naturaliserad svensk adelsmanjämte bröderna 15.9.1668 - introducerad 1672. Ogift och barnlös.

Den yngsta av brödraskaran Arendt Reiher föddes 10.11.1636. Han verkade som förare vid garnisonen i Kexholm 1658, fänrik 16.9.s.å., vid kapten Spangs garnisonregemente 1660, naturaliserad svensk adelsmanjämte bröderna 15.9.1668, löjtnant vid Vellingks infanteriregemente 19.4.1683, kapten 1691. Arendt gifte sig i Kexholm med gränskommissarien Kasper Grööns och Katharina Wagners dotter år 1659. Carpelan nämner följande barn:


Sisällysluettelo  94

- Carl Magnus f. 1660, löjtnant;

- Johan f. 1662, överstelöjtnant;

- Catarina Margareta, levde 1691, g.m. arrendatoren Johan Bagge;

- Arent (Aron) f. 1666, major;

- Elisabet, g. i Kexholm 27.9.1694 m. arrendatoren på Niukkala i Uguniemi Olof Berg, levde 1703.

De nyligen granskade fadderlistorna för fem barn av Elisabet Reiher och Olof Berg ger som ytterligare syskonkandidater de som faddrar figurerande Maria Magdalena Reijer och Anna Liskin Reijer. (Stavningen av släktnamnet varierar i olika församlingar.) Av dessa fungerade den förra som fadder för den 17.3.1701 döpta Helena Juliana Berg och den 13.5.1703 döpta Margaretha Cajander *). Den senare för den 21.5.1691 i Garnisonsförsamlingen i Kexholm döpta dotter Magdalena Christina till Johan Reijer och Liskin Lindman.

Såväl Uguniemis som också Kexholms kyrkoböcker konfirmerar i akttagelsen, att nära släktingar fungerade notoriskt som faddrar för barnen Reiher.

En annan slutsats är, att namnet Magdalena "ärvs" inom ättegrenen Arendt Reiher. Eftersom detta namn inte figurerat tidigare bland Reiher, kan man anta, att det kommit från hustruns släkt Gröön-Gröninger. Man kunde t.o.m. anta, att Arendts gemål och hans barns moder skulla kunna vara bärare av detta namn eller namnkombinationen Maria Magdalena. Namnets ärftlighet åskådliggörs av följande bland Arendt Reihers barn och barnbarn gjord namnutredning.

Namnet påträffas alltså som sådan eller så i delar åtminstone bland följande:

- dottern Magdalena Reijer g.m. Adam Cariander

- sondottern Maria Magdalena, Carl Magnus Reijers dotter g.m. pastor Schyttenius

- sondottern Magdalena Christina, Carl Magnus Reijers dotter

- sondottern Engel Maria, Aron Reijers dotter

- dotterdottern Christina Magdalena, Elisabet Reijers dotter

Förnamnsanalys ger verksamma argument speciellt vid utredningen av tidiga släktled, när andra medel börjar sina. Förnamnet ärvdes ofta i stil med släktnamnet från släktled till släktled.

Jämte Magdalena var Arendt ett annat ärftligt namn och till det anslutande kombinationsnamnet Arendt/ Aron Johan. Den av tyskt ursprung varande Arendt och dess modernare fonn Aron är båda sällsynta och båda speciellt typiska


Sisällysluettelo  95

namn inom ätten Reiher. Ättens första kända och dess sista manliga medlem var båda bärare av detta namn (Arendt Reiher, borgare i Reval, kaparskeppsredare (-1559-1562-); Arendt Henric Karl, löjtnant, död 27.5.1857).

Äldsta barnet till Elisabet Reijer och Olof Berg döptes den 5.6.1695 till Aron Johan, i Kexholm år 1708 födda son till Johan Reiher och Liskin Lindman hette Arendt och likaså den år 1700 födda sonen till Aron Reiher och Kristina Regina van Schuben osv.

Man bör också märka, att Zachris Carianders äldsta barn döptes enligt Reihertraditionen till Aron Johan år 1718 i Pyttis. Till denna, senare sam länsman fungerande Aron Johan Cariander föddes i Strömfors (svenska Pyttis efter 1743) på Lassas rusthåll tvillingssöner 5.6.1750, som döptes till Aron och Johan. Namnkombinationen Aron Johan kom till Pyttis med Zachris Cariander och ärvdes inom släkten Cariander.

Utom namnanalyset måste man lägga märke till förekomsten av tvillinggenen såväl bland Carianders i Pyttis sam bl.a. Reiher-grenen i Sulkava och i Kexholm. Det år 1708 födda tvillingparet till Johan Rejer och Liskin Lindman dör i komplikationema fororsakade av födseln och likaså modern.

I början av detta anförande nämnda linken till Pyhäjärvi är också beaktansvärd. Änkan Magdalena Reijer närmade sig ju Stockholm år 1727 ifrån Pyhäjärvi gällande inkassering av sin avlidne mans innestående lön. Pyhäjärvi är Kexholms "systerförsamling" - de hade under tidigare tider t.o.m. en gemensam kyrkoherde.

Det är känt att det i Pyhäjärvi år 1724 bodde en Helena Reiher, som var gemål till Johan Baggarin. Hon antas tillhöra familjen Arendt Reihers son Carl Magnus och vara född ca. år 1682. Även en annan av Carl Magnus sannolika döttrar, pastor Henrik Schyttenius gemål Maria Magdalena Reijer (född ca. 1680-1690) påträffas i Pyhäjärvi som fadder till den 1728 döpta Philip Strandman.

Alla förenämnda omständigheter tagna i beaktande föranleder mig, att med skäl anta, att kaptenlöjtnant Adam Carianders gemål Magdalena Reijer hör till barnen av Arendt Reiher i Kexholm med den vissheten, som överhuvudtaget i släktförbindelser av den här tidsperioden kan skäligen förväntas.

*) Namnet Cariander förvandlas i Pyttis och Strömfors först till Carjander och sedan till Cajander och Kajander.


Sisällysluettelo  96

KÄLLORNA:

1. Håkon Holmberg, Släkten Carianders från Pyttis-Strömfors första led, Genos 1959: 13-17

2. Adam Lewenhaupt, Karl XII officerare (Stockholm 1921), s. 109

3. Eric Säderstrom, Cariander, Genos 1960: 61-62

4. Bengt Fabian Zöge, Mönsterrullan 6 Juli 1721

5. Tor Carpelan, Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna Ätterna, Helsingfors, 1942

6. Love Kurten, Problem kring ätten Reiher, Gentes Finlandiae, Helsingfors 1981

7. Gustaf Elgenstierna, De introducerade svenska adelns ättartavlor, Stockholm 1925-1936

8. Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, Helsingfors 1909

9. Oskar Wasastjerna, Ättar-Taflor, Borgå 1880

10. Kyrkoböcker i Uguniemi

11. Kyrkoböcker i Pyhäjärvi

12. Kyrkoböcker av Gamisonsfärsamlingen i Kexholm

13. Kyrkoböckerna i Pyttis

14. Kyrkobäckerna i Strömfors

15. HisKi-data av Genealogiska samfundet i Finland


Sisällysluettelo  97

Olof Cariander

JUHANI PESU, RIYADH

Magdalena Reijer-tutkimusteni yhteydessä tuli esille myös hänen todennäköisen lankonsa kornetti Olof Carianderin nimi.

Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa 8.3.1955 pitämässään esitelmässä Jur.lic. Håkon Holmberg mainitsee löytäneensä Lewenhauptista kapteeniluutnantti Adam Carianderin lisäksi myös Olof Carianderin nimen. Tämän sanotaan palvelleen kornetin arvolla samassa Inkerinmaan rakuunarykmentissä kuin Adamkin 29.1.1713 lähtien. "Någat vidare om honom har Lewenhaupt ej att förmäla".

Itseasiassa niin Holmbergilta, kuin Lewenhauptiltakin on jäänyt huomaamatta muuan päällekkäisyys.

Siteeraan Adam Lewenhauptia nyt kirjain kirjaimelta:

Hänen teoksessaan Karl XII:s Officerare, sivulla 109 sanotaan:

"Cariander, Olof, kornett vid Ingermanländska dragonreg. 1713 19/1. (Ch.)".

Mutta, sivulla 107 myöskin:

"Cajander, Olof, adjutant vid Ingermanländska dragonreg. 1712 18/9; kornett därst. 1713 19/1; konfirm. 1717 25/2; avsked 1719 30/9; placerad vid enrollade allmogen i Vesternorrland 1720 16/4. - G.m. Helena Colliander, dotter av kyrkoherden Zacharias C. och Anna Maria Lupää, levde änka 1738 i Padasjoki. Barn: Anna Christina; Catharina; Margareta Elisabeth; Olof. (R.L)"

Kuten viitteistä lainauksien lopussa huomaamme Lewenhaupt on poiminut tietonsa eri lähteistä ja näinollen päällekkäisyys on jäänyt huomaamatta. Kornetiksi ylentämispäivästä ja identtisestä rykmentistä päätellen kyseessä on lähes varmuudella yksi ja sama henkilö. Pienet variaatiot nimien kirjoitusasussa tuolloin olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Tämä löytö vahvistaa myös niita Cariander-suvun juurista esitettyjä käsityksiä, joissa yhtäläisyysmerkki on vedetty nimien Cariander ja Cajander välille.

Yllämainitussa Håkon Holmbergin artikkelissa tuodaan itseasiassa varsin selkeästi esille nimen korruptio aikojen saatossa.


Sisällysluettelo  98

Lapinjärven Kimonkylän Eskolassa lippumiehenä ja Pyhtään Ruotsinkylässä vääpelinä vaikutti 1700-luvun ensivuosikymmenillä Zachris Cariander. Hänen poikansa käyttivät sukunimenään jo muotoa Carjander ja Cajander. 1800-luvulle siirryttäessä kirjoitusasu "ajanmukaistui" Karjanderin kautta Kajanderiksi. Suvun Ruotsinkylästä poismuuttaneet haarat käyttivät pääsääntöisesti sukunimestään muotoa Kajander, kuten esim. Holmbergin artikkelissaan mainitsema hallitussihteeri Fjalar Kajander. Eräs Myrskylään muuttanut Carianderin poika tosin valitsi itselleen aivan toisentyyppisen nimen. Hänen suora jälkeläisensä on suurjuoksijamme Lasse Viren.

Sattumalta havaitun päällekkäisyyden ansiosta voidaan Cariander-tutkimuksessa nyt avata uusi sivu kornetti Olofin jälkeläisille. Hänen avioliitostaan Padasjoen kirkkoherran Zacharias Collianderin ja Anna Maria Lupauksen tyttären Helenan kanssa Lewenhaupt tuntee seuraavat lapset:

1) Anna Christina Cajander

Tämä Anna Christina lienee yhdenmukainen sen Anna Stina Cajanderin kanssa, joka kuolee naimattomana Kärkölän pappilassa 29.4.1781 (haudattu 13.6.1781) 68 vuoden ikäisenä (s. n. 1713). Pappilaa isännöi tuolloin hänen lankonsa varapastori Gabriel Lyran vävy Erik Melartin.

2) Catharina Cajander

Samassa pappilassa yllämainitun sisarensa kanssa 20.2.1791 kuollut (s. n. 1716) Catharina Cajander oli nainut serkkunsa Zacharias Collianderin seuraajan Kärkölän kappalaisen virassa, Gabriel Lyran (17.2.1723-9.7.1776).

Tästä aviosta syntyivät seuraavat lapset:

- Gabriel, s.1750, k. 1808, Sipoon ja Asikkalan kappalainen. Puoliso 1:0 1785 Porvoossa Agata Johanna Hollander, s. 1762, k. 1794, kauppias Daniel Hollanderin ja Katarina Ullenin tytär; 2:0 29/31796 Helsingissä Vendla Vendelius, s. 1760, k.1797 Asikkalan pappilassa. Helsingin tullinhoitajan Lars Vendeliuksen ja Maria Borgströmin tytär; 3:0 27/9 1798 Eva Lovisa Ström, s. 17/10 1775, konduktöörin ja Anianpellon kartanon omistajan Vilhelm Strömin ja Maria Catarina Collen'in tytär.

- Daniel, s. 1752, k. 1811. Orimattilan ja Tuusulan kirkkoherranapulainen. Joutui mielenvikaan. Kuoli Seilissä. Naimaton.

- Juliana, k. 1800. Naimaton.

- Anna Kristina, s. 2/1 1754, k. 11/1 0 1827. Puoliso 28/1 1777 Mäntsälän v. 1. kirkko-


Sisällysluettelo  99

herra, sittemmin Tuusulan kirkkoherra, rovasti Simon Jusselius, s. 22/10 1751, k. 27/3 1823 (vanhemmat: Lopen kirkkoherra Christian Jusselius ja Christina Johansdr Schyttera (Schyttenius ).

- Vendla, s. 1755, k…… Puoliso: 15/10 1778 puoliorpanansa Kärkölän kappalainen., nimip. Erik Melartin, s. 1746, k. 1804.

- Katarina. Puoliso: Pernajan pit.apulainen Johan Henrik Forsskål, s. 1749, k. 1805.

3) Margareta Elisabeth Cajander

4) Olof Cajander

Näistä kahdestajälkimmäisestä lapsesta ei toistaiseksi ole onnistuttu löytämään lisätietoja.

Jatkotutkimuksille viitteenomaisina huomiona voidaan mainita mm. seuraavaa:

Kornetti Olof Cajanderin lanko, Katarina Collianderin sisaren Anna Sofian puoliso, Karl Anton Bröijer (Rosebröijer, aat.suk. n:o 187) oli syntynyt Pyhtäällä 17.1.1690. Hänen lähisukulaisensa (veljen pojanpoika) on se Henrik Johan Bröijer (Rosenbröijer), jonka aviosta Maria Catharina Collenin kanssa syntyi 23.4.1788 Asikkalassa Maria Katarina Bröijer till Rosnäs. Tämä Maria Katarina avioitui Ernst Gustav von Hertzenin kanssa. Ernstin sisar Sofia puolestaan eli aviossa Fabian Emanuel Barckin kanssa Ruotsinpyhtään Pappilan rusthollissa.

Tämä rustholli sijaitsi Cariandereiden Lassaksen välittömässä läheisyydessä Ruotsinkylässä ja rustholleja asuttavat suvut olivat läheisesti linkitetty avioliittojen kautta.

Huomiota kiinnittää myös Christina Schytteniuksen nimen esiintyminen yllä. Hänen isänsä, Johan Schyttenius, lienee sen Raudun pastorin Henrik Schytteniuksen veli, jonka puolisoja olivat Maria Magdalena Reijer ja Märtha Margareta Aminoff.

Kornetti Olof Carianderin Adam veljen vaimo oli nimeltään Magdalena Reijer.


Sisällysluettelo  100

Margareta Lindormia

JUHANI PESU, RIYADH

Suomalaiseen sukututkimukseen pesiytyneistä ja tutkijapolvelta toiselle periytyvistä väärinkäsityksistä sinnikkäimpiä lienee se luulo, että esi-isämme antoivat tendenssinomaisesti elossaoleville lapsilleen samoja etunimiä, jopa kutsumaniminäkin. Siis saman perheen sisaruksissa olisi elossa yht'aikaa esim. kaksi Annaa, tai kaksi Matiasta. Tämä on absurdia! On toki tiedossa, että kuolleen sisaruksen nimi saatettiin antaa vastasyntyneelle poismenneen muistoksi, mutta niihin väittämiin, että esim. saman isän eri avioliitoista syntyneillä, mutta yht'aikaa elossaolevillajälkeläisillä voisi olla sama kutsumanimi, tulee suhtautua aina skeptisesti, luonnollisempaa selitystä etsien.

Reijer-Cariander-tutkimusteni yhteydessä törmäsin seuraavaan esimerkkiin:

Pyhtään kirkkoherra, lääninrovasti Nicolaus Lindormi syntyi Blädingen pitäjässä Smoolannissa. Monen aikalaisensa tavoin hän siirtyi myöhemmässä elämänvaiheessaan silloisen valtakunnan itäosiin ja avioitui kolmasti. Hänen puolisonsa olivat:

- Hebla Mattsdr 1642 (k. 29.1.1650)

- Märta Reijer 1651 (k. 1657)

- Margareta Danielsdr 1660 (Serlachius)

Näistä avioliitoista syntyi ainakin seitsemän lasta.

Täysin käsittämättömästä syystä Nicolaus Lindormin avioistaja lapsista julkaistuissa teksteissä jatkuvasti toistetaan väitettä, että Nicolauksella olisi ollut ensimmäisestä aviostaan Hebla Mattsdotterin kanssa syntytyneen Margareta Lindormian (puoliso Rantasalmen pastori Jacob Ursinus) LISÄKSI TOINEN SAMANNIMINEN TYTÄR kolmannesta aviostaan Margareta Danielsdotterin kanssa.

Tätä väitettä on sponsoroitu siitäkin huolimatta, että oletetun isän, Nicolaus Lindormin, tiedetään kuolleen jo 16.6.1671 ja kyseisen tyttären syntyneen n. v. 1673, siis kaksi vuotta "isän" kuoleman jälkeen!

Kyseinen "tytär" on Margareta Lindormia. Hän avioitui Uukuniemen ja Jaakkiman pastorin Fabian Isaaci Nirkon kanssa ja tämän 23.4.1703 tapahtuneen kuoleman jälkeen uudelleen Nirkon seuraajan Adolf Hollenderin kanssa.

Kuka oli siis tämän Fabian Nirkon ja Adolf Hollenderin puolison isä?


Sisällysluettelo  101

Nicolaus Lindormin toisesta avioliitosta Märta Reijerin (vanhemmat Hämeenlinnan linnanvouti Casper Reijer ja Margareta Allongren) kanssa syntyi ainakin yksi poika, Nicolaus Nicolai Lindormi, joka varmuudella oli elossa vielä vuonna 1672.

Kun muistetaan, että Nicolaus vanhemman ja Märta Reijerin avioliitto solmittiin v. 1651, on täysin aiheellista olettaa Nicolaus nuoremman syntymäajaksi seuraavia lähivuosia, ehkä jopa vuotta 1652. Vuonna 1672 hän olisi siis ollut jo miehuusiässä.

Nirkon puoliso Margareta Lindormia syntyi n. v. 1673.

Eikö olisi luontevinta olettaa että Nicolaus nuorempi olisi solminut avioliiton hiukan ennen, tai välittömästi isänsä kuoleman jälkeen ja, että tämän avion hedelmä olisi se nuorempi Margareta Lindormia, jonka nurinkurisesti esitetään siinneen ja syntyneen "isänsä" Nicolaus Lindromi vanhemman kuoleman jälkeen?

Viime vuonna Reijer-tutkimusteni yhteydessä ja Johan Brandtin toimesta Uukunimen kirkonkirjoista löytyi todellinen aarre ennenjulkaisematonta aineistoa. Joukossa mm. arrend. Olof Bergin ja hänen vaimonsa Elisabet Reijerin (vanhemmat luutnantti Arendt Reijer (N:o A 62) ja Maria Magdalena (?) Gröön) lapsien kummilistoja.

Kummien joukossa esiintyvät silmiinpistävän usein Elisabet Reijerin sisarukset (Carl Magnus, Johan, Aron (Arendt), Maria Magdalena, Catharina Margareta ja proxyn muodossa myös Helena). Useimmin listassa esiintyy kuitenkin sikäläisen pastorin puoliso "pastorskan" Margareta Lindormia, ehkä miehensä viran puolesta, mutta todennäköisemmin, koska oli sukua.

Jos ylläesittämäni hypoteesi pitää paikkansa, olisi Margareta Lindormia siis isänäitinsä Märta Reijerin kautta kastettavien äidin, Elisabet Reijerin, pikkuserkku. Aivan lähisukua, tuon ajan käsitysten mukaan.

En malta olla mainitsematta, että ylläoleva esitykseni liittyy laajempaan kokonaisuuteen, jossa mainitut suvut kietoutuvat Pappila-nimisen rusthollin ympärille Pyhtään (Ruotsinpyhtään) Ruotsinkylässä.

Tämän rusthollin ensimmäinen tunnettu omistaja oli Elimäen kirkkoherra, Viipurin kappalainen Sigfrid Mattson Hermigier, joka oli aviossa Agneta Andersdotterin kanssa. Sigfried Hermigierin kuoltua n. v. 1651 leski avioitui ajan tavan mukaan miehensä seuraajan Isac Abrahami Nirckon kanssa, josta näin tuli Elimäen "varapastori" ja Pappilan rusthollari. Rustholli muodostui Nirckolle sitäkin tärkeämmäksi tukikohdaksi, koska poliittisista syistä Wredet eivät sallineet hänen asua paimennettaviensa keskuudessa lahjoitusmaan rajojen sisäpuolella.


Sisällysluettelo  102

Tästä asiantilasta antaa Heikki Kokkonen Elimäen pitäjän historiassaan (osa II, s. 36) seuraavan kuvauksen:

"Vanhempi Iisakki Nirkko oli Elimäen kappalaisena jo v. 1653 ja kuolemaansa asti 1683 siis 30 vuotta. Akianderin tiedot hänestä ovat vaillinaisia, eikä hän mainitse hänen pojastaan mitään! He asuivat pitäjän eteläisen rajan takana Ruotsinkylässä n:olla 2, ratsutilalla, jota he saivat pitää, kun jo vanhempi Iisakki Nirkko Elimäen käräjillä 25.5.1668 oli siihen saanut suosituksen, eikä hän niinä 15 vuotena, joina siihen asti oli ollut Elimäen kappalaisena ollut saanut nauttia kappalaisen virkataloa Elimäellä, niinkuin muissa pitäjissä, vaan hän oli asunut mainitulla tilalla Ruotsinkylässä. Tällä tilalla on vielä näihin asti säilynyt nimi Pappila. Vuoden 1734 maakirjassa sen nimi kyllä oli "Isaac Nirco" virallisesti, mutta tämäkin osottaa, että sen haltiat olivat edellämainittuja sen nimisiä pappeja, joista talo sai nimensä - olipa Elimäen kappalaisena 1723-1731 ollut kolmaskin Nirkko, Karl Nirkko, joka varmaan oli samaa sukua ja asui samalla tilalla, ja joka siis piti yllä pappilatraditiota niin että se ikuistui paikannimenä! Tila oli jo v. 1734 verotila, siis Nirkon pappissuvun oma, 1/2 veroa 1/2 manttaalia, ratsutila n:o 45, mutta kylän numerojärjestyksessä Ruotsinkylä n:o 2. Nyttemmin on siitä Hämeenkylän kartanon herra Martti Rickman saanut ostaa puolen, ja hän aikoo sen rakentaa Elimäen aivan rajalle Kasakkakallion viereen Pappilan vanhalla nimellä. Iisakki Abrahaminpoika Nirkko, jolta Peippolan ynnä Moision ja Mustilan herra Kasper Wrede esti mahdollisuuden tulla Elimäen varsinaiseksi kirkkoherraksi ja asettua asumaan Elimäen pappilaan Mustilan kylässä, suomalaisella sitkeydellä sitten piti paikkansa vaikkakin varakirkkoherrana ja omassa pappilassaan rajan takana asuvana. Historia toteaa, että jos muut vaikenevat, niin "kivet huutavat"."

Isac Abrahamin pojista Fabian Isaaci Nirkko oli aviossa siis Margareta Lindormian kanssa. Isac Isaaci Nirkko löysi puolisonsa Nicolaus Lindormi vanhemman tapaan Serlachius-suvusta; Christina Johansdr Serlachius (vanhemmat: Johan Danielsson ja Anna Thorvöst). Kolmas veljes; Sigfridus Nirkko eli aviossa Anna Ithimaeuksen (vanhemmat Carolus Bartholdi Ithimaeus ja Katarina Vinter) kanssa. Heidän poikansa Karl (Carolus) (puoliso Maria Hedvig Schalin) on tuo Kokkosen mainitsema Pappilan rusthollin viimeinen Nirkko-sukuinen omistaja.

Nirkkojen jälkeen ratsutila siirtyi Smoolannissa syntyneen everstiluutnantti Alexander Modelinin haltuun ja hänen jälkeensa testamentin (Modelin) kautta niin ikään Smoolannista juurensa johtavan Barck-suvun perintötilaksi. Tila on valtaosin suvun hallussa tänäkin päivänä. Kuten Kokkonen mainitsee, Nirkkojen Pappila on kylän järjestysnumeroissa tila numero 2. Se ensimmäinen on Ruotsinkylän toinen rustholli, Lassas, jonne 1700-luvun ensivuosikymmenenä saapui vävyksi inkerinmaalla syntynyt vääpeli Zachris Cariander. Tämän Zachris Carianderin vanhemmat olivat kapteeniluutnatti Adam Cariander ja yllämainittu Magdalena Reijer. Hänen todennäköinen setänsä puolestaan oli se kornetti Olof Cariander, jota edellinen esitykseni käsitteli.

Palapeli asettuu kohdalleen hitaasti, mutta varmasti.


Sisällysluettelo  103

Ruotsinkylän kantatilat ja paikannimistö

1.Lassas
2.Pappila
3.Bottas
4.Fiskars, Isacas (Isakas)
5.Wäfvars
6.Pesu
7.Pullos
8.Klemola
9.Möters (Myötyri)
10. Erickilä (Eerikkilä)
11. Wäntens Venttilä)
12. Muckis (Mukkila)
13. Svidis
14. Greisas (Reissi - Kuusela)
15. Smeds (Seppälä)
16. Peckola (pekkola)
17. Remars (Remus)
18. Bengtas (penttilä)
19. Nybondas (Ollila)

Timotheus Winterin v. 1765 laatimaan oheiseen karttaan on punakynällä tämän kirjan tekijän toimesta vahvennettu tuolloinen tiestö ja kantatalojen sijainti kyseisenä vuonna. Pappilan rusthollin paikka on merkitty kaksoisruudulla, Pohjalaistorppa ruudulla ja nykyinen Suur-Pappila katkoviivaisella ruudulla. Kylän paikannimistöstä voidaan tästä ja muista 1700-luvun kartoista poimia mm. seuraavat ruotsinkieliset, "sekakieliset" ja suomenkieliset nimet:

Brännbackaåkern, Bronagärdan, Brogårdan, Brännlandet, Mersingsgärdan, Horsbackgärdan, Slätersgärdan, Brolingsbackgärdan, Väpplingsgärdan, Mjömossen, Röjkärret, Svidjeäng, Porsäng, Pottäng, Dikarmossen, Vidahugget, Tommossen, Kloäng, Billbacken, Flisberget, Uppängsberget, Hagaberget, Hembackgärda, Wedahusåkern, Beckåkern, Lillgärdan, Granskågsgärdan, Bakåkern. Suur-Bakåkern, Aspängsaho, Kaikulandet, Kytölandet, Stor-Kasklandet, Sipulgärdan, Kuupiskorpi, Suuriaho, Uusipelto, Leppäoja, Limppukallio, Kivenojanlaaja, Rapakallionsuo, Muurainsuo, Leipämaa, Ojamaa, Kuoppamäki, Myllyaho, Onnenkivi, Pukkitie, Rasi, Käyrämännynmäki, Kuoppamäki, Turi, Pohjalaisen Pelto, Sonta-aho, Pahakorpi, Ristimäki, Kaalimaanpelto.

Kylän nimistössä tänään esiintyvät Kakkulamäki ja Kasakkallio ovat selvästi myöhempää perua, edellinen käsityöläisyhdyskunnan myötä syntynyt ja jälkimmäinen venäläisten joukkojen maja- tai vartiopaikan mukaan ristitty (vrt. vanha, perinteinen nimi Uppängsberget - Ylösniitynmäki).


Sisällysluettelo  104

paikat


Sisällysluettelo  105

Vanha sukualbumi

Sammaleenvihreisiin nahkakakansiin sidottua, messinkikoristeista sukualbumia säilytettiin Pesun salissa, kulmistaan pyöristetyn jalopuupöydän alla olevalla hyllyllä. Sen seurana oli ns. Merikosken-sukualbumi, viininpunaisissa kansissa ja hiukan myöhemmältä ajalta.

Jo lapsena selailin juuri tätä vanhinta albumia suurella mielenkiinnolla. Monet kuvien henkilöistä olivat nimeltä tuntemattomia ja kuitenkin läheisiä. Ilme, hymy, silmät, tai nenän kaari sen tuttuuden toi.

Ihmeekseni ei isoäitinikään pystynyt tunnistamaan kuvista kuin murto-osan, etupäässä vain Remuksen väkeä.

Oletinkin aina, että nämä tuntemattomiksi jääneet henkilöt olisivat Fiskarsin, Bergholmin, Pappilan, tai Lassilan vanhaa sukua, joista ei ketään läheistä enää ollut kertomassa.

Sittemmin tämä reliikki muutti isovanhempieni mukana Lahteen ja sieltä tädilleni Helsinkiin.

Olen sen nyt häneltä saanut käyttööni tämän kirjan koontia varten.

Malmbackan kirjastossa, jälleen näkemisen riemussa sitä selailin kesällä Suomessa käydessäni.

Valitsin albumista kymmenkunta kuvaa kirjan liitteiksi mahdollista tunnistusta varten.

Kaikki tiedot kuvien henkilöistä otetaan kiitollisena vastaan.


Sisällysluettelo  106

rautell1 andersson karlsson rautell2 rautell3 rautell4 hjelm rautell5 rautell6 saxelin rautell7


Sisällysluettelo  107

Galleria

juho_pesu_1893.jpg
Johan (Juho) Pesu (1873-1937) n.v. 1893

juho_talo.jpg
Ja Juho rakennutti talon 1909. Kuvassa Alma Augusta Waselius perheineen, Juho Pesu

Juho_koira.jpg
Takarivi vasemmalta: Elias Klemola (Qvist), Alina Pitkänen o.s. Alander, Johan (Juho) Pesu
Keskellä: Maria Kristiina Klemola o.s. Karlsson, Vilhelmiina Pesu o.s. Klemola
Edessä: Hilda Kohola, Hilda Klemola ja Juhon koira
(Kuva: Julius V. Henriksson, Lovisa c. 1902)

juho_vilhelmiina_viljo.jpg
Johan (Juho) Pesu, Vilhelmiina Pesu o.s. Klemola, Viljo Ensio Pesu
(Kuva: Hille Finnberg, Karis c. 1910)

pesujen_sukuhauta.jpg
Pesujen sukuhauta Kuninkaankylän vanhalla hautausmaalla v. 1910

pikkuviljo.jpg
Pikku-Viljo

isoisa_640.jpg
Johan (Juho) Pesu
1873-1937

viljo60_matti_maire_fix3.jpg
Viljo Ensio Pesu 1967, Viljo Ensio Pesu ja Maire Mirjam-sisarensa 1917

pikkumaire.jpg
Maire Mirjam Pesu (myöh. Mattila, ent. Mäkelä) c. 1923

viljo_sotilas.jpg
Viljo Ensio Pesu sotilasuransa alussa c. 1927

pesun_paarakennus_1930_alussa.jpg
Pesun päärakennus 1930-luvun alussa

pesun_tupa_saalis.jpg
Pesun tupa 1930-luvulla. Seinällä vuotuisten kettujahtien saalista. Jahteihin osallistui mm. moninkertainen olympiavoittaja Hannes Kolehmainen

mairemirjam.jpg
Maire Mirjam Pesu (myöh. Mattila ent. Mäkelä) c. 1932

Matti_n._kolme_vuotiaana_fix1.jpg
Matti Juhani Pesu (1931-1990)

Matti_Ritva_n_v_1935_fix1.jpg
Matti ja Ritva lapsina c. 1936.

Ritva2_fix1.jpg
Ritva Kanerva Kohl, ent. Kuula o.s. Pesu (1934-2004)

Ryhmakuvava_1939_1940_fix1.jpg
Lyyli Irene Pesu o.s. Merikoski, Matti Juhani Pesu,
Alina Pitkänen o.s. Alander ja Herman Merikoski

Vaari_640.jpg
Herman Merikoski
1887-1959

Pesu_6.8.1949_fix4.jpg
Matti Juhani Pesu ja Liisa Inkeri o.s. Huovila 6.8.1949

6.8.1949_Ari_Elimaki_fix2.jpg
Matti Juhani Pesu ja Liisa Inkeri o.s. Huovila 6.8.1949

Hietamäki

aina_mathilda_pesu.jpg
Aina Mathilda Pesu (1880-1953) myöh. Hietamäki n.v. 1900

evert_ja_aina_mathoilda_hietamaki.jpg
Evert ja Aina Mathilda (Tilda) Hietamäki o.s. Pesu n.v. 1910

hietamaki_1950_pihapiiri.jpg
Hietamäki v. 1950

Talon arkea ja juhlaa

pikkukoulu.jpg
1920-luvulla Pesun n.s. Alatuvassa toimi Ruotsinkylan “pikkukoulu”.
Opettaja Edla Kuusela oppilaineen päärakennuksen edessä n.v. 1923.
Opettajan edessä Maire Mirjam Pesu (myöh. Mattila ent. Mäkelä)

emantakurssilaiset.jpg
Emäntäkurssilaisia Pesulla c. 1930.
Eturivissä keskellä Lyyli Irene Pesu ja sisarensa Elma Kaarina Merikoski (myöh. Möller & Paartola)

viljo_hevoset.jpg
Viljo ja kantakirjatamma Virma jälkeläisineen. Viljo kasvatti myös ravihevosia, joista Markiisi 1950-luvulla oli tunnetuin.

kanala.jpg
Pesun mäkitupa ja siihen liittyva kanalarakennus c. 1930. Moderni kanala oli rakennettu n. 200 kanalle. Kanalan yhteydessä sijaitsi myös koneellistettu hautomo. Kanojen lisäksi kasvatettiin ankkoja, sekä kalkkunoita (Finlands lantegendomar I, 1932). Itse mäkituvassa asui Maria Johansdr Bergholm (1854-1938). Hänen jälkeensä talon palvelusväkeä, sekä sotien aikana inkerikkoja ja Karjalasta tulleita siirtolaisia.

ompeluseura.jpg
Ompeluseura Pesulla 1930-luvun alussa.

pesunhautakivi.jpg
Sukuhauta Kuninkaankylän vanhalla hautausmaalla kunnostuksen jälkeen v. 2016


Sisällysluettelo  117

Sukutaulut

Korjauksia tauluissa (Kts. viite 1.)

sukukaavio1.jpg


Sisällysluettelo  118

sukukaavio2.jpg


Sisällysluettelo  119

sukukaavio3.jpg


Sisällysluettelo  120

sukukaavio4.jpg


Sisällysluettelo  121

Johan Barckin ansioluettelo vuodelta 1757

Pappila_m35319209.jpg


Sisällysluettelo  122

Pappila_335e5366.jpg


Sisällysluettelo  123

Pappila_47951531.jpg


Sisällysluettelo  124

Kirjan tekijästä:

author3
Tekijä
Kuva: Studio Al Nissah, Riyadh

Ruotsinpyhtään Ruotsinkylässä syntynyt ja vuodesta 1978 lähtien Lähi-Idässä asunut Juhani Pesu on omien sanojensa mukaan harrastanut suku- ja historiantutkimusta “pitääkseen synnyinmaan mielessä ja kielessä”.

Suomalaisen tuki- ja tutkijayhteisön, sekä digitaaliaineiston avulla suoritettu, pioneerityönomainen rupeama, tuotti tuloksena oheisen opuksen lisäksi mm. merkittäviä läpimurtoja Giösling- & Gottlund-sukujen selvityksessä.

Juhani Pesu on tämän lisäksi julkaissut sukututkimuksellista aineistoa, sekä muistelmia matkansa varrelta mm. Agricola-historiaverkossa osoitteissa:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=13&t=1270
(Teheran 1978-1979)

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=13&t=1302&p=4631&hilit=Ramadi#p4631
(Aqar Qufin ziggurat, juhannus 1982)

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1297&hilit=Petrus
(Petrus Forsskål)

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&p=4524&hilit=emerentia+Tott#p4524
(Emerentia Tott; revisited)

Kirjoittajan harrastuksiin kuuluu sukututkimuksen ohella islamilaisen- ja venäläisen taiteen, sekä antiikin keräily.

Alla oleva kuva on vuodelta 2004, jolloin uunituore Pappila-kirja on tekijänsä selailtavana Villa Abdul Salamissa.

Kuva: Tarek Khalifa Al Said
Picture-8_oikaistu.JPG


Sisällysluettelo  125

Viitteet

TEKSTIVIITTEET

Viite 1. sivulta 47

Vuoden 2004 julkaisuvuoden jälkeen on Alftan-tutkimuksessa tapahtunut merkittävä, suorastaan sensaatiomainen käänne. Isonkyrön kirkon sakastissa säilytetystä kirkon inventaarikirjasta, heti Sursill-sukupuun prototyypin jälkeen, löydettiin kaksiosainen Alftan-sukuselvitys. Tämä käsikirjoitus antaa Loenbomin jo julkaiseman patriarkaalisen sukupuun lisäksi otsikolla: “Israel Alftans Pastoris i Storkyrö uhrsprång på Modernet afskrifvit af hans egna antenckningar “ (Israel Altanin Isonkyrön Pastorin äidinpuoleinen polveutuminen hänen omakätisten merkintöjensä mukaan), julkisuudessa ennen näkemättömän, matriarkaalisen linjan Alftan-suvulle.

Eric_XIV_of_Sweden.jpg
Kuningas Erik XIV

Löydön mukaan suvun juuri johtaa suoraan Emerentia Tottin ja Sigrid Vasan välityksellä kuningas Erik XIV ja Kaarina Maununtyttäreen. Sukupuut kuvaavat siis Alftanien kahdenkertaista sukusuhdetta kuningattareen. Kuva-aukeman oikealla sivulla nähdään patriarkaalinen sukujohto kuningattaren veljestä ja seuraavan aukeaman vasemmalla sivulla matriarkaalinen polveutuminen kuningasparista. Kts. kuvat alla.

Näin selittyy esim. se, miksi 1800-luvun julkaisut Ruotsissa ja Suomessa (mm. Oskar Wasastjernan aatelismatrikkeli) ovat olleet perillä samansuuntaisesta sukusuhteesta. Tarina on siis kulkenut suullisesti, mutta myös eri kronikkakopioiden välityksellä Pohjanlahden molemmin puolin. Alftanien sukusuhde kuningaspariin, muodossa, tai toisessa on ollut tuttu myös Erikin ja Kaarinan varhaisille elämänkertureille Ruotsissa ja tullut näin kirjatuksi heidän "virallisiin" biografioihinsa.

Löytö nostatti ennennäkemättömän kohun ja kiinnostuksen suomalaisissa sukututkijapiireissä. Eri forumeilla asiaa käsittelevät/sivuavat keskusteluketjut ovat keränneet tähän mennessä jo yli puoli miljoonaa katselukertaa. Suomalaisen sukututkimuksen "lippulaiva" Genos-lehti julkaisi Jouni Kalevan kokoaman, varsin kattavan katsauksen asiasta otsikolla: "Alftan-kronikka – Varhainen sukupuu ja muistojen kultanauha", jossa myös kyseiset kronikkatekstit (sukupuut) ovat kuvien muodossa detaljoidusti esillä.

Isonkyrön kronikkalöytö antoi yllykkeen ja aiheen perehtyä Sigrid Vasan veljen, prinssi Gustaf Erikssonin elämään, jota suomalais-sveitsiläinen Henry Biaudet oli jo valaissut Genevessä julkaistussa esityksessään: Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suède: (Une énigme historique du XVI:e siècle) / Henry Biaudet.Teksti sisällytettiin sellaisenaan (s.o. ranskaksi) Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisuun Helsingissä v. 1913. Koska kyseistä tutkielmaa ei seuraavaan vuosisataankaan saatu suomennettua, tai edes ruotsiksi, ryhdyttiin Riadissa, toimeksiannoin, avainkohtien käännättämiseen. Tuloksista on luettavissa otteita osoitteessa:

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4028

sekä Agricola historiaverkossa:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1283

Kuten historia- ja sukututkimuksessa yleensäkin, löytö johti toiseen ja "nälkä kasvoi syödessä". Prinssi Gustafin kohdalla huomattiin hetimiten, että hänen jälkeläisistään on olemassa suuresti Alftan-kronikkaa muistuttava sukupuu, jonka ensiversiot on kirjattu Stierneld-suvun hallussa olleeseen n.s. Kustaa Vaasan –raamattuun (Uppsala 1540-1541). Nämä merkinnät on tehty Stierneld-sukuun kuuluvien ERI henkilöiden toimesta n. sadan vuoden periodilla. Merkintöjen mukaan ruotsalaiset Eldstierna ja Stierneld-aatelissuvut polveutuvat prinssi Gustaf Erikssonista tämän Lauretentius Karthetskij-nimellä vaikuttaneen pojan kautta. Sukupuuta pidettiin Ruotsissa totena aina 1800-luvun puoliväliin asti (vrt. Alftan-kronikka). Mm. pelokas Kustaa III ei sitä lainkaan kyseenalaistanut. Hän epäili jopa paroni Stierneldin hautovan vallankaappausta, seniori-Vasa-sukupuuhunsa vedoten. Vasta viimeisen vapaaherra Stierneldin (Gustaf Nils Algernon Adolf Stierneld) kuoleman jälkeen, suorastaan välittömästi, aloitti aateliston A.T.G. Oxenstierna vastahyökkäyksensä Nya Illustrerad Tidning numerossa 5 (ss. 12-14) julkaisemassaan artikkelissa "Har Vasaätten på manssidan fortlefvat intill våra dagar?".

prinssin_ryosto.jpg
Prinssi Gustafin ryöstö äidiltään, Johan Zacharias Blackstadius (1816-1898).

Oxenstiernan artikkeli on laadittu ilman lähdeaineiston tunnollista läpikäyntiä. Hänen pääargumentteihinsa kuuluu “En Tysk bibel”, jota artikkelin laatija ei kuitenkaan ominsilmin ole nähnyt ja joka itseasiassa, Paul Sjögrenin tutkimusten (kts. alla) ansiosta, osoittautui Kustaa Vaasan raamatuksi (Gustav Vasas bibel, Biblia på Swensko, Uppsala 1540-41). Johtopäätökset ovat sen mukaisia ja ennalta-arvattavia. Artikkelin julkaisu Ruotsissa ruokki seuraavaakin tutkijapolvea ja antoi arvon historioitsijoille aiheen epäillä vapaaherra Stierneldiä paitsi sukupuunsa, myös muun julkaisemansa aineiston väärennöksestä. Näin paroni Stierneldin päätyö: Handlingar rörande Skandinaviens historia (HSH), on tullut kontaminoiduksi, hänen julkaisemiensa osien osalta, aina viimeiseen virkkeeseensä asti. Jokainen niihin nojaava tutkimus ja referaatti on nyt epäilyksenalainen, suorastaan makulatuurikelpoinen. Missä kulkee totuuden ja väitetyn väärennöksen raja?

Oxenstiernan avaamasta aiheesta jatkoi Olof Hjärne omia tutkimuksiaan, mutta jätti ne valtaosin julkaisematta, koska suoraan Stierneldiin kohdistuvaa, sitovaa todistusaineistoa ei vain kertynyt haaviin..

Aivan viimeisimpiä yrityksiä pureutua sukupuu- historiaväärennysväitteisiin edustaa Paul Sjögrenin v. 1980-julkaisu "Erland Hjärne om Adolf Ludvig Stierneld som historieförfalskare; efterlämnade handlingar i Uppsala universitetsbibliotek" ja sen herättämien kysymysten siivittämä jatkojulkaisu: Laurentius Petris och Karin Månsdotters bibel i Uppsala universitetsbibliotek ?(Nordisk tidskrift för bok- och biblioteksväsen 69 (1982).

Vasta Paul Sjögren vaivautui alkuperäislähteelle s.o. tutkimaan Eldstierna-Stjerneld-suvun perintöraamatun merkintöjä. Yhteenvedossaan hän sanoo mm. seuraavaa:

"Adolf Ludvig Stiernelds familjebibel är fylld av många intressanta men svårkontrollerbara uppgifter om dess ägare om ätterna Stierneld och Eldstierna. I den mån utsagorna i detta fall är uppdiktade och falska, är detta emellertid icke i första hand ett resultat av Adolf Ludvigs egen stundtals liviliga fantasi. Kanske även hans förfader ägt hans väldokumenterade och omvittnade fallenhet för fabulering och fantasterier."

Sjögren ei syytä ensi kädessä Adolf Ludvig Stierneldiä sukupuunsa väärennöksestä, vaan hakee kollektiivista, yli sukupolvien ulottuvaa syyllisyyttä, jos väitteet (s.o. raamattumerkinnät) osoittautuvat fiktiivisiksi ja epäaidoiksi.

Miksi Hjärne ei julkaissut löydöksiään? Missä “luuraavat” Adolf Ludvigin vilkkaan mielikuvituksen "hyvindokumentoidut" todisteet?

Jos Adolf Ludvig Stierneld ei "keksinytkään" prinssi Gustafista polveutumista, eliminoituu "lumipalloefektistä" pois se ensimmäinen ja ratkaiseva pikkupallon pudotus rinteeseen (s.o. Oxenstiernan artikkeli yllä). Mitä jää jäljelle, kun sulamisreaktio todenteolla alkaa?

Rinnakkain Eldstierna-Stierneld-kronikka-keskustelun, eteni myös Alftan-tutkimus ja siihen avion myötä liittyvä Barck-projekti. Kävi yllättäen ilmi, että Alftan-suvulla oli väyjensä kautta suora linkki prinssi Gustafin jälkeläisiksi väitettyihin.

Padasjoen Johan Barckin (vaimo Katarina Abrahamsdr Alftan) äidin, Brita Broddesdr Ambergin, veljentyttären tytär, Anna Maria Sackensköld, aviotui 1. aviossaan vapaaherra Gustaf Eldstiernan kanssa, joka oli, paitsi prinssi Gustafin pojanpojan poika, myös äitinsä puolelta suoraan Erik XIV prokuraattorin & “oikean käden” Jöran Perssonin (Tegel) jälkeläinen. Tietyn sukupiirin sisällä nainnin malliesimerkki s.o. syrjäytetyn kuningaslinjan jälkeläiset ("soihdunkantajat – eldbärare") pitivät yhtä!

Toinen Alftan-vävy, Måns Larsson (Anna Eriksdr Alftanin puoliso), puolestaan hoiti Taivassalossa alunperin Henrik Ulfvenkloulle kuuluvia tiluksia, jotka joutuivat hänen leskensä (Barck-sukupiiriin kuuluvan Eva Eggertzin) uudelleenavion myötä vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan haltuun. Oliko Måns Larsson kenties Lars Larssonin veli? Oliko jopa niin, että veli oli vitaali lesken uudelleenaviojärjestelyissä? Rahan oli rakkain silloinkin ja sitten suku!

Olen todennut, että Alftan- ja Eldstierna-Stierneld-kronikat joko seisovat, tai kaatuvat yhdessä.

Kummin kävi? Sen vauhdilla etenevä DNA-tutkimus näyttää.


Carolina Rediviva, 2018

Kuluvan vuoden keväällä suoritettiin toimeksiannostani Uppsalan yliopistossa säilytettävän Stierneld-sukuarkiston läpikäynti.

640px-Carolina_Rediviva_in_summer.jpg
Carolina Rediviva

Sen siirrosta yliopiston haltuun on ruotsalainen tutkija Paul Sjögren antanut artikkelissaan Nordisk tidskrift för bok- och biblioteksväsen 69 (1982) seuraavan kuvauksen (käännös ruotsista suomeksi):

”Raamattu on lisätty Carolinan kokoelmiin Stierneldin testamentin 6. toukokuuta 1820 seurauksena, jonka mukaan hänen kirjoja ja käsikirjoituksia käsittävä kokoelmansa lankeaisi Uppsalan yliopistolle Stierneldin kuoleman jälkeen, edellyttäen että vapaaherrallinen Stierneld-suku on sammunut mieslinjalta. Pääosan A.L. Stierneldin kirjastosta ja käsikirjoituskokoelmasta antoi hänen poikansa ulkoministeri G.N. Algernon Stierneld jo 1854 luovuttaa Carolinalle, mutta puutteellisena mm. yllämainitun Raamatun osalta.

Vuonna 1868 Algernon Stierneld kuoli ja hänen poismenollaan suku sammui miekanpuolelta. Syy siihen, ettei toimituksia hänen kuolemansa jälkeen saatu päätökseen testamentin määräysten mukaisesti, voi mahdollisesti johtua siitä perillisten käsityksestä, että yliopiston kirjasto oli osoittanut puuttuvaa mielenkiintoa sitä kokoelman osaa kohtaan, joka oli jo luovutettu. Anders Grape on antanut tiedoksi, että Algernon Stierneld, kymmenkunta vuotta v. 1854 jälkeen, olisi tullut Carolinaan tarkastelemaan kokoelmaa, ”jossa yhteydessä oli huomattu, ettei kukaan virkamiehistä ollut tietoinen tästä (s.o. lahjoitetusta kokoelmasta), vaan vasta suuren etsinnän jälkeen oli ullakolta, tai kellarista tavattu joukko pakkilaatikoita, jotka tarkastuksessa huomattiin sisältävän (perään)kysellyn kirjakokoelman. Vapaaherra Stierneld, joka oikeutetusti olisi ollut hyvin tuohtunut siitä, että jotain sellaista on voinut tapahtua, olisi tuolloin ilmoittanut, että hän omalta osaltaan ei aikonut panna tikkua ristiin rikastuttaakseen lisää laitosta, jossa kalliit lahjat saattoivat saada sellaisen kohtelun”. Grape, mainitsee, että hän oli tästä saanut tiedon kapteeni E. Malmbergilta, joka taas oli vuorostaan kuullut sen vapaaherra David A. Stierncronalta Stjärnarpissa Hallannissa. Grape jatkaa: ”Että kokoelma, jos jotain senkaltaista vapaaherra S:n vierailua on todella tapahtunut, joiltakin osiltaan olisi voinut olla käsittelemätön, ei näytä ehkä aivan poissuljetulta, mutta että se olisi ollut purkamattomana syrjäänahdettu näyttää mahdottomalta.”

Toimeksianto keväällä 2018 käsitti paitsi yllämainitun Raamatun läpikäynnin, myös sukutieteellisesti merkittävien muitten merkintöjen jäljittämisen. Näistä lähteistä on e.m. Ernst Malmberg antanut kuvauksen “Svenska slot och herresäten, Halland s. 17, 1914 ja se kuuluu seuraavasti

(käännös ruotsista suomeksi):

Vasemmalla salongista sijaitsee kirjasto, vanhoihin kultapainettuihin nahkaniteisiin sidottujen kirjojen täysin peittämine seinineen, mikä antaa tilalle hyvin koristeellisen ja arvokkaan kokonaisvaikutelman. Seinien sisäpuolella on paronin työhuone, stukko-ja köynnösornamenteilla ja epätavallisen korkealla ja kapealla holvisyvennyksellä varustettuine Marieberg-kaakeliuunineen. Kirjakokoelma käsittää pääasiallisesti historiaa ja muistelmateoksia sekä ruotsalaista ja ranskalaista 1700-luvun kirjallisuutta Stierneldien kirjastosta. Sieltä ovat peräisin myös kaikki kehtokirjoja ja harvinaisia painotuotteita käsittävät laitokset, joita on runsaassa määrin ja joista voin saada esittää vain vähäisen osan.

Saksalainen, runsaasti kuvitettu rukouskirja on kuulunut kuningatar Kaarina Maununtyttärelle, Hän on lahjoittanut sen edelleen poikansa Gustafin ystävättärelle Brita Pedersdotter Karthille. Brita Karthin kirjoitusta on nähtävissä joissain riveissä, joissa hän kutsuu itseään 1500-luvun voimakkaammilla ilmaisuilla. Häneltä rukouskirja on kulkenut perintönä Laurentius -pojalleen, Eldstierna ja Stierneld-sukujen kantaisälle. Saksalainen hartauskirja runsaasti hopeakirjaillulla kannella on kuulunut Erik XIV:ta tyttärelle Sigridille, joka itse on kirjaillut kannet ja lahjoittanut kirjan yllämainitulle Lars Karthetskij Eldhille, jonka kautta se on tullut Stierneldien perheelle. Erityisen hyvin säilynyt Kustaa Vaasa-Raamattu on kuulunut Laurentius Petrille ja on hänen toimestaan varustettu huomioin, jonka jälkeen sen ovat omistaneet Kaarina Maununtytär ja Lars Eldh. Jälkimmäiseltä se on kulkenut perintönä viisi sukupolvea Stierneldejä ja on varustettu joukolla mielenkiintoisia Stierneldien merkintöjä ja huomioita heistä, jotka selkeästi ja varmasti osoittavat sukupolvet ja polveutumisen. Yksi kappale psalmikirjaa hopeakirjailtuna niteenä on kuulunut Kaarina Maununtyttärelle. Juhana III:nnen liturgiasta – niinkutsutusta Punaisesta kirjasta vuodelta 1576 - on erinomainen kappale alkuperäiskansin, joka on kuulunut oppineelle valtakunnan rahastonhoitaja Sten Bielkelle, arkkipiispa Laurentius Petri Gothuksen esipuheella ja koko papiston painetulla suostumuksella. Lopussa on liitettynä käsikirjoituksena kuningas Juhanan kirje 12. helmikuuta 1588 papistolle Södermanlandissa, papiston vastaus sekä arkkipiispan kirje 13. tammikuuta 1588 Södermanlandin papistoa vastaan y.m. Saksalainen Raamattu painettu Wittenbergissä 1606 on kuulunut Lars Eldhille ja on varustettu A.L. Stierneldin merkinnällä: ”jatkuen on tämä Raamattu kulkenut perintönä minulle.”

Paul Sjögrenin mukaan n.k. ”Laurentius Petri-raamattu” saatiin Carolinan kokoelmiin vasta Malmbergin Stjärnarpiin suorittaman vierailun jalkeen, ehkä jopa niin myöhään kuin v. 1912. Sjögren jatkaa (käännös ruotsista suomeksi):

”Kuinka tahansa, tai mitkä syyt sitten olivatkaan, A.L. Stierneldin testamentin määräyksiä ei ole täysimääräisesti täytetty. Useita vuosikymmeniä sen jälkeen kun Algernon Stierneld oli kuollut, 1914, tai joitakin vuosia aikaisemmin, oli yllämainittu E. Malmberg käynyt Stjärnarpissa, jonka omistaja tuona aikana oli vapaaherra David A. Stierncrona (1860-1927). Tämä oli Algernon Stierneldin tyttärenpoika ja siten perillinen kolmannessa polvessa Adolf Ludvig Stierneldin jälkeen. Kuvauksessaan Stjärnarpista omistaa Malmberg paljon tilaa ja mielenkiintoa sen kirjastolle. Hän kertoo, että tämä pääasiallisesti käsittää historiaa ja muistelmateoksia sekä ruotsalaista ja ranskalaista 1700-luvun historiaa Stierneldin kokoelmasta. Hän luettelee ja kuvaa joitakin teoksia, jotka ovat kuuluneet Stierneld-suvun aikaisemmille sukupolville ja niiden joukossa myös eräs Kustaa Vaasa-Raamattu, jonka sanotaan ensin kuuluneen Laurentius Petrille ja sen jälkeen Karina Maununtyttärelle. Merkintöjen mukaan on Kaarina lahjoittanut sen Lars Eldhille ja sen jälkeen se on kulkenut perintönä Stierneldin suvussa.

Gustav_Vasa _Bibel.jpg
Gustav Vasas Bibel

Joskus Malmbergin Stjärnarpin käynnin jälkeen on k.o. Raamattu luovutettu Carolinalle, mahdollisesti tämän käynnin seurauksena. Ruotsalaisen osaston lisäluettelossa 1929 varten on lisänumerolla 1929:519 merkitty, että Raamattu on saatu lahjana ”vapaaherra Stierncronalta, Stjärnarp 1912?” Ilmeisesti virkamies, joka on tehnyt merkinnän lisäluetteloon, on pitänyt mahdollisena, että Raamattu on luovutettu jo 1912 ja ehkä Malmgrenin vierailun tuloksena. Kirjaston vuosikertomukset viimeksimainitun vuoden ympäriltä eivät kuitenkaan kykene tätä vahvistamaan. Ilmeistä on kuitenkin, että kirjaston johto on 1910-luvulla aktualisoinut kysymyksen Stierneldin lahjoituksesta. Entinen ylikirjastonhoitaja Axel Andersson vieraili Stjärnarpissa vuonna 1919 ja samana vuonna luovutti vapaaherra Stierncrona kirjastolle suuremman kokoelman planssikuvia, käsittäen 268 erää, sekä joukon kirjoja ja käsikirjoituksia. Näiden joukossa ei kuitenkaan mainita Kustaa Vaasa-raamattua.”

Ristiriitaisista merkinnöistä johtuen, ei kevään 2018 tutkimuksen ”eväistä ja annista” ollut siten varmaa ennakotietoa. Karu totuus paljastui vasta paikanpäällä, arkistovirkailijoiden toimittaessa tutkijasaliin vain kaksi Kustaa Vaasa-Raamattua, joista toinen, n.s. standardipainos, ei sisältänyt juurikaan sukumerkintöjä ja toinen, koristeellisempi n.s. ”Laurentius Petri-Raamattu”, oli jo saanut kattavan käsittelyn vuonna 1982 Paul Sjögrenin toimesta. Koska arkistohenkilökunta ei kyennyt paikallistamaan muita Malmbergin Stjärnarpissa verifioimia kirjallisia lähteitä, on oletettava, että mainitut dokumentit ovat edelleen Stierneld-suvun naiskantaisten haarojen hallussa ja mahdollisesti näin ollen vielä jäljitettävissä.

Kustaa Vaasa-Raamatulle (”Laurentius Petri”-versio) suoritetun visuaalisen tarkastuksen perusteella teos kokonaisuudessaan oli melko hyvin säilynyt. Sen irtokansi on tosin lähes irronnut ja pysyy yhdessä ainoastaan helojen avulla. Kannen sisäpuolen teksti kuuluu seuraavasti:

pag 1 N: 10

Hafwas warit salig M-r Laur. Petri Vpsala ÄrchiaeBiskopens Z, och är aff Mr Jonae ombunden

Senast aff denna första swenska REFORMATOR med NOTOR försedd, thy Mr Lars ifro vår Luther i (en?) salig stund.”

Teksti on a) outo rakenteeltaan b) kirjoitusasultaan hämmentävä ja osoittaa ikäänkuin kahden aikakauden tyyliä. Missään nimessä teksti EI ole 1500-luvulta. Sen näyttäisi eniten 1600-luvun tekstiltä, ellei siitä puuttuisi ornamentteja. Niiden puuttuminen voi olla kirjoittajan omaleimainen kirjoitustyyli. Kirjoitustyyli muistuttaa suuresti tekstiä, jossa mainitaan tekstin olevan arkkipiispan omalla kädellä kirjoittama. Sen jälkeen on toisella käsialalla teksti: ”Ägarene till denne salige Skrift äro ofwanstående gamle Ärkebiskop Lars som gifwit denne Bibel som han till trycket låtit befordra, åt DrottningCatharina Månsdotter. Hs Mtt gaf thet Sin Herr Sons naturliga Son Hr Lars Kartetskij som sedan kallades Eldh, samt warit hans hustrus BRITA TÖRNROSES. Så föll den till Sonen Herr Samuel Stiärneld; sedan hans dotter Catharina, warefter detta wärck kommit till Herr Lars Stierneld, hennes broder.”

[Käännös: ” Tämän pyhän (oik. autuaan] kirjoituksen omistajat ovat yllämainittu vanha arkkipiispa Lars, joka antoi tämän Raamatun, jonka hän oli antanut painoon saattaa, kuningatar Katarina Maununtyttärelle. Hänen Majesteettinsa antoi sen Herra poikansa luonnolliselle pojalle H.[erra] Lars Kartetskijlle, jota sittemmin kutsuttiin Eldhiksi, sekä ollut hänen vaimonsa Brita Törnrosin...]

Tämä käsiala taas on 1600-luvun loppupuolen tai 1700-luvun alun käsialaa. Outoa on, että teksti ei kerro kirjoittajasta mitään. Tässä tekstin osassa mainitaan (käännös) ”...Kaarina Maununtyttärelle. Hänen Majesteettinsa antoi sen [so. Raamatun] Herra poikansa aviottomalle pojalle Herra Lars Kartetskylle, jota sittemmin kutsuttiin Eldhiksi...”.Tämän tekstin jälkeen alkaa ilmeisesti Adolf Ludvig Stierneldin oma teksti, jossa hän kokoaa tässä Raamatussa olevat sukuhistorialliset ja genealogiset tiedot. Näitä on – kuten hän itse sanoo – vain tietyissä paikoissa. Kaikki muut merkinnät ovat teologisia luonteeltaan. Merkinnän hän on tehnyt Skattmansössä vuonna 1775.

Lista on seuraava:

”På följande sidor äro genealogiska och biografiska anteckningar jemte på denna här:

Bakpå första titelbladet omkring det Kongl. Wasavapnet: Att denna Bibel tillhördt Hr Samuel Stjerneld, efter Hans Moder och faders EnckModer, samt fader i alltsanmman mycko oredigt skrifvit (Modern H. Törnros, Er Mar: Drottn: Catharina, Hr? K. Lid?)

Bakpå titelbladet för Profeterna: fortsättning än widare af Prins Gustaf, konung Eric 14s Sons, oäkta afkomma, hela Slägtegrenen Eldh.

Näst efter Profeterna: Om tillkomsten af Eldhe och Kartetskynamnen och vapnen

Näst för det Nya Testamentet: Catharina Stjernelds berättelse om sin fäderneslägt; ifrån och med Konung Gustaf Ericsson Wasa, samt Prins Gustaf Ericssons oäkta afkomma intill Hennes tid.

”1. S.D.G. Thenne är min fäderne släght. Konungh Gustaf 1 aff thenn urgambla högbefryndade Ridderlige Vasa Släghten, war gift med Catharina aff Sverige, han med Margereta Leijonhufwudh, så med Catharina Stenbock. Aff Prinssessan hade hans Maijt Konungh Erich 14, Konungh Johan …

2. … … ”Jag har inthet barn med min man Magnus Pauli Hr Olivecrantz Gouverneurens brorson, ... [vid sidan:] Tillägg: Lars Karthetskij Eldh hade jemte de här nämda barnen med Brita Törnroos: Jacob Eldh, född 1624 + 1651; Abraham Larsson Eldh f: 1625 + 1668 d. 8 Oct. Stamfader för den änwarande ätten Eldh; samt aff ett sednare (ovisst) gifte: Maria Eldh född 1660 d. 11 Aug, posthuma: förbigångning, som trolikt gifvit anledning till någras mening, att Eldh icke wore samma slägt med Eldstierna och Stiärneldh.” [på andra sidan, invid bokens spalt?:] ”(Desse grenen är förbigången. Man har menat att den äldsta brodern till Eldstierne och Stierneldh hetat Gustaf, men dödt med nöddop, om så är)” … FINIS

Under Nya testamentets titelblad: Något i sistnämde ämne. [Även ovan och vid sidan av. Under: (käännös: Minun isärakkaani oli syntynyt vuotena 1637, minun isänisäni vuonna 1586 ja kuoli vuotena 1660. Minun isänisänisä syntyi vuonna 1568 ja kuoli 1637. Hänen isänsä syntyi vuonna 1533 ja kuoli vuonna 1577. Hänen herra isänsä taas syntyi vuotena 1490 ja nukkui pois 1560.)]

Hvad mera som är inskrifvit: dels nästan öfverallt i marginalerna, samt sisst, vid nya Testamentets slut äro antekningar, som endast röra andra ämnen än de genealogiska och biografiska inqvestiones. *

Och undantagit det som sedermera upteckts _åfvanför 1a Samuelsbok_, där Lars K. Eldh skrifvit sig hafva år 1658 gifvit denna sig af Drottning Catharina på Ljuxala fångna Bibel, till sin Son Samuel (Sedan Stjerneld) 21 år gamal.

* Efter uppenbarelseboken, ses fortsättning in till 1824, på Stjerneldska ättelineen, med födelsetid, dop, faddrar, död, m.m. hvilket sedermera blifvit fortanK af mig S(ig)?

5. Äre Denna gambla Konung Gustafz Bibel är nuförtiden en Herr SAM: STIÄRN ELDHZ tillhörighet, men hafwa warit Fru Törnroses (kirjoitettu päälle – T vaakasuora viivalisätty, alhaalla lisätty käyrä, r:n alla täysin toinen kirjain, joka selkeästi ulottuu paljon korkeammalle kuin r, n-kirjain saatu aikaan lisäämällä lyhyt viiva kirjaimen toiseen pystysuoraan viivaan, rose sana kirjoitettu päälle, sana ei varmuudella ole päättynyt s-kirjaimeen, todennäköisemmin D-kirjaimeen.) Anno 1694 blef den förordnad att a (tuhoutunut) blifwa innom Släckten efter han warit Herr StiärnEldh (tuhoutunut) och hen (tuhoutunut) Swär- (tuhoutunut) Så och Drott Catharina på Liux. Så och hans faders som den fått, den där getts honom i gofua af Drott Catharina på Liuxala. Detta skrifwer iag för bätrom minna.”

Jos aloitamme kansilehden jälkeisestä sivusta. Sen tekstin mukaan Adolf Ludvig Stierneld lisäsi vuonna 1806 sitä kertomusta, jonka Catharina Stierneld oli kirjoittanut kahden testamentin so. Vanhan ja Uuden Testamentin väliin. Hän korostaa kirjoittavansa tämän lisäyksen nopeasti (”hastigt”) ja sen mukaan, mitä hän nyt tietää (”enligt med hvad jag nu vet.”). Lisäyksen hän aloittaa vapaaherra Lars Eldstiernasta. Meitä kiinnostava osuus tällä sivulla on lause ”Hans far Samuel Stjerneld var född 1637 och dog 1716 d. 5. Oct-r (lisätty ylös ”i sitt 80 år”). Dens far Lars Eld, var född 1586 d. 1 Sept-r och dödde 1660 d. 4 November.” Mitään tekstiä ei tällä sivulla ole aiemmista sukupolvista. Käsiala on selkeästi jatkoa edellisen sivun Adolf Ludvigin käsialalle. Mitään korjauksia tai päällekirjoituksia ei tällä sivulla ole. Kolmannella sivulla (sivulla ennen nimisivua) on sivun puolessa välissä Stierneldin nimikirjoitus (pelkkä Stjerneld ilman etunimiä). Tällä sivulla on myöhemmin, maaliskuussa vuonna 1809 kirjoitettu jatko, jossa hän mainitsee nähneensä revisiosihteeri ja ritari Marks von Würtenbergin kirjoittaman esipolvitaulun tämän kanssa vapaaherralliselle Eldstjerna-suvulle joka siinä johtaa sen Erik XIV:n pojasta prinssi Gustafista sekä mainitusta prinssi Gustaf Ericssonin jalkavaimosta Britasta, heidän aviottoman pojan, vanhan sotamiehen Lars Karthetskij Eldh:in ja tämän yhden puolison Brita Hansdotter Törnroosin kautta.

Nimilehden toisella puolella oleva kirjoitus on yllä (ks: ”5.”) selvitetty ja siinä erityisesti kiinnitetty huomiota Törnrose-nimen kohdalla tehtyyn muutokseen. Nimen alla on vanhaa tekstiä, joka ei ole ollut Törnrose. Käsialatyyli on selkeän 1600-luvun koristeellista tyyliä.

Uutta Testamenttia edeltävällä sivulla, joka alkaa S.D.G. (= Soli deo gratias), on kirjoitettu käsialalla, joka suuresti muistuttaa alkukannen sisäpuolen ensimmäistä tekstiä kirjaimien erikoisen kulmikkuuden takia. Uuden testamentin nimisivun alareunassa oleva teksti, josta yllä käännös (ks: Under Nya testamentets titelblad), näyttäisi tyyliltään olevan sama kuin kannen sisäsivun teksti numero 2 ja noudattavan 1600-luvun ortografiaa.

Profeettojen jälkeen ”Eldhwapnet med det brinnande bärget … gafs ...af … Gustaff i Keijsarens hof, åt sina barn, och Keijsaren Rudolff förbättrade wapnet för sönerna med nambn af Karthetsky; men det första namnet och adelskapet är af Slägten ansedt förnämbligast, och det är rätt och tillbörligit. Stierne lades till att minnas dem på wapnets /hielm samt i åminnelse aff Stierne Slägten/ … således kommo wåre nambn och wapnet.

[Käännös: ”Eldh-vaakuna …. ja keisari Rudolf paransi vaakunan pojille Karthetsky-nimellä, mutta ensimmäistä nimeä ja aateluutta pitää suku ylhäisimpänä, ja se on oikein ja sopivaa. ...]

Tämän alle on Adolf Ludvigin käsialalla ja allekirjoituksella vuonna 1810 kirjoitettu ”Att observera: Månne intet i näst den sista raden af denna här annotationen af Catharina Stjerneld, orden skilja från andra, kunna innebära meningen ifrån de slägterna som skrifva sig Ell och Eld, och icke äro af samma stamm med slägten Eldh, hvilken är af samma stamm med Eldstjerna och Stjerneld oförnekeligit, ehuru afglömd att införas i Catharina Stjernelds beskrifning om sin slägt, som finnes införd här, framför Nya Testamentet, kanske brydde hon sig intet med att inskrifva den grenen af sin familia, som var ännu ihågkommen med förnyat adelskap, hvilket den tiden mera värderades än nu, kanske ärnade hon inskrifva den. Med Stjerneslägten menas Brita Karths MorModer Cecilia Stjerna.” Sisällöllisesti voi huomauttaa, että nimen kirjoitustavalla ei ole mitään merkitystä, koska mitään vakiintunutta kirjoitustavan järjestelmää ei ollut tuolloin olemassakaan. Tämä teksti on kirjoitettu vuonna 1810.

Ensimmäisen Samuelin kirjan nimisivun yläpuolella on teksti: ”Denna Saliga Skrifft fick Jagh på Liuxsala aff Saligh Drottningh Karin Kärlighen och Ärlighen, och gies denn åth min Son Samuel d han nu i Norrköping fyldt sine 21 åhr. A.C. 1658. Soli Deo Gloria. Lars K. Eldh”

Lopuksi on saksaksi, omalla muista eroavalla käsialalla, kirjoitettu ”Diese Bibel ist nicht gedru[c?]kt in Ubsal Sondern [in] Wittenberg”. Päätellen ornamenttien ja lisäkirjainten puuttumisesta sekä kirjaimien muodosta (esim S – sondern, W – Wittenberg] on tämä teksti syntynyt 1700-luvulla.

Samalla käsialalla on seuraava teksti ”Detta notherande skall wara af sal. ArkiaBisk-ns hd sielf inskrifwit. Seikka, minkä seuraava teksti aivan oikein kieltää ja huomauttaa, että Raamatun marginaaliin tehdyt huomautukset (teologiset!) ovat arkkipiispan omasta kädestä. Näinhän saattaa olla.

Muita lähteitä ei Uppsalan yliopiston kirjastossa ollut. Niitä ei löydetty laajasta etsintäoperaatiosta huolimatta mistään kokoelmista eikä mistään luetteloista. Gustaf Rudbeckin mukaan vuonna 1925 nämä muut teokset kuuluivat edelleen tuona ajankohtana yksityiseen kokoelmaan eli olivat tuolloin David Stierncronan omistuksessa Stjernarpissa.

Kommentit (JP):

Vuoden 2018 rupeama vahvisti, jo Sjögreningin havainnon, jonka mukaan merkintöjä sukuraamattuun on tehty useamman Stierneld-sukupolven ajan. Aktiivisin kirjaaja on v. 1667 syntynyt Catharina Stierneld, myöhempi rouva Paulin. Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin omakätiset merkinnät ovat selvästi aiempia merkintöjä kommentoivia. Hän on myös laatinut avuliaasti ”sukuindeksin”, jonka perusteella valtavan materiaalin sukuaiheisten merkintöjen käsittely ja luku huomattavasti helpottuu.

Aivan pikaisella läpikäynnillä herättää mielenkiintoa mm. se, että Brita “Törnroses”-nimikorjaus ei ainakaan ole Adolf Ludvigin kädestä, koskapa hän itse on kommentoinut sotkua. Mielestäni alla on ensin lukenut “Stierneld”, joka sitten on korjattu Törnroses-tyttönimeksi. Missä kummittelee Canther-Cantherus-Canthersteen-nimi? Olen jossain Stierneld-kritiikin yhteydessä lukenut “Stierneldin epätoivoisista yrityksistä kytkeä eräs matriarkaalinen sukujohtonsa Cantherus-sukuun”. Mistä tämä tieto voisi olla lähtöisin, jos siihen viittaavaa aineistoa ei Uppsalassa kertakaikkiaan ole? Ainoa heihin kohdistettava teksti näyttäisi liittyvän A. L. Stierneldin kommenttiosuuteen, jossa hän toteaa: “Med Stjernaslägten menas Brita Karths MorModer Cecilia Stjärna”. Peder Karthin vaimo, Kerstin Stake, oli todella Cecilia Andersdr Stiernan tytär. Stiern-nimi yhdistettynä patriarkaaliseen Eld-nimeen, olisi siten Eldstierna-Stierneld-aatelisnimien etymologia. Loogista mielestani, varsinkin kun “stierna” on katsottu aiheelliseksi sisällyttää molempiin aatelisnimiin Eldin lailla. Johdonmukainen selitys! Ei “epätoivoinen yritys”, vaan fakta!

Tekstistä käy mielestäni myöskin ilmi se, että Adolf Ludvig etsii vakavissaan todistetta sille, etteivät Norrköpingin muut tunnetut Eldhit (Jacob & Abraham) olisikaan samaa sukujuurta prinssi Gustavista polveutuvien kanssa, ainakaan patriarkaalisesti. Jos hän olisi itse “mestariväärentänyt” Catharina Stierneldin tekstit kuten väitetään, miksi hän siinä tapauksessa olisi kirjoittanut moisen dilemman ja epäloogisuuden väärennyksensä sisään? Alkuperäisissä (Paul Sjögrenin julkaisemissa) teksteissä Laurentius Karthetskijlle annetaan kuolinvuodeksi 1639. Kuolinvuoteen sopii huonosti v. 1660 postuumisti syntynyt Maria Eldh, joka välillisesti antaa aiheen epäillä kahta erillistä Eldh-sukua Norrköpingissä kuvattuna aikana. Maria Larsd on toki saattanut olla Lars Larsson nuoremman ja Catharina Standorphin tytärkin, sillä parin tunnettu lapsikatras on syntynyt samalla periodilla (1661-1663). Kysessä olisi siis vanhin, syntyessään, tai hyvin nuorena kuollut lapsi.

Eräs aiemmin esillä olematon nootti liittyyy A.L.Stierneldin mainintaan revisiosihteeri ja ritari “Marks von Wurtembergin” kirjoittamaan Eldstierna-esipolvitauluun, joka johtaa prinssi Gustafiin Lars Karthetskijn kautta. Kyseessä on mitä ilmeisimmin Carl Eugenius Marcks von Wurtemberg (1748-1812), joka sattumalta liitty Alexander Modeliniin siten, että Modelinin langon poika, Fredrik Pfeiff, nai Eva Christina Marks von Wurtembergin, joka oli Eldstierna-sukupuun kirjoittajan (Carl Eugenius) sisar. En ihmettele yhteistä intressiä, sillä Modelin-Barckien ruotsinsukupiiri liittyy hyvin läheisesti Eldstierna-Stierneldeihin avioin. Esim. Johan ja Broddo Barckin serkuntytär, Anna Maria Sackensköld, nai Gustaf Eldstiernan (1663-1695), Lars Larsson Eldstiernan Ja Catharina Standorphin (Joran Persson Tegelin, Erik XIV:ta prokuraattorin suora jälkeläinen) pojan. Tutkimalla sukupiirejä, esim. sitä kuinka läheisesti ja monisäikeisesti Canter-Cantherus-Canthersteen-suku liittyy Eldstierna-Stierneldeihin, saadaan vakuuttavaa lisätukea kronikan kuvaamaan sukujohtoon. Marks von Wurtembergin laatima sukupuu voisi sekin löytyä Ruotsin ritarihuoneen arkistoista, tai sitten suvun nykypolvilta.

Muita osviittoja tulevalle tutkimukselle

1 Vaakuna:

Paul Sjögren sanoo (käännös ruotsista suomeksi):

Catharinan laajoista ja sisällyksekkäistä sukumerkinnöistä eri kohdissa Raamattua mainittakoon tässä lisäksi vain, että hän yhdessä huomiossaan, joka on ”Profeettojen” viimeisen sivun kääntöpuolella, on jättänyt merkittävän tiedon *): Hän ilmoittaa, että prinssi Gustav antoi Eld-nimen palavan vuoren kera lapsilleen, kun hän oli keisari Rudolfin hovissa. Keisari olisi ”parantanut” vaakunaa pojille ja antanut heille nimen ”Karthetsky”; ”mutta ensimmäinen nimi ja aateluus on suvussa pidetty ylhäisimpänä, ja se on oikein ja sopivaa.” Suvun nimi ja vaakuna sanotaan sen jälkeen muodostetun sen kautta, että ”stierna” lisättiin. Catharinahan tarkoittaa tällä nimiä ja sukuhaaroja Stierneld ja Eldstierna.”

Eldstierna-Stierneld-suvun varhaisin vaakuna on säilynyt vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan vapaaherrallisen vaakunan sydänvaakunassa alla.

Eldstiernojen_vaakuna.jpg
Eldstiernojen vaakuna

Sydänvaakuna vastaa täysin Catharina Stierneldin antamaa kuvausta. ”Palava vuori” on yhdenmukainen alakentän tulivuoren kanssa, joka todennäköisimmin symbolisoi prinssi Gustaf Erikssonin opiskelua Välimeren maissa (lähinnä Italia), tai mahdollisesti hänen alkemisia harrastuksiaan. Vaakunan yläosan ”parantelu” s.o. lohikäärmekuvio kuuluu Pyhän roomalaisen keisarikunnan tunnuksiin, jonka hallitsija keisari Rudolf oli. Eldh-sukunimeen lisätty ”stierna” on jo saanut selityksensä yllä, sehän periytyi Bita Karthin Cecilia Stierna-isoäidin suvusta. Catharina Stierneldin 1600-luvulta säilynyt kirjallinen kuvaus ja Ruotsin ritarihuoneen aikalaisimage, ovat siten toisiaan täydentäviä ja vahva osviitta Catharinan kronikan todenperäisyydestä. Jos Eldh-suku olisi lähtöisin norrköpinginseudun rahvaasta, kuten nykytutkimus väittää, symboleille olisi keksittävä kokonaan uusi, fantastinen ja vaikeasti perusteltavissa oleva juuri. Kyetäänkö siihen?

2 Eldhien linkit Norrköpingin porvaristoon

Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että Elhd-sukuisilla oli varhaisissa polvissaan suora ja merkittävä sukulinkki Norrköpingin suurporvaristoon ja kaupungin johtoon. Abraham Larsson Eldhin (1625-1668) vaimoksi on paljastunut Anna Nilds (Nordenhielm 1642-1704), joka oli Norrköpingin kajupunginsihteerinä v. 1638 ja pormestarina vuosina 1650-1655 palvelleen Nils Andersson Vinnerstadiuksen tytär. Annan veli oli siten se Andreas Nicolai Norcopensis, joka ansioistaan Uppsalan rehtorina ja Kaarle XII kotiopettajana tuli aateloiduksi Nordenhielm-nimellä. Varmemmaksi vakuudeksi Andreas Nordenhielmin ja Christina Jönsdr Ellerhusenin Christina-tytär nai Lars Samuelsson Stierneldin tämän toisessa aviossa. Kuinka todennäköistä olisi se, että maaseudulla sijaitsevan Händelön vuokraajaksi/ voudiksi sanotun Lars Björnsson/ Nilssonin poika olisi päässyt avioon Norrköpingin kaupungin kermaa edustavan Annan kanssa, joka lisäksi leskeydyttyään avioitui norrköpingiläisen tullipäällysmiehen ja ikiaatelista reininlaaksolaista sukua edustavan Henrik von Brobergenin kanssa ja vielä tämän jälkeen Peter Brömsin kanssa, jonka vanhemmat olivat Måns Svensson Börms (pormestarisukua Norrköpingistä) ja Kerstin Henriksdr Stockenström, pormestarintytär? Eikö kuvaan sovi huomattavasti paremmin se, että Abraham Larsson Eldh olisi, kuten kronikka kuvaa, Norrköpingiin asettuneneen porvari Lars Eldhin (Karthetskij) poika, kuin Händelön rahvaasta lähtöisin, kuten ”konsensus” kertoo?

3 Sukuraamatun siirtyminen Eldh-suvun haltuun

Kukaan Carolina Redivivan arkistoissa säilytettävään Stierneldien Kustaa Vaasa-Raamattuun perehtyneistä tutkijoista, ei ole voinut kieltää mahdollisuutta, että Raamattu olisi alunperin kuulunut Ruotsin 1. uskonpuhdistuksen jälkeiselle arkkipiispalle, eikä kategorisesti sitäkään, etteivät hänen omasta kädestään lähtöisiksi sanotut teologiset pohdiskelut, olisi juuri niin kuin kronikassa on väitetty. Erityisen merkillepantavaa on se, että Laurentius Petri toimi Erik XIV:ta ja Kaarina Maununtyttären vihki- ja kruunajaispappina. Eikö silloin olisi luonnollista se, että vihkiraamattuna toiminut arkkipiispan henkilökohtainen Raamattu, tuli luovutetuksi vihkiparille ikiaikaisen tradition mukaisesti? Juuri näinhän kronikka kertoo.

Laurentius Petri itse oli Vasa-sukua äitinsä puolelta, sillä Elisabet Didriksdr oli Kustaa Vaasan serkun, Christer Johansson Wasen tyttärentytär. Viimeaikainen tutkimus on lisäksi valotanut mahdollisuutta, että Cantherus-Canther-Canthersteen-suvun kantaisä pastori Birgerus Nicolai Cantherus-Nericius olisi kenties Laurentius Petri Nericin tyttärenpoika, joka ajoittaisissa yhteyksissä olisi käyttänyt myös äitinsä suku/lisänimeä.

Se, että kuningattaren vihkiraamattu löytyy nykyisin Carolina Redivivan Stierneld-arkistosta, on hätkähdyttävä ja suora todiste sukukronikan paikkansapitävyydestä! Raamattu tulee alistaa nykyajan parhaimpien tutkimusmenetelmien (mm. radiohiili- ja musteanalyysi) käyttöön. Sen konservointi nykyisestä alennustilasta on ensiarvoisen tärkeää.

Gustav_Vasa_Bibel_2.jpg
Gustav Vasas Bibel

4 DNA-tutkimus

Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että nykyisin vauhdilla etenevä DNA-tutkimus tuo ehkä jo hyvinkin pian vahvistuksen Stierneld-sukukronikan paikkansapitävyyteen. Kaarina Maununtyttären, Turun historiallisen museon suojiin aikanaan talletetusta hampaasta irroitettava DNA-näyte, tulee toimimaan vitaalina välineenä suvun naiskantaisten nykypolvien jäljityksessä ja linkin lukkoonlyönnissä. Mieskantaisen Vasa-suvun DNA (ehkä jo nykyisinkin irroitettuna) sen sinettinä!

Riadissa 31.7.2018

Tekijä

*) Merkintä on kirjoitettu samalla kädellä kuin Katarinan sukukronikka.


Gustav Vasas Bibel

2FOTCB8D_640.jpg
Gustav Vasas Bibel


Polveutumisluettelo Samuel Larsson Stierneldistä (s. 1637) Kustaa Vaasaan (1496-1560)

4FOT38D0_640.jpg
Stierneldin käsialalla vuodelta 1810

5FOT6BE1_640.jpg
1. Samuelinkirjan marginaalimerkintä

6FOT2483_640.jpg
Tarkempi versio (osa) edellisestä

7FOTABF2_640.jpg
Oikeanpuoleinen tekstiosuus edellisestä

8FOTB302_640.jpg
Nootti Raamatun alkuperästä

9FOT60C7_640.jpg
Edellinen kokosivuna

Isokyrön Alftan-kronikka

alftan_kronikka_1.jpg
(Kuva: Kalervo Mielty)


Sivu 1. (Kuva: Kalervo Mielty)


Sivu 2. (Kuva: Kalervo Mielty)

isonkyron_epitafi_sakasti.jpg
Isonkyrön kirkon Alftan-epitafi alkuperaisellä paikallaan, sakastin oven yläpuolella (Kuva: Tuntematon)

isonkyron_sakasti.jpg
Löytöpaikka: Isonkyrön kirkon sakasti (Kuva: Kalervo Mielty)


Alftan-epitafi Isonkyrön kirkossa (Kuva: Kalervo Mielty)


Alftan-epitafin alaosan teksti (Kuva: Kalervo Mielty)

isonkyron_kirkko_sisalta.jpg
Isonkyrön kirkko, vasemmalla seinällä Alftan-epitafi (Kuva: Kalervo Mielty)


Viite 2. sivulta 66

Broddo Johannis Barckin arvoitus selvisi lopulta ruotsalaistutkija Fredrik Salomonssonin Suku Forumille välittämien rippikirjatietojen avulla. Toisin kuin veljensä Johan, Broddo palasi elämänsä myöhemmässä vaiheessa Ruotsiin, jossa hänet tavataan kastetodistajana Barkerydissä vv. 1695-96. Tämän jälkeen hän asettui tullimieheksi Tukholmaan ja lopulta Skaraan, jossa hän toimi raatimiehenä ja pormestarina aina varhaiseen kuolemaansa asti (1713, heinäkuu). Broddo solmi ensiavionsa Anna Möllerin kanssa 1690-luvulla. Vihkipaikkaa ei tunneta. Se on saattanut olla Suomi ja Anna Möller on voinut olla suomalaista/padasjokelaista? juurta. Tästä aviosta syntyivät vuosina 1696 ja 1698 Tukholmassa tyttäret Kerstin & Sara. Anna Möller on mitä ilmeisimmin kuollut lapsivuoteeseen pian Sara Barckin syntymän jälkeen, koskapa Broddo Barck solmi jo 8.11.1699 toisen avionsa Elisabet Todenian kanssa. Elisabet oli Taalainmaalla Vikan kirkkoherrana toimineen Erik Todeniuksen sisar (vrt. Thodius, Thodén, Toden – Wilskmans Släktbok II). Liitto on ollut onnellinen, koskapa lapsia syntyi tiuhaan tahtiin vv. 1701-1713 välillä (Anna Maria, Elisabeth, Brita, Anders, Johan ja Emanuel). Näistä Brita Broddesdr Barck avioitui Skarassa kornetti Peter Strömstedtin kanssa. Heidän kauttaan suku jatkuu Ruotsissa edelleen. Peterin 1. Puoliso oli ollut Ulrika Silfverlood, N.N. Zelowin leski. Anders ja Emanuel elivät kypsään ikään, mutta heidän myöhemmät vaiheensa odottavat edelleen tutkijaansa. Veljensä Johanin suku Suomessa on eräs tämän kirjan pääaiheista.

Viite 3. sivulta 67

Hedvig Elisabeth Barckin taloudelliseen asemaan 1. puolisonsa kuoltua on saatu lisävalaisua. On käynyt ilmi, että "rutiköyhyyden" asemesta hän hallitsi miehensä jälkeen tämän Serlachius-äidiltään perimää mittavaa osuutta Wanantaan kartanosta Janakkalassa. Anna Juljanan kohtalokin selvisi. Hän kuoli 7.4.1772 Wanantaassa ja haudattiin Janakkalan kirkkoon 11.4.1772. Myrskylässä kuvatut kurjuudet ja köyhäinavut ovat olleet ylimitoitettuja, ellei sitten Wanataan perintöosuus ole ollut vaikeasti realisoitavissa tuolloin. Tämä löytö selittää senkin miksi Fabian Broddo Barck haki v. 1779 vaimonsa (Anna Helena Castren) juuri Jankkalasta, kuuluihan hän (leskisisarensa kautta) paikkakunnan seurapiireihin.

Lapsena kuolleen Anna Juljana Åkerstedtin kummit Ruotsinkylän Pappilassa 27.8.1770 olivat:

Anders Gustav Munsterhjelm (Hämeenkylän kartanon omistaja)
Arvid Ekedahl (Ruotsinpyhtään kappalainen)
Fabian Broddo Barck (maanmittari, Pappilan rusthollari, kastettavan eno)
Abraham Johansson Barck (Pappilan rusthollari)
Ester Sophia Munsterhjelm o.s. Nohrström, A.G. Munsterhjelmin puoliso
Anna Maria Ekedahl o.s. Streng, kappalaisen puoliso
Anna Maria Barck o.s. Bruun, kastettavan isoäiti, rusthollari Johan Broddosson Barckin leski
Christina Henriksdr, Pappilan rusthollarinna, Abraham Barckin puoliso

Viite 4. sivulta 69

Esaias Esaiasson oli Ruotsinpyhtään lastenkirjojen mukaan syntynyt v. 1777 ja siten n. kuusi vuotta vaimoaan vanhempi. Hänen vanhempansa olivat Esaias Jöransson (1739-1823) Pohjalain Ruotsinkylästä ja Brita Eriksdr Poikala (1744-1818) Elimäeltä. Esaiaksen isoisä Georg (Jöran) Mårtensson toimi everstiluutnantti Modelinin 1. torpparina Pappilassa heti pikkuvihan jälkeen. Hänen hallitsemaansa vuokramaata kutsuttiin "Pohjalais-torpaksi", koskapa Jöran Mårtenssonin tiedettiin tulleen kylään Pohjanmaalta, tarkemmin Ilmajoen pitäjästä.

Ilmajoen säilyneet rippikirjat tuntevat Jöranin sukunimellä Hedfors. Hän palveli sotilaana Birilän ja Talvitien ruoduissa. Ilmajoen muuttaneiden kirjoista käy ilmi sekin, että Jöran Hedfors oli syntyisin Ikaalisista ("barnfödd i Ikalis"), tarkka syntymäaikakin annetaan (8.4.1707). Ikaalisissa ei kuitenkaan tuona vuonna syntynyt ainuttakaan Jöran Mårtenssonia, eikä edes lähin sopiva (Mårten Köndzin 11.3.1704 syntynyt poika) tule kyseeseen, koskapa hänet tunnetaan Jöran Laxfeltin nimellä myöhemmin paikkakunnalla. Yhtä arvoitukselliseksi jää Jöranin Elisabet Henriksdr-puolison tausta. Ilmajoen v. 1740 rippikirjojen mukaan Elisabet oli syntynyt Pyhtäällä 19.11.1711. Pariskunta muutti siis Ilmajoelta vaimon synnyinpitäjään. Pyhtään kastettujenluettelot vuodelta 1711 ovat säilyneet. Ainoa mahdollinen kandidaatti Hedforsin puolisoksi olisi tilanvuokraaja/ rusthollari Henrik Henriksson Hagertille Ja Helena Eckermanille tuona vuonna (12.12.) syntynyt Maria Elisabet, jolla oli kaksoisveli Erberhart.

| 12.12.1711 | 12.12.1711 | Wijrböle | arrend: Henrich Hagert | Helena Eckerman | Eberhart (tiedoissa ei merkintää kaksosista, mutta tiedot samat) |
| 12.12.1711 | 12.12.1711 | Wijrböle | arrend: Henrich Hagert | Helena Eckerman | Maria Elisabeth (tiedoissa ei merkintää kaksosista, mutta tiedot samat) |

Lähde: Hiski

Henric Hagert (Hagerus) oli inkoolaista pappissukua, jonka sukunimi oli muodotettu kantaisien siellä omistaman Haga-tilan mukaan. Helena Eckerman taas kuului sekä isänsä, että äitinsä puolelta Liivinmaalla ja Baltiassa vaikuttaneisiin aatelissukuihin.

Tämän perheen vaiheita ei tunneta vuoden 1726 jälkeen, jolloin Hagert myi appensa hankkiman tilan Viirilässä Peter Skarinille (Scharin). Syntymäajoissa ja jopa vuosissa sattui paikkakunnalta toiselle siirryttäessä lähes systemaattisesti virheitä; 12.12. muuttuminen suttuisten merkintöjen tulkinnassa 19.11.- merkinnäksi ei olisi tavatonta. Ero on suorastaan häviävän pieni, vain numerojen sakaroissa. Hagert-linkkiä puoltavat myös Hedforseilla yleisesti perintöniminä esiintyvät Helena ja Maria Elisabet, kuten myös kerran Eberhard, verrattain myöhäisessä jälkipolvessa. Kaksosgeenikin jatkuu, sillä Hedforsien perheessä oli ainakin yksi kaksospari (Elisabet ja Catharina), jo heti ensimmäisessä polvessa ja myöhemmin lisää:

| 6.11.1735 | 9.11.1735 | Talwitie | Sold Georg Hetfors | Elisabeth Elisabeth (tv:) |
| *6.11.1735 | 9.11.1735 | Talvitie | Sold Georg Hetfors | Elisabeth Catharina (tv:) |

Lähde: Hiski

Pikkuvihan Suomessa elettiin poikkeuksellisia aikoja. Perheet hajosivat ja säätyrajat hämärtyivät. Lisäksi on kysyttävä, kuka Jöran Mårtensson lopulta oli miehiään/juuriaan? Miksi everstiluutnantti Modelin valitsi juuri hänet Pappila-rusthollinsa 1. torppariksi? Missä Ikaalisissa ja Pyhtäällä syntyneiksi merkitty pari Jöran & Elisabet tapasivat toisensa? Missä heidät vihittiin?

Ruotsinkylässä puhuttiin Pohjalais-torpasta. Nimi ikuistui jopa sen ajan karttoihin ("Pohjalais-peldo"). Hedfors-sukunimi unohtui, kunnes Jöranin & Elisabetin pojantyttäret sen jälleen ottivat käyttöön avioitumisiensa yhteydessä. Helena Hedfors nai 19.9.1802 Kullan kartanossa inspehtoori Gustaf Östermanin (kornetti Lindemanin serkku) ja Catharina Hedfors avioitui 3.1.1816 liivinmaalaisen Johan Jöranssonin kanssa. Ylkä asteli alttarille Jonas Fritziuksen Sisbackasta käsin.

Suvun seniorilinja siirtyi Jöranin ja Elisabetin vanhimman Samuel-pojan myötä Liljendaliin, jossa se jatkuu Lindström-nimellä näihin päiviin, ollen varhaispolvissa aviolinkeissä mm. Gammals-, Slätis- (Lapinjärvi) ja Bruce- (Liljendal) sukuihin.

Juniorilinja yksilöityi Ruotsinkylässä Esais Esaiassoniin (Hedfors, Pohjalain) siinä määrin, että vielä 1960-luvulla Ritva Liisa Pitkänen, silloisen nimiprojektinsa puitteissa, sai informaateiltaan (mv. Einari Eloranta, tai suutari Eevert Aalto) sujuvalla Kymin murteella seuraavan kommentin: "Pesu on kaik isomp talo Ruottinkyläs. Esa se ol ennen." (Professori Pitkäsen tiedonanto 8.9.16).


Viite 5. sivulta 90

Nimimerkki “Giösling” näyttää Suku Forum-viestissään 11.1.2014 ratkaisseen Magdalena Reijerin arvoituksen. Onneksi olkoon!

Quote:

Olen hiljattain lainannut Håkon Holmbergia Lapinjärven Cariander-sukua koskevassa ketjussa. Katsotaanpa nyt seuraavakin “kortti”.
Holmberg sanoo:

"I tillgängliga uppslagsverk finner man namnet Cariander endast på några få ställen. LEWENHAUPTs Karl XII:s officerare (s. 109) upptager Adam Cariander, kornett vid Ingermanländska dragonregementet 24.4.1700, löjtnant 9.3.1705, kaptenlöjtnant 2.5.1706, fången samma år 29.7. vid Nyenskans, död 24.5.1718. Han var gift med Magdalena Reijer, vilken levde som änka i Pyhäjärvi 1727. Trots efterforskningar har jag ej lyckats finna denna Magdalena Reijer varken i Pyhäjärvi historieböcker eller i angränsande socknar, varför det är okänt, var och när hon dog."

Holmberg perustaa tietonsa Lewenhauptin upseerimatrikkeliin, jonka mukaan kapteeniluutnantti Adam Carianderin leski haki miehensä palkkasaatavia kruunulta Pyhäjärveltä (VL) käsin vuonna 1727. Holmberg suorittaa Pyhäjärven historiakirjojen läpikäynnin relevantilta ajalta, mutta ei kertomansa mukaan löydä Magdalenasta mitään jatkojälkiä. Hän katsoi huonosti. Pyhäjärven kirkonkirjat ovat nyt netissä kaikkien silmiteltävänä. Seurakunnan syntyneissä (jotka hämäävästi kulkevat lomittain haudattujen ja vihittyjen kanssa) 1.5.1727 on kastettu kirkkoherra Anders Strandmanin Philip Jacob-niminen poika. Vastasyntynyt sai kasteessa seuraavat kummit: Carl Franseen, Fabian Bolin, Pastorskan Magdalena Reijer, Comissareskan Ester Zetrea.

Tässä siis on vuonna 1706 vangituksi joutuneen ja vuonna 1718 kuolleen Adam Carianderin leski, joka jälkijättöisesti, kastemerkintävuonna (1727) hakee edesmenneen miehensä palkkasaatavia Pyhäjärven pappilassa, kastevieraana viipyessään, mitä ilmeisemmin isäntänsä (Strandman) neuvomana. Registratuura Tukholmassa kirjaa kirjeen Carianderin leskeltä ja Lewenhaupt poimii tiedon, josta se sitten kulkeutuu Holmbergin Cariander-artikkeliin. Mikään instanssi/ lähde ei kerro sitä, että leski on uudelleenavioitunut, todennäköisimmin heti Carianderin kuolinuutisen saatuaan Käkisalmesta kotoisin olleen ja vuonna 1711 venäläisten vangiksi joutuneen, Raudun tulevan (1724) kirkkoherran, pastori Henrik Schytteniuksen kanssa. Heille syntyy ainakin kolme yhteistä lasta: Porvoon lukiossa opintonsa v. 1735 aloittavat pojat Henrik & Adam (kaksoset mahdollisesti), sekä Eva Kristina-niminen tytär.

Maria Magdalena Reijerin (Reiher) kuoleman ajankohta ei toistaiseksi ole osunut silmiini, mutta poismenon on täytynyt tapahtua viimeistään vuoden 1736/1737 vaihteessa, sillä Henrik Schyttenius avioituu 2. avioonsa Märtha Margareta Aminoffin kanssa Viipurissa 24.7.1737. Tästä aviosta syntyi Märtha Juliana Schyttenius, joka nai e.m. Anders Strandmanin pojan, Johan Strandmanin. Johanista tuli appensa (Henrik Schyttenius) ja vaimonsa 1. puolison (Johan Fredrik Pomoell) seuraaja Raudun kirkkoherrana vuonna 1756. Näin palapeli asettuu kohdalleen, vai asettuuko?

Kaikki lisätiedot ja mahdolliset korjaukset toivotetaan tervetulleiksi!

A0067028_00188.jpg
Valtakirja, jolla Magdalena Reijer valtuuttaa luutnantti Jacob Hinderssonin perimään Adam Carianderin palkkasaatavia riikiltä löytyi Riksarkivetin kokoelmista: Lähdeviite: Kammarkollegiet, Ämnessamlingar, Hären Löneavräkningar efter 1680 serie 7 b, SE/RA/522/16/7b/50, bildid: A0067028_00188.
(Ritva Jurvanen)


Henkikirjaote, jossa Magdalenan nimen jäljessä on "adel"-merkintä. Hänet on samasta syystä myos vapautettu henkirahasta. Lähde: Viipurin provinssin maakomissariaatin erikoistili 192.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12748948


Maanjakoon liittyviä toimituspöytäkirjoja ajalta 1765-1915

Forrattningsbok storskifte Svenskby by av Pyttis socken 1765

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_1
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_1.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_2
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_2.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_3
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_3.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_4
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_4.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_5
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_5.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_6
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_6.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_7
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_7.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_8
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_8.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_9
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_9.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_10
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_10.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_11
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_11.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_12
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_12.jpg

56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_13
56C10_Forrattningsbok_storskifte_Svenskby_by_av_Pyttis_socken_13.jpg


Forrattningsbok ss. 1 - 20 storskifte Svenskby by i Pyttis socken 1798

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_9
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_9.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_10
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_10.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_11
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_11.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_12
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_12.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_13
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_13.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_14
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_14.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_15
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_15.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_16
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_16.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_17
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_17.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_18
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_18.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_19
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_19.jpg

59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_20
59C10_Forrattningsbok_s1_20_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_20.jpg


Forrattningsbok ss. 21 - 40 storskifte Svenskby by i Pyttis socken 1798

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_9
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_9.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_10
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_10.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_11
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_11.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_12
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_12.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_13
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_13.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_14
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_14.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_15
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_15.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_16
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_16.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_17
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_17.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_18
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_18.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_19
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_19.jpg

59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_20
59C10_Forrattningsbok_s21_40_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_20.jpg


Forrattningsbok ss. 41 - 48 storgifte Svenskby by i Pyttis socken 1794

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1.jpg

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2.jpg

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3.jpg

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4.jpg

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5.jpg

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6.jpg

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7.jpg

59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8
59C10_Forrattningsbok_s41_48_storskifte_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8.jpg

Forrattningsbok ss. 42 - 67 klyvning Svenskby by i Pyttis socken 1842

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_1
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_1.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_2
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_2.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_3
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_3.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_4
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_4.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_5
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_5.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_6
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_6.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_7
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_7.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_8
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_8.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_9
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_9.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_10
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_10.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_11
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_11.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_12
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_12.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_13
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_13.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_14
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_14.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_15
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_15.jpg

76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_16
76C10_Forrattningsbok_s_42_67_klyvning_Svenskby_by_i_Pyttis_16.jpg


Forrattningsbok ss. 95 - 107 storskifte beredning Svenskby by i Pyttis socken 1838

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_1.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_2.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_3.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_4.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_5.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_6.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_7.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_8.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_9
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_9.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_10
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_10.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_11
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_11.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_12
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_12.jpg

66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_13
66C10_Forrattningsbok_s_95_107_storskifte_beredning_Svenskby_by_i_Pyttis_socken_13.jpg


Toimituspöytäkirja ss. 156 - 175 isojaonjärjestely Ruotsinkylä Tesjoen kylä 1916

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_1
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_1.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_2
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_2.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_3
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_3.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_4
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_4.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_5
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_5.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_6
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_6.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_7
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_7.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_8
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_8.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_9
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_9.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_10
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_10.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_11
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_11.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_12
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_12.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_13
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_13.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_14
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_14.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_15
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_15.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_16
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_16.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_17
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_17.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_18
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_18.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_19
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_19.jpg

11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_20
11_15_Toimituspoytakirja_s156_175_isojaonjarjestely_Ruotsinkyla_Tesjoen_kyla_20.jpg


Pappilan rusthollin ja Pesun augmentin tiluskartta vuodelta 1842

Tiluskartta


KIRJALLISUUSVIITTEET

Heikki Kokkonen: Elimäen pitäjän historia

Anders Allardt: Strömfors Socken

Herman Hultin: Pyhtään pitäjän historia

Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää

Tyyne Salminen: Myrskylän pitäjän vaiheita Ruotsin vallan aikana

Aura Jurva: Kosken pitäjän vaiheita

Matthias Akiander: Herdaminne för fordna Wibrogs och nuvarande Borgå stift

Adam Lewenhaupt: Karl XII officerare

Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna Ätterna

Gustaf Elgenstierna: De introducerade svenska adels ättartavlor

Jully Ramsay: Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden

Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810

Axel Bergholm: Sukukirja 1-11

P.Er. Gadd: Släktkalender 1-11

Atle Wilskman: Släktbok 1-11

Släktbok, Ny följd

Oskar Wasasijerna: Ättar-Taflor

Genos

Gentes Finlandiae

Släkt och Hävd


Sisällysluettelo  126

Pyhtään tuomiokirjat

Pyhtään, Ruotsinpyhtään, Uukuniemen, Myrskyiän, Käkisalmen ja Pernajan kirkonkirjat

Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tiedosto


Arvokasta lähdetietoa ja aineistoa ovat luovuttaneet mm. seuraavat henkilöt:


Johan Brandt till Grevnäs

Lotte Reenpää

Anne Koivistoinen

Lotta Nordin

Niclas Rosenbalck

Ulla Fellman

Anne Kytönen

Sinikka Lummaa

Pertti Oksanen

Paula Turkki

Jorma Pappila

Riitta Mattila

Sami Lassila

Jarmo Mielonen

Katy Hedman Brännland

Antti Alfthan


Sisällysluettelo  127

Timo Huovila

Leo Suomaa

Atte Hagman

Jussi Orava

Olle Elm

Ritva Jurvanen

Raija Smith

Tapani Nurminen

Arto Leinonen

Kaisa Kyläkoski

Mårten Lindström

Ritva Liisa Pitkänen

Fredrik Salomonsson

Kalervo Mielty

Jussi Viljo Tapani Pesu

Heidi Sjöblom-Zass

Riitta Lehmus (o.s. Pesu)

Tapio Mattila


Heille kaikille sydämellinen kiitos!


Sisällysluettelo  128

Tyhjä sivu


Sisällysluettelo  129

Sivulle

HENKILÖHAKEMISTO

A  B  C  D  E  F  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  Å  Ä  Ö

A

Aalto, Eevert suutari 69 (Viite 3)
Adlercreutz, 57
Adolf Fredrik, kuningas 52, 53
Agneta Andersdotter 10, 13, 14, 101
Ahlebom, Hedvig 39
Ahlström, Johan 49
Ahlström, Johannes 49
Ahlström, Katarina Kristina 49
Ahola, suku 81
Akiander, Matthias 10, 12, 27, 102, 125
Alander, (pitkänen) Alina 107
Aleksanteri 1, 58
Alftan, Anna Eriksdr 47 (Viite 1)
Alftan, Antti 126
Alftan, Israel 47 (Viite 1)
Alftan, Katarina Abrahamsdr 47 (Viite 1)
Alftanus (Alftan), Abraham Erici 22, 48
Alftanus (Alftan), Alexander Abrahmsson 21, 22, 51
Alftanus (Alftan), Ericus Erici 47
Alftanus (Alftan), Eric Hansson 46, 47
Alftanus (Alftan), Hans Eriksson 46, 47
Alftanus (Alftan), Harald Abrahamsson 21, 22
Alftanus (Alftan), Henric Hansson 46,47
Alftanus (Alftan), Johan Abrahamsson 22
Alftanus (A1ftan), Katarina 21, 22, 26, 35, 46, 49, 51, 52, 55
Alftanus (Alftan), Rolamb Hansson 46, 47
Allardt, Anders 57, 59, 60, 61, 125
Amberg, Brita Broddesdr 47 (Viite1)
Aminoff, Adolf 58, 59
Aminoff, Märtha Margareta 90 (Viite 4), 99
Anckarström, Jacob Johan 73, 74, 75
Anckarström, Johan Jacob 73, 74, 75
Anders i Rogberga 55
Anders Thomasson 13
Andersin, Carl Fredrich 40
Andersin, Henrik Johan 66
Andreas Petri 118
Anna Christerdotter 120
Anna Matthsdotter 70
Arapova, Anastasia 62
Argillander, Anna Agata (Annette) 62
Arvidus Johannis 10
Axelsson, Roger 55

B

Backman, Anders 42
Backman, Eric 40, 42, 56
Backman, Jonas 42
Baggarin, Johan 90, 95


Henkilöhakemisto  130

Sivulle

Bagge, Johan 89, 94
Barck, Abraham Abrahamsson 26, 49
Barck, Abraham Johannis 22, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 43, 46, 48, 49, 50, 51, 52, 53, 68
Barck, Abraham Johansson 49
Barck, Alexander Abrahamsson 50, 56, 60, 68, 78, 79, 81, 82
Barck, Alexander Alexandersson 81
Barck, Anna 20, 52, 118
Barck, Anna Christina Alexandersdotter 81
Barck, Anna Christina Margaretha 56
Barck, Anna Gretha Elisabeth 56
Barck, Anna Maria 42, 56, 66 (Viite 2)
Barck, Anna Ulrica Johansdotter 69, 71
Barck, Anders Broddesson 66 (Viite 2)
Barck, Anders Emanuel 42
Barck, Brita Broddesdr 66 (Viite 2)
Barck, Brita Catharina Fabiansdotter 59, 62
Barck, Brita Johansdotter 26
Barck, Birgitta (Brita) Sophia 42, 59
Barck, Broddo Johannis 21, 22, 26, 42, 55, 66 (Viite 2)
Barck, Carl Elias 62
Barck, Carl Johan 42
Barck, Elisabeth 66 (Viite 2)
Barck, Emanuel Broddesson 66 (Viite 2)
Barck, Eva Lovisa Johansdotter 69, 71
Barck, Fabian Broddo 42, 55, 56, 59, 60, 62, 67, 82
Barck, Fabian Emanuel 56, 57, 59, 99
Barck, Hans Henrik 66
Barck, Hedvig Abrahamsdotter 30, 50, 51
Barck, Hedvig Elisabeth Johansdotter 69, 70, 119, 120
Barck, Hedvig Elisabeth (Åkerstedt) Johansdotter, 42, 60, 65, 66, 67, 68
Barck, Hedvig Lovisa Alexandersdotter 82
Barck, Helena Christina 29, 42
Barck, Helena Ulrica Alexandersdotter 82
Barck, Johan (Johannes) Abrahamsson 50, 56, 68, 69, 71,81,82, 119, 120
Barck, Johan Adolf 56
Barck, Johan Broddesson 22, 23, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 40, 41, 42, 44, 49, 65, 66 (Viite 2), 68
Barck, Johan Johannis 21, 22, 26, 35, 47 (Viite 1),50, 52, 55, 66 (Viite 2)
Barck, Johan Johansson 26, 49, 66
Barck, Johan Hansson 66
Barck, Johannes (Barkeryd) 22, 55
Barck, Johannes Ludovici 117, 118
Barck, Jonas 51
Barck, Katarina Abrahamsdotter 35, 51
Barck, Katarina Johansdotter 26, 52
Barck, Kerstin 66 (Viite 2)


Henkilöhakemisto  131

Sivulle

Barck, Ludovicus Johannis, 20
Barck, Maria Catharina 69
Barck, Maria Christina Alexandcrsdottcr 59, 81
Barck, Maria Elisabeth Abrahamsdotter 51
Barck, Otto Johan 43
Barck, Sara 66 (Viite 2)
Barck, Sophia Abrahamsdotter 49
Barck-Cariander, suku 81
Barck, suku 78, 102
Beata Bertilsdotter 14
Beckman, Gustaf 32
Bengts, Maria Johandotter 119, 120
Berg, Aron Johan 90, 95
Berg, Christina Magdalena 89, 94
Berg, Helena Juliana 89, 94
Berg, Henric Gustaf 42
Berg, Olof 89, 94, 95, 101
Bergholm, Axel 51, 57, 59
Bergholm (Fiskars), Gustaf Carlsson 71
Bergholm, Hedvig Helena Christina 72
Bergholm, Jacob Sr. 119
Bergholm, Jacob Jacobsson 72
Bergholm, Johan Jacobsson 68, 72
Bergholm, Johan Johansson Jr. 81
Bergholm, Johannes Johansson 70
Bergholm, suku 105
Bergman, Alexander 51
Bergman, Eva Lovisa 51
Bergman, Hedvig 51
Bergman, Helena Sophia 51
Bergman, Henric Thomasson 51
Bergman, Henricus Henriksson 30, 51
Bergman, Johan Henrik 51
Bergman, Jonas Henriksson 30, 50, 51
Bergman, Ulrica 51
Biaudet, Henry 47 (Viite 1)
Bilang, Helena Catharina, von 50
Bilang, Jacob, von 50
Bilang, Maria Dorothea, von 42
Bilang, Ulrica, von, 30, 50, 51
Biörnwall, Magnus 72
Bjugg, Petrus 7, 8
Blomberg, Hans 57
Blume, Johan 24
Blylod, Gustaf 30, 50, 51
Blylod, Ulrica Dorothea 30, 50, 51


Henkilöhakemisto  132

Sivulle

Bolin, Fabian 90 (Viite 4)
Borgen, Magdalena Hermansdotter von 10
Borgström, Maria 98
Bosin, Brita Catharina 65
Boson, Nils 111
Brandenburg, Wendla Kristina von 49
Brandt, Anders 24, 28
Brandt, Georg Johan 24, 31, 50
Brandt, Johan Alexander 50
Brandt, Maria Gustava 50
Brandt till Grevnäs, Johan 10, 16, l01
Brenner, Helena Mårtensdotter 117
Brenner, Mårten Simonsson 117
Brummer, Johanna Beata (von) 57
Brummer, Mauritz (von) 28, 29
Brunck, 42
Brunnerus, Brita 66
Bruun, Carl 28, 42
Bruun, Hedvig Helena 42
Bruun, Maria Elisabeth 28, 29, 31, 42
Bröijer (Rosenbröijer), Karl Anton 99
Bröijer (Rosenbröijer), Henrik Johan 99
Bröijer till Rosnäs, Maria Katarina 57, 99
Bullers, Christina Jonaedotter 70
Burghausen, Helena Sophia, von 49
Burghausen, Johan, von 49
Burghausen, Wendla Helena von 49

C

Cajander, Margaretha 89, 94
Cajander (Cariander), Anna Christina 97
Cajander (Cariander), Catharina 97, 98
Cajander (Cariander), Elisabeth 97
Cajander (Cariander), Margareta 97, 99
Cajander (Cariander), Olof Jr. 97, 99
Calander (Kulander), Sigfrid 21
Campenhausen, Herman, von 39
Campenhausen, Johan Balthasar, von 39, 40
Cariander, Adam 78, 87, 88, 89, 90 (Viite 4), 92, 93, 94, 95, 97, 102
Cariander, Aron Johan 79, 80, 90, 95
Cariander, Aron Jr. 90, 95
Cariander, Brita (Birgitta) Christina 79, 81
Cariander, Carl 70
Cariander, Johan Jr. 90, 95
Cariander (Cajander), Olof 97, 98, 99, 102


Henkilöhakemisto  133

Sivulle

Cariander, suku 78, 91, 92
Cariander, Zachris 78, 79, 87, 88, 90, 93, 95, 98, 102
Carjander (Cariander), Augustinus Aronsson 68
Carpelan, Tor 66, 87, 91, 92, 93, 96
Carpelin, Anna Maria 42
Castren, Anna Helena 56, 62, 67
Castren, Mathias 56
Catharina Johansdotter 49
Clemettilä, Jöran Samuelsson 119
Clemets, Catharina Andersdotter (i Rike) 119, 120
Clemets, Margareta Andersdotterbr 120
Clemets, Johan Johansson 119
Clemets, Stina Johansdotter 120
Collen, Maria Catharina 98, 99
Colliander, Anna Christina 98
Colliander, Anna Sophia 99
Colliander, Helena Catharina 97, 98, 99
Colliander, Zacharias 97, 98
Cronstedt 57

D

Dahlberg, Anders Wilhelm 57
Drufva, Hedvig Ulrika 74, 75

E

Eerikkilä, Eric Thomasson 71
Eckerman, Helena 69 (Viite 3)
Eggertz, Eva 47 (Viite 1)
Eldstierna, Gustaf 47 (Viite 1)
Elgenstiema, Gustaf 66, 91, 96
Elgforss 51
Elm, Olle 127
Elisabet 118
Elisabeth Larsdotter 117, 118
Eloranta, Einari mv. 69 (Viite 3)
Enehjelm, Per af 41
Erik XIV, kuningas 47 (Viite 1)
Eschner, Berndt Friedrich (von) 29, 35, 42
Essen, paroni 74, 75, 76
Eva Thomaedotter 119

F

Farensbach, Margareta, von
Fellman, Ulla 126
Fiskars (Bergholm), Lena Stina 70, 81
Fiskars, suku 105
Fleming, Henrik 88
Flinck, Christina Henriksdotter 26,28, 29, 48, 49, 53
Flojerus, Lars 117, 118
Flojerus (Flojera), Margareta Larsdotter 117, 118
Forsander, Johannis, Dominus 29, 50


Henkilöhakemisto  134

Sivulle

Forsell (Barck), Anna 42, 52
Forsell, Samuel 52
Forselles, Fredrik af 34
Forselles (Forsell), Jacob af 34, 42, 44, 52
Forsskål, Johan 66
Forsskål, Johan Henrik 99
Forsskål, suku 65
Fortelius, piispa 66
Franseen, Carl 90 (Viite 4)
Friesensköld, Lukretia 88, 93
Frimodig, 51
Fritzius, Jonas 69 (Viite 3)
Funck, Margareta 24
Fyrsten, Johan 51
Fyrsten, Petrina 51

G

Gadd, P.Er. 59, 62, 125
Gardemeister, Berndt 15
Gedda, Georg 42
Gestrin, Dorothea Elisabeth 30
Gestrin (Gestrinius), Salomon 30, 35, 36, 40, 42, 50
Giers (Girss), Petrus Jonaesson 10
Giösling (Pesu), Anna Sophia Gustafsdotter 70, 81
Giösling, Elisabet 70
Giösling, Gabriel 70
Giösling, Gustaf Jacobsson 70, 73
Giösling (Pesu), Gustaf Jacobsson Jr. 70, 81
Giösling (Pappila), Henric Gustafsson 70
Giösling, Jacob 25, 57, 70, 73
Giösling, Jacob Jacobsson 73
Giösling, lapset 61
Giösling, N/N 25
Giösling, suku 72, 78
Gottlund, Christina Eriksdotter 71
Gottlund, Matthias 59
Gottlund, Matthias Jr. 71
Gottlund, suku 72
Govinius, 65
Granström, suku 81
Gregori, Jacob Johan 51
Gröön, Kasper 89, 93
Gröön, Maria Magdalena (?) 101
Gudzeus, Fabian 30, 41, 42
Gulentz, Erik 5
Gulentz, Liisa 5
Gulentz, Ulla-Britt 5


Henkilöhakemisto  135

Sivulle

Gustafsson, Alexander Magnus 79
Gustafsson, Anna Christina 50
Gustafsson (Bergholm), Frans Richard 71
Gustafsson, Karl Sune Sigurd 71
Gustafsson, Kurt Gösta Valdemar 71
Gustafsson, Uno Walter Richard 71

H

Hagert, Erberhart 69 (Viite 3)
Hagert, Maria Elisabet 69 (Viite 3)
Hagert (Hagerus), Henrik Henriksson 69 (Viite 3)
Hagman, Atte 127
Hagman, suku 81
Hampus, Johan Mattson 70
Hassel, varatuomari 67
Haztzig 51
Hebla Mattsdotter 15, 100
Hedfors (Mårtensson), Jöran (Georg) 69 (Viite 3)
Hedfors (Pohjalain), Esaias Esaiasson 69 (Viite 3)
Hedfors (Pohjalain), Esaias Jöransson 69 (Viite 3)
Hedfors (Pohjalain), Johan Jöransson 69 (Viite 3)
Hedfors (Pohjalain), Samuel 69 (Viite 3)
Hedman Brännland, Katy 126
Helena Henricsdotter 120
Hellenius, Anders 40, 41
Hendric Sigfredsson 10
Henrik Johaninpoika 79
Herckman (Hartman), Gabriel 14
Hermigier, Brita Sigfridsdotter 10, 14
Hermigier, Gabriel Sigfridi 10
Hermigier, Margareta Sigfridsdotter 10
Hermigier, Matthias Jacobi 10
Hermigier, Sigfrid Matthiae 7, 9, 10, 14, 101
Hertz (Hartz), Pehr 10
Hertzen, Ernst Gustav, von 57, 58, 59, 60, 61, 99
Hertzen, Hans Ernst, von 57
Hertzen, Lovisa Ulrica, von 57
Hertzen, Markku, von 59
Hertzen, Sofia Gustava, von 57, 99
Hietamäki, suku 71
Hindrich Andersson 36
Hindrich Erichsson 10
Hindrich Hindersson 120
Hjärne, Erland 47 (Viite 1)
Hollander, Agatha Johanna 98
Hollander, Daniel 98
Hollender, Adolf Hansson 15, 100
Holmberg, Håkan 78, 80, 87, 90 (Viite 4), 91, 92, 96, 97
Holthures, 51
Homen (Homman), Tuomas Paavalinpoika 21
Hommas, Johan Hansson 70
Honga, Matts Andersson 60
Honga, Simon Mattson 60
Honkajuuri 49


Henkilöhakemisto  136

Sivulle

Hoppendorff, Henrik Johan 50
Hornaeus, Anders 55
Horn, 74, 75, 76
Horn af Åminne, Ebba 29
Hullden, Ingeneur & Madam 56
Hultin, Herman 125
Huovila, (Pesu) Liisa Inkeri 107
Huovila, Timo 127
Husgafvel, Brita Eriksdotter, 10
Hämäläinen, Pentti 81

I

Isakas, Anders Johansson 82
Ithimaeus, Anna 14, 102
Ithimaeus, Carolus Bartholdi 102
Ithimaeus, Israel Caroli 9, 12

J

Jacob Samuelinpoika, 79
Jurva, Aura 15, 125
Jurvanen, Ritva 127, (Viite 5)
Junttila-Koskenniemi, Miina 41
Jusselius, Christian 99
Jusselius, Simon 99
Jönström, Thomas 42, 56, 59, 60, 61, 62

K

Kaarle XII, kuningas 22, 52, 87, 91, 97
Kaarina Maununtytär, kuningatar 47 (Viite 1), 48
Kaijainen (Cajander), Simon 10
Kaarle Herttua 47
Kajander, Fjalar 98
Kamenski 58
Kantola, suku 81
Karthetskij, Lauretentius 47 (Viite 1)
Kerstin Nilsdotter 117
Klingsbor 57
Knorring, Ursula Dorothea, von 50
Kohl (ent. Kuula), ( o.s. Pesu) Ritva Kanerva 107
Koivistoinen, Anne 126
Kokkonen, Heikki 8, 9, 12, 13, 39, 41, 44, 56, 78, 102
Koskenniemi (Willman), Mauno 41
Koskman, Helena Caisa Samuelsdotter 119
Koskman-suku, 81
Krassow, Christian Henrik, von 25, 27, 28, 57, 70, 73
Kristiina, kuningatar 8
Krokius, Johannes Georgius 22
Krook, Gertrud 22
Krook, Elisabet 22
Krook, Maria 66


Henkilöhakemisto  137

Sivulle

Kurtén, Love 87, 91, 92, 96
Kustaa III, kuningas 47 (Viite 1), 74, 75
Kytönen, Anne 126
Kyläkoski, Kaisa 127
Kåse, Märta Persdotter
Köndz, Mårten 69 (Viite 3)

L

Larsson, Måns 47 (Viite 1)
Larsson, Lars 47 (Viite 1)
Lassila, Sami 126
Lassila, suku 105
Laurentius Andersson 118
Laurentius Andreae 118
Laven, Maria Sofia 62
Laxfelt, Jöran 69 (Viite 3)
Lehmus (o.s. Pesu), Riitta 127
Leinonen, Arto 127
Leopold, Eric Ludolf32, 35
Lewenhaupt, Adam 87, 90 (Viite 4), 91, 96, 97
Lilliegren (Elephant), Axel Christersson 39
Lilliegren, Margareta 39
Lilliemarck, Anna Beata 24
Lilliemarck, Johan 52
Lindeman, Anna Olivia 62
Lindeman, August Bernhard 62
Lindeman, Berndt Adolph 62
Lindeman, Bertta Sofia 62
Lindeman, Carl 59, 60, 61, 62
Lindeman, Carl Anton 62
Lindeman, Carl Olof 62
Lindeman, Carolina Sofia Wilhelmina 62
Lindeman, Gustaf Adolf 60
Lindeman, Kurt Erik 62
Lindeman, Olof 62
Lindeman, Otto Birger 60
Lindman, Liskin 89, 90, 94, 95
Lindormi, Nicolaus 14, 15, 100, 101, 102
Lindormi, Nicolaus Nicolai 101
Lindormia, Anna Gertrud 15
Lindormia, Margareta 14, 15, 100, 101, 102
Lindström, Mårten 127
Lindqvist, P. O. 40
Listvennikoff, Alexandra 62
Loenbom 47
Lummaa, Sinikka 126
Lupää (Lupaeus), Anna Maria 97,98
Luuk, Caspar 14
Lyra, Anna Kristina 98
Lyra, Daniel 98
Lyra, Gabriel 98
Lyra, Gabriel Jr. 98


Henkilöhakemisto  138

Sivulle

Lyra, Johannes Martinpoika 21
Lyra, Juliana 98
Lyra, Katarina 99
Lyra, Vendla 99
Lytken, Margareta 56
Löwen (Löwenström), Gustaviana Elisabet, von 75, 76

M

Malanus, Erik 30
Malm, Lars 39
Mannerheim, Carl Gustaf Emil 62
Margareta Jespersdotter 20
Margareta Henriksdotter 10
Margareta Larsdotter
Maria Andersdotter 70
Maria Hannuntytär 13
Mattila, Riitta 126
Mattila, suku 71
Mattila, Tapio 127
Melanus, Johan 30
Melartin, Erik 98, 99
Mether, Anders 79
Merikoski, (Pesu) Lyyli Irene 107
Merikoski, Herman 107
Michel i Tenhult 55
Michelsson, Matts 36
Mielty, Kalervo 47 (Viite 1), 127
Mielonen, Jarmo 126
Modelin, Alexander Martini 16, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 40, 41, 42, 43, 46, 48, 50, 51, 52, 56, 57, 69 (Viite 3),102
Modelin, Elisabet 20
Modelin, Helena Elisabeth 30
Modelin, Johan 117
Modelin, Johannes Martini 20, 21
Modelin, Mårten Johansson 20
Modelin, suku 78
Modeus, Gillis (Julius) 20
Mårtensson (Hedfors), Georg (Jöran) 69 (Viite 3)
Möller, Anna 66 (Viite 2)
Möllerheim, Gertrud Maria 24, 28, 31, 42, 50
Möllerheim, Hedvig Sophia 24, 28, 29, 31, 49, 51
Möllerheim, Johan 23, 24

N

Nessen, Anna Sofia 57, 59
Nigraeus, Georg 40
Nirkko, Abraham Jöransson 14
Nirkko, Catharina 16, 24
Nirkko, Christina Charlotta 16
Nirkko, Fabian Isaaci 14, 100, 102
Nirkko, Isac Abrahamii 12, 14, 101, 102
Nirkko, Isac Isaaci 12, 14, 15, 16, 24, 102


Henkilöhakemisto  139

Sivulle

Nirkko, Jöran Abrahamsson 10, 14
Nirkko, Karl (Carl) 12, 16, 24, 25, 101
Nirkko, Sara 14
Nirkko, Sigfrid Isaaci 14, 16, 102
Nohrström, Anders 42
Nomell, Anders Johan 60, 61, 68, 69, 71, 72
Nordin, Lotta 126
Norring, Erik Engelbrekt 40
Nurminen, suku 81
Nurminen, Tapani 127
Nyberg, Juljana Catharina 67
Nyberg, Peter Henrik 67
Nybom, Måsten Henriksson 81
Näeslind, Hedvig 65, 67, 68, 72

O

Oksanen, Eeva-Liisa 14, 28, 79
Oksanen, Pertti 126
Oksanen, suku 71
Orava, Jussi 126
Otila, Abraham Mattson 70
Otila, Matts Nilsson
Oxenstierna, Axel 7
Oxenstierna, A.T.G. 47 (Viite 1)

P

Pappila, Abraham Abrahamsson 70
Pappila, Abraham Mattson 69, 70
Pappila, Anders Henriksson 70
Pappila, Anna Elisabeth Abrashamsdotter 70
Pappila, Anna Lisa Johansdotter 81
Pappila, Brita Sophia Nilsdotter 71
Pappila, Caisa-Lisa Henriksdotter 70
Pappila, Eva Caisa 71
Pappila, Gabriel Henriksson 70
Pappila, Gustaf Johansson 81
Pappila, Henric Johan 70
Pappila, Ivar 13
Pappila, Jacob Johansson 81
Pappila, Jorma 5, 53, 126
Pappila, Johan Jöransson 81, 119, 120
Pappila, Johannes Henriksson 41
Pappila, Johannes Nilsson 71
Pappila, Maja Lisa Mårtensdotter 81
Pappila, Maria Helena (Maja Lena) Johansdotter, 70, 81
Pappila, Matthias Abrahamsson 70
Pappila, Nils Mattson 70


Henkilöhakemisto  140

Sivulle

Pappila-Penttilä-suku, 70
Pappila, Sara Nilsdotter 70, 81
Pappila, suku 105
Pappila, Ulrica Abrahamsdotter 70
Pehrman 51
Persson, Jöran (Tegel) 47 (Viite 1)
Pesu, Johan Samuelsson 71, 81
Pesu, Johannes (Juho) Johansson
Pesu, Jussi Viljo Tapani 127
Pesu, (o.s. Huovila) Liisa Inkeri 107
Pesu, (o.s. Merikoski) Lyyli Irene 107
Pesu, Maire Mirjam 107
Pesu, Matti Juhani 107
Pesu, (Kohl, ent. Kuula) Ritva Kanerva 107
Pesu, (Lehmus) Riitta 127
Pesu, suku 71, 72
Pesu, Viljo Ensio 81
Pesus, Samuel Esaiasson 120
Pfeiff, Anna Helena 23, 24, 27, 28, 29, 30, 33, 34, 35, 42, 50, 51, 52
Pfeiff, David 23,24
Pfeiff, Eleonora 24
Pfeiff, Johan Jacob 24, 31
Pfeiff, Per Gustaf 24, 50
Phoenix, Hedvig 42
Pistolhjelm, Anna sofia 49
Pitkänen, (o.s. Alander) Alina 107
Pitkänen, Ritva Liisa 69 (Viite 3), 127
Plagman, Johan J. 50
Plagman, Petter 15
Plogman, Anna Lisa 42
Pohjalain (Hedfors), Esaias Esaiasson 69 (Viite 3)
Pohjalain (Hedfors), Esaias Jöransson 69 (Viite 3)
Pohjalain (Hedfors), Johan Jöransson 69 (Viite 3)
Pohjalain (Hedfors), Samuel 69 (Viite 3)
Poikala, Brita Erichsdotter 69 (Viite 3)
Polin, pastori 66, 67
Pomoell, Johan Fredrik 90 (Viite 4)
Porthanus, Herman 40
Procopaeus, Gabriel 40

Q

Qvist, Herman 49

R

Ramsay, Jully 91, 96
Reenpää, Lotte 126
Reiher, Arendt Henrik Karl 90, 95
Reiher, Arent (Arendt, Aron) 89, 94, 101
Reiher, Carl Johan 57
Reiher, Carl Magnus 89, 89, 90, 94, 95, 101
Reiher, Catharina Margareta 89, 94, 101
Reiher, Christina 88, 93
Reiher, Gustav 88, 93
Reiher, Johan 89, 93, 94, 95
Reiher-Reijer, suku 88
Reijer (Reiher), Anna Liskin 89, 94
Reijer, Arendt Sr. 90, 95
Reijer (Reiher), Arendt 15, 39, 79, 88, 89, 90, 93, 95, 101
Reijer (Reiher), Arendt Arendtsson 90, 95


Henkilöhakemisto  141

Sivulle

Reijer (Reiher), Arendt Johansson 90, 95
Reijer, Casper 14, 88, 93, 101
Reijer (Reiher), Christina 89
Reijer (Reiher), Elisabet 89, 90, 94, 95, 101
Reijer (Reiher), Engel Maria 89, 95
Reijer (Reiher), Helena 90,95, 101
Reijer (Reiher), Johan 15, 88, 89, 90, 93, 94,101
Reijer (Reiher), Magdalena 78, 79, 87, 88, 89, 90 (Viite 4), 92, 93, 94, 95, 97, 99, 102
Reijer (Reiher), Magdalena Christina 89, 94
Reijer (Reiher), Magnus 15, 87, 88, 92, 93
Reijer (Reiher), Maria Magdalena 89, 90 (Viite 3), 94, 95, 99
Reijer, Merta 14, 100, 101
Reijer N/N 15
Rehbinder, Jenny E1eanora 62
Rehbinder, Tekla Carolina 62
Rickman, Martti 12, 102
Rikfors, Anna Gustafsdotter 72, 82
Rikfors, Gustaf 72
Ribbing, 75
Ribbing, Carl 42
Remus, Amanda 5
Remus, Aila 5
Remus, Anne 5
Remus, Antero 5
Remus, Aulis 5
Rosenbalck, Niclas 55, 56, 66, 126
Rosenblad, Anna 50
Rosenhane, Johan 8, 9
Rosmark, Christina 67
Runeberg, Johan Ludvig 57
Rynelä, Adam Pettersson 120
Rynelä, Anna Greta Thomaedr 120
Rynelä, Catharina Adamsdotter 120
Rynelä, Thomas Hindersson 120
Röding, Anna 25, 57, 70

S

Sackensköld, Anna Maria 47 (Viite 1)
Sacklén, Fredric Adam 62
Sacklén, Mathilda Desirée 62
Sahlsteen, Johan Georg 36
Salminen, Tyyne 65, 67
Salomonsson, Fredrik 47 (Viite 2), 127
Schalin, Maria Hedvig 13, 16, 102
Scharin (Skarin), Peter 69 (Viite 3)
Schräder, Eric Jacobi 117
Schräder, Jacob 117
Schräder, Katarina 22, 117


Henkilöhakemisto  142

Sivulle

Schuben, Regina, von 90, 95
Schultz, Johanna Ulrica, von, 44
Schyttenius, Adam 90 (Viite 4)
Schyttenius, Eva Kristina 90 (Viite 4)
Schyttenius, Henrik, pastori 89, 90 (Viite 4), 95, 99
Schyttenius, Johan 99
Schyttenius, Märtha Juliana 90 (Viite 4)
Scyttenius (Schyttera), Christina Johansdotter 99
Serlachius, Christina Johandotter 14, 15, 16, 24, 102
Serlachius, Johan Danielsson 15, 102
Serlachius, Juliana 65
Serlachius, Margareta Danielsdotter 15, 100
Serlachius, Petrus 16, 25, 65
Sievers, 70
Silfverlood, Ulrika 66 (Viite 2)
Silfversvan, Claes Robert 50
Sjöblom-Zass, Heidi 127
Sjögren, Paul 47 (Viite 1)
Skarin (Scharin), Peter 69 (Viite 3)
Skräddars, Carin Claesdotter 51
Smeds, Anders Andersson 82
Smeds, Maria Elisabet 82
Smith, Raija 127
Solitander, suku 72
Sophia Sigfridsdotter 49
Spång, kapteeni 88, 93
Starck, Anna Catharina 35
Stewen, Anna 50
Stewen, Petter 31
Stierneld, Adolf Ludvig 47 (Viite 1)
Stierneld, Gustaf Nils Algernon Adolf paroni 47 (Viite 1)
Stodius, Mårten 46
Storbom, Johanna Sofia 57
Straelborn, Helena Juliana, von, 39
Strandman, Anders 90 (Viite 4)
Strandman, Johan 90 (Viite 4)
Strandman, Philip Jacob 90 (Viite 4), 95
Streng, Elias 21
Ström, Eva Lovisa 98
Ström, Vilhelm 98
Strömborg, rovasti 67
Strömstedt, Peter kornetti 66 (Viite 2)
Ståhl, Simon Sigfridsson 68
Stålhane, Erik Magnus 42, 60, 67
Stålhane, Lovisa Sophia 60
Suolahti, Eino E. 22
Suomaa, Leo 55, 56, 127
Svenonis, Brita Broddesdotter 22
Svenonis, Brodde (i Roberga) 55
Svidis, Anna Stina Andersdotter 70
Särki, Gabriel 21
Söderstedt, Anders 30
Söderstedt, Hedvig 30
Söderström, Eric 78, 87, 91, 92, 96

T

Tallroth, Maria Christina 49


Henkilöhakemisto  143

Sivulle

Tammelin, Maria Christina 52
Tammelin, Matthia Mattson 52, 55
Tammelin, Matts Zachariasson 52
Taube, Carl Adolf 57
Teffs, suku 81
Thorvöst, Anna 15, 102
Tideman 60
Tjäeder, Christina Axelsdotter 79, 80
Tjäeder, Thomas 81
Todenia, Elisabet 66 (Viite 2)
Todenius, Erik 66 (Viite 2)
Tott, Claes 47
Tott, Emerentia 47 (Viite 1)
Turkki, Paula 126

U

Ullen, Katarina 98
Ungem, Gertrud, von 7
Ursinus, Jacob 100

V

Valborg, 117
Vasa, Gustav Eriksson 47 (Viite 1)
Vasa, Sigrid 47 (Viite 1)
Vendelius, Lars 98
Vendelius, Vendla 98
Vinter, Katarina 102
Vinter, Nils Adolf 15
Viren, Lasse 98

W

Wagner, Katarina 89, 93
Wallen, Anna Catharina 20, 36
Wanochio, Andr. 21
Wasa, Sigrid 47
Wasastierna, Oskar 47 (Viite 1), 91, 96
Waselius, Alaric Alexander 62
Waselius, Alexander Magnus 62
Weckman 51
Weckman, Gustav 57
Wendt, Hedvig Nilsdotter 68
Wendt, Johan Henriksson 82
Wendt, Susanna Henriksdotter 68, 71
Wester, Carl 29, 50
Westrell, Johan 42
Viberg, Erik 41
Widnäs, B.O. 34
Willman Erik, 41
Willman, Karolina Eriksdotter 41
Wilskman, Atle 125
Winter, Timotheus 103
Wirilander, Kaarlo 76
Witting, Abraham 49, 51, 66


Henkilöhakemisto  144

Sivulle

Witting, Hedvig Maria 66
Wrede, Fabian 24, 41, 42, 43, 44
Wrede, Fabian Casimir 43
Wrede, Henrik 7
Wrede, Kasper 12, 102
Wrede, suku 101
Wäfvars, Christopher 119
Wäfvars, Elisabeth Christersdotter 119, 120

X

Y

Z

Zelow N.N. 66 (Viite 2)
Zetrea, Ester 90 (Viite 4)
Zilliacus, Maria Christina 42
Qvist, Henric Danielsson 71
Qvist-Flinckens, Maja Stina Danielsdotter 81
Zöge, Bengt Fabian 87, 88, 91, 92, 93, 96

Å

Åberg, Anna Sofia 62
Åkerstedt, Anna Juljana 65, 67
Åkerstedt, Johan (Jean) Magnus 67, 68
Åkerstedt, Lars 65, 66
Åkerstedt, Magnus 42, 65, 66, 67
Ållongren, Margareta 14, 88, 93, 101

Ä

Ö

Örnflycht, Beata 118
Örnflycht, Åke Bengtsson 118
Österman, Gustaf 69 (Viite 3)


Alkuun  1

Pappila_m2e3179fb.jpg


Page generated in 0.14 seconds.